Harmittaa tämä yksinäisyys
Mies on isompien lasten kanssa mummolassa ja minä vauvan kanssa kotona. Syy miksei lähdetty mukaan on se, ettei vauvaa saa siellä ulos nukkumaan ja pienessä kaksiossa olisi hankala saada nukkumaan rauhassa sisällä. Niin, mutta siihen asiaan... Olisi niin kiva kutsua joku kaveri tänne kahville ja istumaan ja juttelemaan seuraksi, kun nyt kerrankin olisi rauhallista, eikä isompia lapsia sähläämässä. Mutta eipä ole ketään sellaista kaveria. Vanhat lapsuudenystävät asuvat toisissa kaupungeissa eikä tuolta puistoista tms ole löytynyt ketään josta olisi tullut hyvänpäivän tuttua läheisempää...
Oletteko te muut löytäneet jostain uusia ystäviä näin aikuisenakin, muualta kuin töistä?
Juon sitten kahvini yksin tietokoneen ääressä. :(
Kommentit (5)
Tosiasia on, että omat harrastukset on jääneet lasten myötä kovin vähiin. On paljonkin asioita jotka kiinnostaisi, mutta osallistumisen kynnys yksin on korkea. Harrastin nuorena ratsastusta, jota olisi kiva lähteä kokeilemaan uudestaan. Kävisin mielelläni teatterissa. Olen haaveillut pitkään opiskelevani venäjän kieltä. Lintujakin lähtisin tosi mielelläni bongaamaan. :)
Ehkäpä yritän rohkaistua lähtemään jonkin harrastuksen pariin ihan yksinäni. En sinällään ole ujo tai hiljainen, mutta kynnys tähän yksin lähtemiseen kuitenkin on. Mutta kiitos sinulle kannustuksesta. Oikeasti tuli positiivisempi mieli! :)
Se, että tekee jotain uutta ja kivaa piristää jo itsessään ja jos sitä kautta tutustuu uusiin ihmisiin, sehän olisi hienoa. Kun avaa yhden oven, aukenee lisää ovia, niin se usein menee :)
Seurakunnan perhekerhot? Meilläpäin on paljon kerhoja ja muita seurakunnan juttuja perheille, pariskunnille ja äideille. Olen tosi aktiivinen ja osallistun toimintaan monta kertaa viikossa. Siellä olen tutustunut äiteihin paremmin kuin puistoissa. Toki suurin osa on sen verran kiireisiä, ettei aikaa ole juuri viikonloppuisin tapailla, mutta muutaman äidin kanssa kuitenkin aletaan olla sen verran hyviä tuttuja ja jutut käy yksiin että uskallan kutsua käymään kotonamme, lenkkiseuraksi tms.
Neuvoni on, että ole aktiivinen, ota selvää perhekerhoista, asukaspuistoista, mll-toiminnasta jne. Pikkuhiljaa voit huomata että jonkun kanssa alat tutustua paremmin ja saat ystäviä.
Olen joutunut muuttamaan usein ja oli aina pakko lähteä yksin uuden paikkakunnan harrastuksiin ym. Mutta kyllä sitä sai vähitellen tuttavia. Jos paikkakunta ei ole ihan sisäänpäin lämpiävä pikkukylä, kyllä voi saada uusia tuttavia, tuo, että sinulla on vauva voisi avata tietä vaikka jostain vauvajumpasta ym. ryhmistä.
Itse sain aikanaan kavereita eri kursseilta ja harrastuspiireistä, sellaisiin kannattaa osallistua. Enkä ihan jumppaa tarkoita, vaan sellaisia kursseja, joissa tulee enemmän juteltua. Esim. joku taide- tai käsityöjuttu, kiinnostaisiko sinua sellainen? Uusi kieli? Joku ryhmä, vaikka harrastajateatteri? Joku luontoryhmä, vaikka lintujen bongaus tai vastaava? No tämä on nyt hakuammuntaa, kun en tiedä, mikä sinua kiinnostaa, mutta kannattaa lähteä rohkeasti liikkeelle kokeilemaan ja kokemaan jotain uutta. Kerran viikossa miehesi varmaan katsoo lapsia, että pääset menemään ihan itseksesi.