Ikäeroista vielä. Eikö vanhaa miestä harmita jos jää isoisä-vaihe elämättä?

Sinä olet perkeleen lähettiläs.Katoa!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:15"]

Varsinkin jos on ekasta avioliitosta jo aikuisia lapsia, niin ei saa keskittyä niiden saamiin pienoisiin, vaan pitää itsekin elää samaa ruljanssia uudestaan.

[/quote]

No varmaan olisi hedelmällisempää kysyä niiltä vanhoilta miehiltä kuin täällä roikkuvilta parikymppisiltä naisilta....

Meillä juuri ap:n kuvaama tilanne eli miehellä jo aikuisia lapsia, joilla pieniä lapsia ja toisaalta meillä kaksi pienehköä lasta. Meidän lapsemme ovat 8v ja 6v. Miehen lapsenlapset ovat 4v ja 3v.

Yllättäen tämä onkin ollut huippujuttu. Miehestä on tullut "lempi-isovanhempi" lastenlasten perheissä. Nähtävästi siksi, että nämä hänen lapsensa kokevat, että kun isällä on oma elämäntilanne aika lailla samanlainen niin tämä yhä osaa "hoitaa" lapsia. Eli miehestä on tullut lastenlasten elämään hyvin tärkeä henkilö. Toisaalta muut isovanhemmat eivät ole samanlaista asemaa saaneet ja heidän lastenhoitotaitojaan on (mielestäni täysin turhaan) epäilty.

Lastenlapset myös käyvät todella mielellään meillä koska meiltä löytyy niitä leikkikavereitä (=meidän lapset eli lapsien täti/setä :o ) isovanhemman lisäksi. Käytännössä lapset kokevat toisensa jonkinlaisiksi serkuiksi vaikka sitähän he eivät ole ja tämä on tietenkin lapsille myös iän mukaisesti kerrottu.

Ei tuo mies ole ainakaan valittanut siitä, että saa elää lastensa kanssa samaa elämäntilannetta. Se on kuulemma ennemminkin lähentänyt kun on samanlaisia kuvioita joista puhua ja joissa neuvoa lapsia. Ehkä tilanne olisi erilainen jos meillä olisi nuorempia lapsia kuin mitä miehellä on lapsenlapsia. Silloinhan tavallaan se neuvominen menisi väärinpäin. Mutta nyt miehestä on kiva kun lapsensa kysyvät neuvoa ties missä pikkulapsiasiassa kun "isähän sen tietää kun silläkin on ollut juuri samanikäiset lapset".

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:27"]

Meillä juuri ap:n kuvaama tilanne eli miehellä jo aikuisia lapsia, joilla pieniä lapsia ja toisaalta meillä kaksi pienehköä lasta. Meidän lapsemme ovat 8v ja 6v. Miehen lapsenlapset ovat 4v ja 3v.

Yllättäen tämä onkin ollut huippujuttu. Miehestä on tullut "lempi-isovanhempi" lastenlasten perheissä. Nähtävästi siksi, että nämä hänen lapsensa kokevat, että kun isällä on oma elämäntilanne aika lailla samanlainen niin tämä yhä osaa "hoitaa" lapsia. Eli miehestä on tullut lastenlasten elämään hyvin tärkeä henkilö. Toisaalta muut isovanhemmat eivät ole samanlaista asemaa saaneet ja heidän lastenhoitotaitojaan on (mielestäni täysin turhaan) epäilty.

Lastenlapset myös käyvät todella mielellään meillä koska meiltä löytyy niitä leikkikavereitä (=meidän lapset eli lapsien täti/setä :o ) isovanhemman lisäksi. Käytännössä lapset kokevat toisensa jonkinlaisiksi serkuiksi vaikka sitähän he eivät ole ja tämä on tietenkin lapsille myös iän mukaisesti kerrottu.

Ei tuo mies ole ainakaan valittanut siitä, että saa elää lastensa kanssa samaa elämäntilannetta. Se on kuulemma ennemminkin lähentänyt kun on samanlaisia kuvioita joista puhua ja joissa neuvoa lapsia. Ehkä tilanne olisi erilainen jos meillä olisi nuorempia lapsia kuin mitä miehellä on lapsenlapsia. Silloinhan tavallaan se neuvominen menisi väärinpäin. Mutta nyt miehestä on kiva kun lapsensa kysyvät neuvoa ties missä pikkulapsiasiassa kun "isähän sen tietää kun silläkin on ollut juuri samanikäiset lapset".

[/quote]

Mies sai samalla kätevästi vaimon ja omaishoitajan.

Meillä on 8v ja 11v lapset. Miehen lapset lähenevät kolmeakymppiä eikä heillä ole omat lapset ole vielä(kään) suunnitelmissa. Ei siis huolta tältä osin.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:27"]

Meillä juuri ap:n kuvaama tilanne eli miehellä jo aikuisia lapsia, joilla pieniä lapsia ja toisaalta meillä kaksi pienehköä lasta. Meidän lapsemme ovat 8v ja 6v. Miehen lapsenlapset ovat 4v ja 3v.

Yllättäen tämä onkin ollut huippujuttu. Miehestä on tullut "lempi-isovanhempi" lastenlasten perheissä. Nähtävästi siksi, että nämä hänen lapsensa kokevat, että kun isällä on oma elämäntilanne aika lailla samanlainen niin tämä yhä osaa "hoitaa" lapsia. Eli miehestä on tullut lastenlasten elämään hyvin tärkeä henkilö. Toisaalta muut isovanhemmat eivät ole samanlaista asemaa saaneet ja heidän lastenhoitotaitojaan on (mielestäni täysin turhaan) epäilty.

Lastenlapset myös käyvät todella mielellään meillä koska meiltä löytyy niitä leikkikavereitä (=meidän lapset eli lapsien täti/setä :o ) isovanhemman lisäksi. Käytännössä lapset kokevat toisensa jonkinlaisiksi serkuiksi vaikka sitähän he eivät ole ja tämä on tietenkin lapsille myös iän mukaisesti kerrottu.

Ei tuo mies ole ainakaan valittanut siitä, että saa elää lastensa kanssa samaa elämäntilannetta. Se on kuulemma ennemminkin lähentänyt kun on samanlaisia kuvioita joista puhua ja joissa neuvoa lapsia. Ehkä tilanne olisi erilainen jos meillä olisi nuorempia lapsia kuin mitä miehellä on lapsenlapsia. Silloinhan tavallaan se neuvominen menisi väärinpäin. Mutta nyt miehestä on kiva kun lapsensa kysyvät neuvoa ties missä pikkulapsiasiassa kun "isähän sen tietää kun silläkin on ollut juuri samanikäiset lapset".

[/quote]

Mies sai samalla kätevästi vaimon ja omaishoitajan.

[/quote]

Kenties. Ja hyvä niin, ettei hyvä mies joudu laitokseen vaan voin hoitaa miestäni jos sen tarve tulee.

Toisaalta minä taas sain hyvän miehen, jonka kanssa olemme olleet yhdessä jo 10v. Jos vaikka 20v kuluttua joutuisinkin omaishoitajaksi niin minulla on silloin ollut 30 hyvää vuotta yhdessä rakkaan miehen kanssa. :) Mies on siis nyt sen ikäinen, että on realistista ajatella hänen olevan vielä hyvässä kunnossa n. 20 vuotta. Tulevaisuudestahan ei toki koskaan tiedä mutta sitä ei tiedä nuoremmankaan kanssa.

se aikaisempi vastaaja

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:28"]

Mies sai samalla kätevästi vaimon ja omaishoitajan.

[/quote]

Tätä olen aina ihmetellyt eli miksi tuo omaishoitajuus nähdään ongelmallisena vain ison ikäeron suhteessa? Jos minulla olisi ikäeroa miehen kanssa vaikka 25v ja joutuisin omaishoitajaksi 55v ikäisenä esim. 5 vuodeksi niin mielummin näin kun että olisin samanikäinen miehen kanssa ja olisin 80v mummelina 80v ukkelin omaishoitaja.Jaksaminen on paljon parempi 55 vuotiaana ja toisaalta sitten 60v ikäisenä ei olisi enää omaishoitajana olemisen taakkaa. Saisi vapaasti mennä miten lystää. ;) Sen sijaan 80v ikäisenä mummelina omaishoitajuus veisi aivan kaikki mehut ja oletettavasti itsenkin enneaikaiseen hautaan.

oma on aina oma

En ymmärrä, mikä ongelma tuossa on. Jos mies on saanut "ekan satsin" lapsia nuorena (oma isäni on ollut 20v. ja 22v. kun minä ja siskoni ollaan synnytty) ja uuden puolison kanssa vaikkapa nelikymppisenä niin mikä hänestä tekee vanhan tai että isoisävaihe jäisi välistä.

Mainittakoon nyt vielä että isäni oli 45v. kun minä sain lapsen (eka lapsenlapsi hänelle) ja paria vuotta myöhemmin hän sai iltatähden äitipuoleni kanssa (joka muuten on vain muutaman vuoden nuorempi kuin isäni). Kummasti kyllä isäni on ehtinyt olla se tuffakin =)

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:51"]

En ymmärrä, mikä ongelma tuossa on. Jos mies on saanut "ekan satsin" lapsia nuorena (oma isäni on ollut 20v. ja 22v. kun minä ja siskoni ollaan synnytty) ja uuden puolison kanssa vaikkapa nelikymppisenä niin mikä hänestä tekee vanhan tai että isoisävaihe jäisi välistä.

Mainittakoon nyt vielä että isäni oli 45v. kun minä sain lapsen (eka lapsenlapsi hänelle) ja paria vuotta myöhemmin hän sai iltatähden äitipuoleni kanssa (joka muuten on vain muutaman vuoden nuorempi kuin isäni). Kummasti kyllä isäni on ehtinyt olla se tuffakin =)

[/quote]

Mitäpä lapset miettii asetelmasta, siis sedät ja tädit!

Lapset ei mieti  mitään, niistä on vain huvittavaa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:55"]

Lapset ei mieti  mitään, niistä on vain huvittavaa.

[/quote]

Juuri näin. Ei lapset mieti mitään eikä kauhistele. Se on aikuisten juttu se ja jos aikuiset on ok tuosta niin lapsille se on ihan tavallista. Ei välttämättä edes huvittavaa vaan ihan normaalia ja näin se vaan menee.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:55"]

Lapset ei mieti  mitään, niistä on vain huvittavaa.

[/quote]

Nauravat asialle ja kertovat kaikille koulussakin kun on niin hurjan hauskaa!!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:51"]

En ymmärrä, mikä ongelma tuossa on. Jos mies on saanut "ekan satsin" lapsia nuorena (oma isäni on ollut 20v. ja 22v. kun minä ja siskoni ollaan synnytty) ja uuden puolison kanssa vaikkapa nelikymppisenä niin mikä hänestä tekee vanhan tai että isoisävaihe jäisi välistä.

Mainittakoon nyt vielä että isäni oli 45v. kun minä sain lapsen (eka lapsenlapsi hänelle) ja paria vuotta myöhemmin hän sai iltatähden äitipuoleni kanssa (joka muuten on vain muutaman vuoden nuorempi kuin isäni). Kummasti kyllä isäni on ehtinyt olla se tuffakin =)

[/quote]

Mitäpä lapset miettii asetelmasta, siis sedät ja tädit!

[/quote]

Meidän tapauksessa he eivät mieti asiaa (jos miettisivät, olisivat kyllä pohtineet asiaa ääneen). Heille tämä on ihan "normaalia".

Viipaleita blogissa perheen nuori isä sen sijaan pääsi nauttimaan isoisäilystä rapiat 20-vuotiaana.

(Onkohan kukaan tällä palstalla miettinyt, että kaikki eivät hanki lapsia ollenkaan, joten siinä jää vanhemmatkin ilman sitä lapsenlapsivaihetta, hui sentään)

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:15"]

Varsinkin jos on ekasta avioliitosta jo aikuisia lapsia, niin ei saa keskittyä niiden saamiin pienoisiin, vaan pitää itsekin elää samaa ruljanssia uudestaan.

[/quote]

Minä olen pienten lasten äiti ja mummo. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään harmitella sitä, että saan nähdä ja kokea sen, kuinka läheisiksi voivat enot/tädit/sedät parhaimmillaan kasvaa sisarustenlastensa kanssa.

Sinulla on kovin köyhä ja kapea kuva elämästä. Toivottavasti Kohtalo jossain vaiheessa vilauttaa sinulle mahdollisuutta täydempäänkin elämään.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:55"]

Lapset ei mieti  mitään, niistä on vain huvittavaa.

[/quote]

Nauravat asialle ja kertovat kaikille koulussakin kun on niin hurjan hauskaa!!

[/quote]

Vähän ylpeilevät. Se on kieltämättä totta. Eivät "saisi" mutta tekevät sitä jossain mielessään silti.

Ja varsin paljon muut lapset kadehtivat. Sekin totta. Eivät hekään "saisi", mutta kateus on perusinhimillistä.

Kunkin tarina kuitenkin omanlaisensa ja jokainen ei saa vanhemmuutta ja isovanhemmuutta samalla intensiviteetillä yhtäaikaisena lahjana.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:50"]

oma on aina oma

[/quote]

Aivan. Niin lapsi kuin lapsenlapsikin (puhumattakaan adoptio- tai sijaislapsista tai heidän lapsistaan). Jokainen heistä on omana ihan sataprosenttisesti oma.

Itseä mietityttää tässä asetelmassa lähinnä se, että kun mies jää eläkkeelle, niin mulla olis vielä 15 työvuotta edessä. Ja kun pääsisin eläkkeelle, miehellä olis jo toinen jalka haudassa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 17:55"]

Lapset ei mieti  mitään, niistä on vain huvittavaa.

[/quote]

Nimenomaan. Meidän esikoinen on vaan puoli vuotta miehen pikkusiskoa nuorempi. Likat on parhaita kavereita keskenään, ei ne pidä tilannetta mitenkään epänormaalina.