Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyhjän nauramisesta!
08.02.2013 |
Joillakin on aika rasittava tapa nauraa joka asian päälle. Kyllähän elämässä on paljon hauskojakin asioita ja tilanteita, mutta en kyllä ymmärrä sellaista tapaa, että asiasta kuin asiasta väännetään jotakin hauskaa ja vitsikästä. Joskus on asioita ja tilanteita, joihin pitää pystyä suhtautumaan myös vakavasti ilman leikinlaskua. Mua on todella alkanut riepoa sellainen tyyli, että kaikki lyödään lekkeriksi, ja hohotetaan....joo, olen varmaan sitten vähän tylsä, kun haluan että asiallisuudelle ja vakavuudellekin on joissakin kohtaa paikkansa.
Kommentit (8)
Kevennys sopii paikkaan kuin paikkaan. Se mm. vähentää hermostuneisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletetaan että nauraja aivastaisi tai yskisi tai jopa pieraisisi naurahduksen sijaan.
Miltä se kuulostaisi?
Mä olen juuri tuollainen "turhannauraja". Välillä ärsytän itsekin itseäni, mutta en vain voi käytökselleni mitään. Kyse ei ole siitä, että yrittäisin väkisin olla hauska, vaan minulla itselläni ON hauskaa ja kuvittelen kohteliaaksi yrittää tuoda se hauskuus ilmi juttutoverillekin eikä vain hönöttää yksinään.
Kunpa osaisinkin olla kunnolla vakava, edes joskus!
Ja varsinkin ne epäkohdat. Ja niitä on maailma täynnä. Ei prkl, lähdenkin vetämään ranteet auki.
Ihmisiä, jotka ehkä nauravat hermostuneisuuttaan, heitä olen tavannut kyllä. Ja nauravaisia ja huumorintajuisia ihmisiä.
Mutta ap, entäpä jos sinussa on vähän tuota Tuomas Kyron mielensäpahoittajan vikaa... siis tosikkoutta ja itserakkautta?
Minusta on aika vähän asioita, joille ei voisi missään oloissa nauraa. Tietysti se kysyy tilannetajua ja empatiataitoja, että ei höröttele silloin, kun joku selvästi kertoo itselleen vaikeaa ja surullista asiaa. Mutta siis että olisi aihe, jolle ei ikinä voi nauraa, eipä tule äkkiä montaa mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies tulee, kuin tyhjännaurajasta.
Sanoo jo vanha sananlaskukin.
Kun olen hermostunut, tai jos joku sanoo jotain järkyttävää. Sorry, se nyt vaan tulee ihan itsestään. Olen kyllä muutenkin iloinen ja nauravainen, ehkä se sitten kuuluu perusolemukseeni.
Osaan olla kyllä vakavakin jos tilanne sitä vaatii, ainakin useimmiten....työpaikalla suhtaudun työhöni enimmäkseen vakavasti, enkä puhu tai naura päälle jos vaikka esimies yrittää jostain asiasta puhua. Kai sitä nyt sen verran on tilannetajua ettei ihan kaikkialla naura kuitenkaan.
Me ihmiset olemme erilaisia, koitapas se ymmärtää.
Alue: Aihe vapaa
ruttunaamakin joskus, mutta mielestäni jos esimerkiksi puhutaan joistakin epäkohdista tai kritisoidaan jotakin aika tärkeää asiaa, niin silloin niitä asioita ei tule nauraa läpi, vaan oikeasti ihan vakavasti keskustella niistä. Naurulle on sitten oma paikkansa myöhemmin, mutta nauraminen ei vaan mielestäni sovi ihan joka tilanteeseen, esimerkkinä jokin vaikeita työasioita koskeva yhteinen keskustelu, silloin mielestäni ensin puhutaa asiallisesti, ja kun asiat käsitelty voidaan kääntää tunnelmaa vähän hauskempaan suuntaan. Sopimaton nauraminen vakavassa keskustelussa vie asioilta niiden painoarvon, ammatillisuus kärsii. Harmitaa kun asioita kuitataan hohotuksella ja vitsinväännöllä.ap