Tunnustan olevani tavis! Entä sinä?
Olen niin tavallinen ja lapseni myös. En hifistele mitään erityistä (karppausta, uskontoa, lähiruokaa, imetystä, kestovaippoja, harrastuksia, vaatemerkkejä, jnejnejne.) ja lapseni ovat aivan tavallisia kaikessa: kaksi pärjää koulussa hyvin, muttei mitenkään superhyperhyvin, kaikki ovat oppineet pottailut, kävelyt, puhumiset, pyöräilyt ja muut ihan keskivertoaikataulun mukaisesti, ei mitenkään ikäisiään edellä. Meillä käytetään ihan tavallisia lastenvaatemerkkejä, lelut ovat ihan tavallisia (legot, x-box + pelit, barbeja, brion junaradat, vauvanuket), katsotaan ihan tavallisia lastenohjelmia ja syödään ihan tavallista kotiruokaa ja välillä eineksiäkin.
Lapset ovat välillä nirsoja ja joskus eivät. En ota paineita asiasta. Välillä katsotaan paljon telkkaria, välillä ollaan paljon ulkona, miten nyt huvittaa. Kuri on keskivertoa, enkä aseta lapsille mitään erityisiä odotuksia heidän tulevaisuutensa suhteen. Kunhan ovat suht onnellisia ja löytävät suht hyvän työn, jolla elää.
En siis päde, enkä kilpaile millään.
Olemmeko outoja tällä palstalla? Aion perustaa uuden trendisuuntaukset: tavisteluvanhemmuus! Tervetuloa mukaan pätemään tavallisella elämällä!
Kommentit (12)
Juuri näin!
Normaalia elämää, ei tarvitse koko ajan kilpailla vanhemmuudessa, saa vaan elää ja olla möllöttää. En ole ikinä esimerkiksi ottanut paineita imetyksen onnistumisesta tai uusien taitojen oppimisesta. Oppivat, kun oppivat. Harjoitellaan kun siltä tuntuu. Jos ei huvita laittaa ruokaa joku ilta, tilaan pitsaa. Syödään ihan tavallisia hedelmiä ja vihanneksia ja kotiruokaa, eksoottisiakin ruokia saavat maistaa, jos niitä sattuu olemaan. Paineita ei ole oikeastaan mistään.
Kohtelias pitää olla ja nukkumaan mennä ajoissa, samoin läksyt on tehtävä aina ja koulussa oltava nätisti. Mitään supersuorituksia en odota.
Ap jatkaa vielä, että lapsilla on vain yksi harrastus per nenä ja kaveritkin ovat ihan tavallisia. Jopa automme on sellainen massaan sulautuva ja tavis.
En ole tavis, ja tuntuu ikävältä, että ihmisiä pitää ryhmitellä. Ollaan vain kaikki erilaisia rauhassa?
En mä nyt voi sanoa olevani muuta kuin tavis, vaikka meillä käytetäänkin kestovaippoja, syödään kasvisruokaa ja tehdään varmasti joitain muitakin asioita toisin kuin ap:n kotona.
Minusta kukaan ei ole tavis. Jokainen on jossakin/joissakin asioissa ns. poikkeava.
Minusta kukaan ei ole tavis. Jokainen on jossakin/joissakin asioissa ns. poikkeava.
OT tietääkö kukaan, mikä on se ratkaiseva painallus, joka saa viestin ilmestymään kahteen kertaan? Voiko sitä tietoisesti mitenkään välttää?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 16:58"]
En ole tavis, ja tuntuu ikävältä, että ihmisiä pitää ryhmitellä. Ollaan vain kaikki erilaisia rauhassa?
[/quote]
joo ei kaikkien tarvii olla taviksia, se on ihan ok, taisit ryhmitellä kun sanoit että et ole tavis, ei se mitään se on luonnollista pyrkiä löytämään itsensä kaltaista seuraa, kielellinen ilmaisu tavis on työkalu jolla ilmaistaan omaa elämänkatsomusta ja helpottaa viestintää. aivan kute sporttinen, railakas, eläinrakas jne
Tykkään viestisi sanomasta, mutta minusta imetys ei ole mitään hifistelyä, vaan tavallista vauvan ruokkimista. Pulloruokinnassa pitää jo vähän hifistellä, kun kokeilee erilaisia tuttipäitä ja korvikkeita.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 16:28"]
Olen niin tavallinen ja lapseni myös. En hifistele mitään erityistä (karppausta, uskontoa, lähiruokaa, imetystä, kestovaippoja, harrastuksia, vaatemerkkejä, jnejnejne.) ja lapseni ovat aivan tavallisia kaikessa: kaksi pärjää koulussa hyvin, muttei mitenkään superhyperhyvin, kaikki ovat oppineet pottailut, kävelyt, puhumiset, pyöräilyt ja muut ihan keskivertoaikataulun mukaisesti, ei mitenkään ikäisiään edellä. Meillä käytetään ihan tavallisia lastenvaatemerkkejä, lelut ovat ihan tavallisia (legot, x-box + pelit, barbeja, brion junaradat, vauvanuket), katsotaan ihan tavallisia lastenohjelmia ja syödään ihan tavallista kotiruokaa ja välillä eineksiäkin.
Lapset ovat välillä nirsoja ja joskus eivät. En ota paineita asiasta. Välillä katsotaan paljon telkkaria, välillä ollaan paljon ulkona, miten nyt huvittaa. Kuri on keskivertoa, enkä aseta lapsille mitään erityisiä odotuksia heidän tulevaisuutensa suhteen. Kunhan ovat suht onnellisia ja löytävät suht hyvän työn, jolla elää.
En siis päde, enkä kilpaile millään.
Olemmeko outoja tällä palstalla? Aion perustaa uuden trendisuuntaukset: tavisteluvanhemmuus! Tervetuloa mukaan pätemään tavallisella elämällä!
[/quote]
Mä oon tavis ja pidän tavisblogiakin. Taviselämä on vaan niin parasta!
Minä koen olevani tavis, mutta en usko, että kelpaan. En kelpaa nimittäin mihinkään muuhunkaan ryhmään...
Meillä toinen lapsi on imetetty ja toinen pulloruokittu. On käytetty kertakäyttövaippoja, vaunuja ja kantoliinaa vain satunnaisesti. Toinen nukkui omassa sängyssä ja aika varhain myös omassa huoneessa, toinen kiipeää meidän sänkyymme edelleenkin. On käytetty hoitopöytää, vaipparoskista ja sitteriä. Yhdessä vaiheessa lapsi nukkui muutamat yötkin sitterissä (rs-virus ja kurkunpääntulehdus 2 kk:n ikäisellä).
Ostetaan sekä uutta että vanhaa. Leluja on paljon. Vähemmälläkin pärjäisi. Matkustetaan kylpylöissä ja massaturistikohteissa halvalla. Syödään makaronilaatikkoa, lohilaatikkoa, janssonin kiusausta, perunamuusia ja muita perinteisiä ja muodittomia ruokia. Sushia ei syö kukaan.
Esikoisella on liian monta harrastusta. Kuopuksella ei yhtään. Me vanhemmat ei harrasteta, ei vietetä parisuhdeviikonloppuja ja jaksetaan tätä tylsää arkea ihan ilman lomaa lapsista. Käytetään rahaa paljon lapsiin, kuskataan ja kuljetetaan.
Meillä 3v tekee vielä kakat vaippaan, lapset ovat oppineet ryömimään, konttaamaan ja kävelemään keskimääräistä myöhemmin. 6v ei vielä lue. Ei pysytä ihan keskiverrossa mukana taidoissa, tosin esikoinen oppi uimaan 4-vuotiaana mutta tällä palstalla joka toisen lapsi on osannut sen taidon jo 3-vuotiaana.
Ollaan vähän laiska ja lupsakka perhe, urheiluharrastukset ovat tärkeitä, mutta ei treenata lapsiamme vaan annetaan oppia, kun asiasta kiinnostuvat. Merkkitietoisia emme ole, junaratakin on jotain Lidlin tai Bilteman tuottamia. Lapset liikkuvat paljon mutta emme vaadi sitä heiltä ja välillä on pidetty pelipäiviä, jolloin ei olla nenää laitettu ulos.
Ollaan perheenä kaiken keskiverron, ääripäiden, muodikkuuden ja epämuodikkuuden välimaastossa. Ei olla mitään niin paljon, että voitaisiin luokitella. Edes wt-perheeksi ei sovita, kun ollaan korkeakoulut käyty, luetaan paljon, käydään teattereissa, konserteissa, museoissa jne.
Kaikkien kannattaisi luopui ulkopuolisista paineista! Elämä on paljon mukavampaa ihan taviksena vaan. Tottakai kaikilla on jotain omia erikoisuuksiaan, mutta silti voi olla pääpiirteiltään ihan tavallinen vaan ja luopua turhasta kilpailuhengestä, josta tulee vaan pahaa mieltä.
en ole vanhempi, mutta kannatan tuota tavis suuntausta, kuulostaa niin luonnolliselta, ihan niinkuin ennen ihanalla -70 luvulla, elettiin ihan normaalisti ilman hömpötyksiä.