Miten heiveröinen miehenalku pärjää armeijassa? Kokemuksia?
Kommentit (11)
Minun veljeni, 167 cm pitkä ja noin 55-kiloinen, lopetti kesken. Mielenterveyssyistä. Ei hänellä varsinaisia diagnosoituja mielenterveysongelmia ole, mutta on varautunut, ujo, erakkomainen, eikä sopeutunut sinne "miesten kouluun" ja ryhmäelämään sitten millään. Osan vaikutti myös ihan tuo että noin hentoiselle miehelle jo ne varustekassit oli sietämättömän painavia, hän kun ei ollut yhtään liikunnallinenkaan ennestään.
Kannustaisin ennen armeijaa vähän liikkumaan,jotta kunto olisi kohdillaan. Kuullut näistä sankareista,jotka eivät jaksa kilometrin verryttely hölkkää juosta...
Armeijassa pärjää kuka tahansa, jolla on asenne kunnossa. Nimim. kokemusta on.
Punttisalille ja lenkkeilemään ennen armeijaa. Hyvin pärjää, eniten se on kiinni asenteesta.
Tyttäreni pärjää erinomaisesti, pakko on naisten täyttää noitten luuserimiestenkin paikat rivissä...
Olin 18-vuotiaana sellainen aika hintelä, 175cm ja 66kg. Harrastuksena oli tietokoneen ääressä istuminen ja urheilua en harrastanut. Välillä oli raskasta fyysisesti. 50kg varusteita hintelän ja liikuntaan tottumattoman varren päällä painaa kuin synti, mutta asenne oli sen verran kohdallaan, että sain kaiken tehtyä kunnialla. Samoin tekivät muutkin. Siellä moni pienikokoinen nainen jaksoi ihailtavasti tehdä kaikki samat jutut, eivätkä valittaneet yhtään.
Nykyään (30 vuotiaana) olen muuten urheilullinen, käyn lenkillä tai kuntosalilla lähes päivittäin.
Ennen intin alkua treenaa sen verran, että peruskunto ei ole palveluksen alkaessa ihan pohjamudissa.
Kun astuu harmaisiin niin muistaa suhtautua (ainakin päänsä sisässä) asioihin huumorilla. Jos sen touhun ottaa vakavasti niin tod. näk. alkaa ahdistaa mutta kun tajuaa sen, ettei armeijalla ole oikean elämän kannalta mitään merkitystä niin osaa suhtautua palvelusaikaansa yhten tähden täysihoitojaksona :)
Kyllä siellä miehet pärjää, luuserit ei.
Hyvä ystäväni on tosi pienikokoinen mies, 168 cm ja mahtaakohan painaa 60 kg. Armeijan suoritti silti kunnialla. Nyt tutun poika, 180 senttinen kaveri, jätti kesken tokana päivänä. Alkoi vinistä, ettei kestä, kun siellä komennetaan, häntä ei komenneta. Joopa. Pidin häntä aiemmin ihan fiksuna, nyt ropisi kyllä pisteet silmissä. Säälittävä tapaus.
kuten 9 asian ilmaisi.
Huumorilla kun siihen touhuun suhtautuu niin ei suurempia ongelmia pitäisi kohdata riippumatta pituudesta tai painosta.
Mikä on heiveröinen?
Oma mies oli armeijaan mennessä 175 cm ja 60 kg, melkoinen kuivan kesän orava siis ja vielä lättäjälkainen. Hyvin silti pärjäsi rannikkojääkärinä, sai 5 kg lisää elopainoa intissä ollessa. Oli kyllä harrastanut teininä jujutsua, uimista ja lenkkeilyä ja partiolaisena ja lintuharrastajan liikkunut pitkiäkin matkoja, tehnyt pitkiä valleuksia jalan ja polkupyörällä jne. Kestävyys oli varmaan siis silloinki aika hyvä, mutta ei tuota ukkoa lihaksikkaaksi voinut silloin eikä vieläkään sanoa :)
Hyvin. Hänestä tulee ns. kapiainen.