Mies ei saanut hakemaansa työtä ja on täysmasentunut

Kommentoikaa joku. Mä en oikeesti tiedä, miten suhtautua tuohon miehen masisteluun. Jos ei olisi lapsia, ei tarvitsisi niin välittää, mutta kun lapset reagoivat ja tätä perhettä pitäisi tässä pyörittää.

Tuttua huttua tuo. Sano miehelle ettää sure rauhassa, mutta elä sinä lasten kanssa omaa arkea, lähtekää vaikkakäymän kylässä tms ettei lapset kokoajan näe kiukkua. Älä missään nimessä jää kotiin voivottelemaan tai odottamaan mieve piristymistä. Jospa itsekkin saisi uutta ajateltavaa kun saa etäisyyttä asiaan. Selitä lastentasoisesti heille miksi isä on äksy ja että vanhemmatkin joskus pahoittavat mielen. ja varsinkin se, että murhe ja äksy ei johdu lapsista!!

jos tilanne ei meinaa mennä miehellä ohi niin saahan siihen ammattiapua.



Parhaiten autat lapsia olemalla läsnä ja turvallinen. Hyvä että selität miehelle miten lapset reagoivat. Aika lapsellinen ja hölmö tapaa miehen vielä kiukuta lisää. Ei se ole lasten syy että hän ei paikkaa saanut, tuntuu että lapset kuitenkin ovat kärsijöinä.



Tsemppiä!

Ja tietty voit kysyä mieheltä, että mitä kaipaa että saisi surunsa surtua, mutta kuitenkin silleen että lapset eivät tarvitse stressata. Sovitte pelisäänöt yhdessä.



onko miehellä muita huolia, esim talous? Muuten masentunut?

Sama kuin 3

Ajattelin voivani auttaa, mutta en mä oikeastaan hirveästi tiedä vain masisviikonlopuista, masennuksesta, hankalastakin, sinällään enemmän...



Sori, en osaa auttaa. Mä kyllä ymmärrän ihmisiä, ettei se pettymys haihdu ihan tuosta vaan, jotkut osaa laittaa tunteensa sivuun lasten kanssa, hyvin moni ei.

No. En kirjoittaisi, jos tämä nyt olisi ainoa masennuksen heti ja tietäisin että ensi viikolla elämä taas hymyilee. Mies on luonteeltaan todella negativiinen, herkästi surkuttelee, ei saa aikaiseksi - jollakin tavalla masennusta tai mitä lie toivottomuuden tuntoa ollut hänellä jo pitkään. Ja nyt huolettaa, mitä tämä tekee jatkossa. Miten asiat menee vaan huonommiksi.



Ja kun sanon miehelle, että ei tämä ole lasten vika, kivahtaa että ei tietenkään ole s-tana! Kun sanon, että niin, lapset kuitenkin reagoi aikuisen käytökseen ja sitten hermostuneena toimivat riehumulla, kiukuttelemalla tms. niin mies siihen kuitenkin tokaisee, että pistetään käyttäytymään kunnolla. Eli tuo ajatuksenjuoksu ei sitten riitä pidemmälle, että ymmärtäisi/sisäistäisi todella sen vastuunsa käytöksen ja lapsen vastuun suhteen.

jos sulta menee joku tosi tärkeä asia todella mönkään, osaatko märehtiä sen itseksesi, ilman että sun muksut sitä vaistoaisivat?

Kuulostaa ahdistavalta jos ei saa rauhassa käydä pettymyksentunteita yms läpi vaan oma puoliso syyllistää noista tunteista vetoamalla lapsiin.



Tuollaiset paikat voi oikeasti olla tosi kovia kolauksia kuten totesitkin että mies oli pitkään paikkaa toivonut. On saattanut rakentaa paljon työn merkityksellisyydestä etenemistoiveiden ympärille, helposti saattaa kokea itsensä nyt nöyryytetyksi työyhteisössään, saattaa kokea ettei työssä enää ole mitään positiivisia tulevaisuuden näkymiä kun kokee ettei siellä arvosteta sillä tavalla miten on itse itsensä arvokkaaksi kokenut jne.



Ehkä jos nyt kestät sen viikonlopun ja olet tukena niin asiat palaa taas raiteilleen? (Jos kaikki muut asiat on teillä vain hyvin, on keskinäistä luottamusta ja rakkautta jne.)



En usko että lapset menevät hajalle siitä että isällä on elämään liittyviä inhimillisiä tunteita mutta tunteitaan patoava iskä saattaa jo ongelmia perheeseen tuoda pidemmällä aikavälillä.

Voi että, sympatiani ovat sun puolella ja perheesi. Mun miehellä ollut masennusta kans ja silloin ei jaksa vaataanottaa mitään ylimääräist, esim kiukuttelua kuin esim ei masentavina päivinä.

Olemme hakeutuneet pariterapiaan ja se on auttanut. Olen itse joutunut olemaan aika napakka miehelleni ja vaatinut terapiaa jne. Voisitko jutella huolestasi esim neuvolassa?

Masennus vaan pahenee hoitamattomana ja ikävä ja raskas sairaus se o kaikille osapuolille.

Hyvä että tiedostat tilanteen, niin voit saada apua. Myös itsellesi pyydä juttukaveria, silleen jaksat paremmin. En siis puhu mistään erosta tai miehen heivaamisesta pihalle.

Jos ihmiset kuvittelevat masennuksen olevan tätä kuin ap kertoo, ei ole ihme negatiivinen suhtautuminen masennuksen hoitoon. Masennus on oikea sairaus. "Täysmasennus" ei tule yksittäisen takapakin takia yhtäkkiä. Syvästi masentunut ei kiroile ja mökötä, vaan on lamaantunut ja SAIRAS.

Itsellenikin työ merkitsee tosi paljon ja muistan vuosien takaa, kun tärkeä työhaastattelu meni metsään. Olin todella masentunut. Olis ollu aivan hirveää, jos mieheni olisi pyytäny painamaan asian villaisella ja sanonut, että pitää olla reipas lapsien takia. Kyllä minusta oikeasti vanhemmat saa näyttää ne ikävätkin tunteet, etenkin tällaisessa tilanteessa, jossa oikeasti on saattanut rakentaa paljonkin sen varaan, että saa työpaikan. Anna miehesi edes tämän viikonlopun olla rauhassa masentunut. Mielestäni puolison täytyy tukea toista tällaisessakin tilanteessa, eikä vain alkaa sättimään.



Itselläni sitten loppujen lopuksi kävi hyvin, eli pieleen mennyt työhaastattelu ei sittenkään mennyt pieleen vaan sain kuin sainkin paikan. Mieheni oli toki siitäkin puolestani hyvin onnellinen.



Ehkä sinun ap on vaikea ymmärtää miehesi tilannetta, mutta oikeasti työ on monelle ihmiselle tärkeää ja se sattuu todella paljon, kun tuleekin yllättäen hylätyksi. Siinä ei kolahdeta pelkästään sitä työitsetuntoa, vaan koko persoonallisuutta. Sen takia on mielestäni täysin ihhimillistä, ettei omia tunteitaan pysty ohittamaan olankohautuksella. Täytyy olla aikaa suruun.

kuin olla todella masentunut.

Saiko tänään tietää vai onko pitempään jo oireillut, eikö mene ohi vai paheneeko?