Lue keskustelun säännöt.
Onko yksinäisyys kohtaloa vai mitä?
14.03.2013 |
Minulla ei ole nyt pariin vuoteen ollut ystäviä, tuntuu yksinäiseltä ja on tosi vaikea keksiä mistä niitä ystäviä yhtäkkiä loihtisi. Muita, joilla sama tilanne ja mitä aiotte tehdä?
Kommentit (5)
Raamattu auttaa. Herran sanan avulla minäkin pelastuin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne olet ystäväsi vuosien saatossa hukannut? Eikö niitä voi etsiä uudestaan?
Mulla ei ole koskaan ollut ystäviä, ikää 38. En ole asiasta enää edes surullinen, joskus nuorempana otti koville. Nykyisin en edes kaipaa mitään ystäviä.
En ole tavannut tuttaviani/ystäviäni kunnolla viimeiseen puoleen vuoteen. Olen elänyt erakkoelämää mieheni ja yhteisten lastemme kanssa. Naapurissa asuvaa melkein ystävää olen tosin nähnyt sekä lasten ystäviä.
Mukavaahan se on ystäviään tapailla, mutta kun en ole ollut itse aloitteellinen, eivätkä ystävänikään ole. Minulla on muutama erakkoystävä. Samanlaisia ovat siis kuin minäkin.
Kyllä se ilahduttaa, kun sanoo jotain kaunista tai auttaa avun tarpeessa olevaa. Mukavaahan se on kun tehdään juttuja yhdessä yksin puurtamisen sijaan. Jokohan ensiviikolla soittaisin?
Tuttavien saaminen on helppoa, jos vaivautuu antamaan aikaansa. Ystäviksi valikoituu jokunen. Samat harrastukset ja molemmin puolinen toisen arvostus mm yhdistävät.
Ala keskustelemaan puolituttujen kanssa esim mielenkiinnon kohteistasi? Kutsu kylään ex-tempore? Täytyykin tehdä kevätsiivous ja miettiä jotain kivaa, yllättääkseni ystäväni, kun kutsun heitä meille. Ystävät motivoivat aloittamaan siivouksen.Olen koti-ihminen, joten haluaisin ystävänikin meille ehkä jo ensi viikolla. Jos tavataan kaupassa niin kutsun heti. Siinä sitten taas ihmettelemme, että miten talvi hujahti ja miksi emme ole nähneet moneen kuukauteen, vaikka ei mistään muusta ole ollut kyse kuin arjen kiireistä, yksinäisen oman ajan tarpeesta ja aikaan saamattomuudesta. KIva tutustua taas uudestaan.
20 vuotta mennyt samoin