Kyllä lapset ansaitsisivat ehjän mummolan

Kyllä mummot ja papatkin ansaitsevat ehjän ja oman elämän edes vanhoina.

Jos ovat sietäneet sitä kamalaa kumppania jo vuosikymmenet "lasten takia", niin kyllä heilläkin on viimein oikeus omaan elämään eikä vain kulissien säilyttämiseen lastenlasten vuoksi.

Samaa mieltä! On se nyt kumma, ettei ikinä saa elää vain itselleen. Eikös saattokodeissa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset katuneet eniten sitä, etteivät uskaltaneet elää ja olla onnellisia?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 21:13"]

Kyllä mummot ja papatkin ansaitsevat ehjän ja oman elämän edes vanhoina.

Jos ovat sietäneet sitä kamalaa kumppania jo vuosikymmenet "lasten takia", niin kyllä heilläkin on viimein oikeus omaan elämään eikä vain kulissien säilyttämiseen lastenlasten vuoksi.

[/quote]

Meidän lapsilla on neljät isovanhemmat, enkä kyllä osaa pitää sitä kuin rikkautena. Kaikki mummo- ja vaaripuolet pitävät myös lapsista, osa kohtelee kuin omina lapsenlapsinaan. Ehkä meillä on vain käynyt harvinaisen hyvä turi, mutta en mitenkään pidä huonona sitä, että lapsilla on elämässään vähän useampikin kiva ja luotettava aikuinen.

Joo, olisihan se niin kovin ihanaa viedä lapsi kylään isovanhemmille, missä pappa on koko ajan humalassa/krapulassa. Ei sinne tee edes itsellä mieli yöksi jäädä, saati sitten lapsen kanssa. Ennemmin mennään käymään selväpäisen mummon luona. Luojan kiitos, ovat eronneet.

Olen suurten ikäluokkien jälkeläinen ja yksikään tuttavieni tai kaverieni vanhemmista ei ole eronnut. Erovimma on kova näilllä 40v ikätovereilllani. Lähes kaikki ikätoverini ovat eronneet.

Serkkuni ovat suurta ikäluokkaa eli syntyneet 1940-luvulla. Heitä on 12 kpl ja vain 2 on eronnut, hekin joskus nuoruudessaan, joten tämä nykyinen liitto on kestänyt vähintään 20 vuotta.

Kunhan nyt saisivat edes ehjän kodin.

Mieluummin mummula ja pappala erikseen kuin toisiaan sättivä ja haukkuva katkera pariskunta joka ei kehtaa enää erota.

miksi nykyään kaiken täytyy olla niin ehjää ja niin ehjää. kyllä sen saman huomion ja rakkauden saa "rikkinäisestäkin" isovanhempien kodista :D itse liitossa ollut 18 vuotta ja molempien vanhemmat ovat eronneet eikä se ole lapsiimme millään tavalla vaikuttanut.

Kyllä. On se niin väärin kun mummola nurkat repsottaa, seinämaali hilseilee ja räystäät tippuu.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:09"]

Kyllä. On se niin väärin kun mummola nurkat repsottaa, seinämaali hilseilee ja räystäät tippuu.

[/quote]

IDIOOTTI

Meilläkin on kaikki isovanhemmat eronneet. Melko rasittavaa kun on neljä mummolaa jossa pitäisi ravata ja aina muut ovat nyreissään kun jossain ollaan. Sitten taas joka paikassa se isovanhempipuoli on kuitenkin vähän nyreissään kun ei jaksa olla kiinnostunut toisen lapsenlapsista kovin kauan. Eivätkä nämä isovanhempipuolet haluaisi päästää oikeaa isovanhempaakaan vierailemaan lastenlastensa luokse kun aina on jotain tärkeämpää tekemistä. Kaikki sukujuhlatkin ovat hankalia kun joku on aina mustasukkainen tai muuten vaan ei suostu tulemaan jos joku muukin tulee. Siihen haukkumiseen ja syyttelyyn sitten sotketaan aina lastenkin perheet.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:09"]

Kyllä. On se niin väärin kun mummola nurkat repsottaa, seinämaali hilseilee ja räystäät tippuu.

[/quote]

IDIOOTTI

[/quote]

KIITOS KOHTELIAISUUDESTA.

Niinhän mummolat hajoavat korjauksen puutteessa. Ei jaksa korjata, niin mummola hajoaa. Moni mummo on päivät töissä ja illat menee lasten hoidossa, Ei kerkeä maalailla ja tapetoida.

meillä ollaan sitte aikuismaisempia vanhuksia

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:56"]

Mieluummin mummula ja pappala erikseen kuin toisiaan sättivä ja haukkuva katkera pariskunta joka ei kehtaa enää erota.

[/quote]

Näin. Lapset ansaitsevat rakkautta ja suvaitsevaisen kasvuympäristön. Konsrervatiivinen pikkuporvarillinen ajattelumalli jossa on isä äiti tyttö poika koira ja ne ruokasaleilla varustellut ihanat maalaismummolat ei vastaa tämän päivän todellisuutta kovinkaan pitkälle. ja silloinkin kun vastasi, monessa ihanassa talossa asui tunnevammaisia nujerrettuja ihmisiä. Tärkeintä on ihan oikea rakkaus ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Toissijaista on sitten se perheiden ja mummoloiden kokoonpano. Kun olisi edes sitä kunnioittamista.

Kyllä ap:lla on pointti aloituksessaan. Meillä tilanne on se, että sekä minun että mieheni vanhemmat ovat eronneet. Isovanhemmat asuvat pitkien välimatkojen päässä, kaksi eri maissa Euroopassa ja kaksi eri paikkakunnilla Suomessa. Sitten on olemassa joku oletus, että se on meidän tehtävä matkustaa mummolaan/pappalaan aina. Tulee aika kalliiksi ja kaikki lomat menee siihen että yrittää ehtiä näkemään kaikkia. Lapsille ja meille vanhemmillekin isovanhemmat ovat tärkeitä joka tapauksessa joten sinänsä mielellämme tämän teemme. Mutta rahaa siihen palaa ja ekstravaivaa.

Pakkaa sekoittaa myös se, että isälläni on lasten elinaikana (lapset 3v ja 5v) jo toinen "mummopuoli". Tämä isäni entinen naisystävä on aivan ihana ihminen joten tilanne on todella harmillinen hänen kannaltaankin. No, se tarkoittaa vaan lisää aikatauluhaasteita kun haluaa käydä hänenkin luonaan lyhyillä lomilla.

Olen itse uusperheessä kasvanut joten minulla on molempien vanhempieni aikaisemmista avioliitoista sisaruspuolia. Heidän kanssaan ei ole yhteistä paikkaa, jossa näkisimme eikä tilannetta helpota lainkaan se, että perhe on levinnyt kuin jokisen eväät.

Omat vanhempani ovat juuri tuon suuren ikäluokan edustajia ja jollakin tapaa hyvin leimallisesti. On ollut "vapaus" erota, perustaa uusperheitä, hankkia lapsia monen ihmisen kanssa... Kyllä minusta suuria ikäluokkia kuvaa tietynlainen itsekkyys ja perinteisten arvojen murentaminen. Kun taas minun ikäpolvessa 30+ tuntuu olevan vallallaan hyvin vahva halu pitää perheet kasassa vaikeuksista huolimatta. Johtuen juuri noista kokemuksista omien vanhempien parisuhdesotkuista. Kukaan uusperhekuvioissa kasvanut kaverini ei haluaisi samaa kohtaloaan omille lapsilleen ja sitoutuminen avioliittoon on vahvaa.

Olen kyllä kiitollinen siitä, että olen ydinperheestä ja elän ydinperheessä. Ydinperhelapset ovat kohta vähemmistö ja sääliksi käy välillä näitä eri kodeissa ja mummoloissa ja mummolapuolissa yms. juoksevia lapsia.

Meillä myös molemmat lasten isovanhemmat eronneet, ja tahoillaan uudelleen pariutuneet. Ja voi sitä hankaluuksien määrää, kun tavata pitäisi kaikkia, mutta uusia kumppaneita ei ymmärrettävästi aina kovin kiinnosta. Ei silti anneta vapautta mummon/papan tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan yksinkään, vaan on pakko joko änkeä meille kylään mukaan marisemaan ja hoputtamaan pois, tai sitten linnottautua kotiin juuri silloin kun me virailemme - ja näyttää ruttuista naamaa. Muuten kyllä reissataan, mökkeillään ja matkustellaan.

Viime vuosina ei olla oikeastaan jaksettu enää panostaa isovanhempien tapaamisiin, kun on niin hankalaa. Harvakseltaan nähdään, kahvilla poiketen useimmiten. Surullista minusta, eniten ehkä isovanhemien itsensä kannalta.

Kylä minä ainakin jaksan olla kiinnostunut mieheni lastenlapsista ja olen heistä kovasti kiitollinen. Ovat todella suloisia ja mielelläni heitä lahjoilla muistan. Ja aina olen tapaamisista iloinen. Ikävä kyllä asumme kaukana toisistamme mutta nykyään voi niin helposti keskustella myös netin välityksellä ettei se välimatkakaan niin paha juttu ole :)