Onko outoa, jos kotona asuvalle parikymppiselle asetetaan vielä rajoja?

No kyllähän vanhemmat jostain saavat päättää, jos kotona vielä asuu. Se, että saako lähteä Peran kanssa keskiviikkona iltakaljalle, ei mielestäni ole vanhempien päätäntävallan alla mutta jotkut yhteiset pelisäännöt mielestäni on vielä parikymppiselläkin

Ehkei sentään kenen kanssa. Muitta kyllä jos samassa huushollissa asutaan, niin vähän on kiva tietää, milloin kukakin kulkee kotinkin päin. Mutta olkoon vaikka yön, mutta voihan sitä vähän jutella.

Kenen taloudessa asut, sen säännöillä elät. 

Jos asuu kotona, ei välttämättä voi olla täysin itsenäinen. Usein kotona asuvat nuoret aikuiset saattavat vielä käyttäytyä lapsellisesti, esim. pitäisivät kavereita kylässä pitkälle yöhön muiden nukkumisrauhaa häiriten, tai eivät osallistu kotitöihin ja sellaista. Silloin voi asettaa rajoja, jos kotona asuva aikuinen ei käyttäydy aikuisen tavoin.

Mä ajattelen, että niiden säännöt kenen koti. Esim. lapsuuskodissa en tee asioita, joita saatan omassa kodissani tehdä, jos tiedän, että se ei vaan oo tapana :) Ja oon yli 30v..

Välillä voi mennä ylikin tuo. Esim minä olin 20-vuotias kiltti kotityttö, joka kävi kotoa vain harrastuksissa, esim. en koskaan missään ravintoloissa yms. Eräs harrastukseni esim. loppui niin, että olin sieltä kotona klo 21.30 (tämä oli myöhäisin), harrastus loppui klo 21 ja kotimatka kävellen päälle.

Kerran sitten olin tavannut yhden mienen, joka pyysi minua juttelemaan puhelimessa kanssaan terveyskeskukseen, kun se oli siinä kotimatkallani. Hän ei ollut suuresti sairas, piti näyttää päivystyksessä yhtä juttua, mutta jonotus oli siellä päivystyksessä. Lupasi sitten heittää minut sen jälkeen autolla kotiin. Niin tein. Tulin kotiin klo 22.30. Siis 20-vuotias ihminen.

Ja millainen vastaanotto minulla olikaan! Valtava haukkkumisryöppy, kun ei tiedetty missä minä olin! Olivat kuulemma soittaneet jo terveyskeskukseen ja kysyneet onko minut tuotu sinne! Tiukasti minulta sitten kysyttiin, missä olen ollut. Vatasin totuuden mukaisesti, että terveyskeskuksessa. Ja sitähän ei meinattu uskoa. Enpä onneksi tiennyt, että sinne päivystykseen soitettiin perääni, kun istuin vastaanoton aulassa kaverilleni seuraa pitäen.

Tähän viitaten olen päättänyt, että omiani en ala ihan noin kahlitsemaan, heillä saa olla oma elämä. Mihinaikaan vaan saa kyllä soittaa, jos esim. kyytiä tarvitsevat, mutta poissa saavat olla. Luotan heihin. Minua itseäni kun aikanaan ei tavallaan ollutkaan.

Parikymppinen. Aikuinen ainakin melkein. Mutta ken samaa jäälaappia käyttää, hän jotain sen eteen tehköön.

Riippuu tilanteesta.

Minusta on ok että  vanhemmat asettavat rajoja jos lapsi ei ole vielä "aikuistunut" ja kykenevä omien aivojen käyttöön kunnolla. Aikuiset voivat rajoittaa menemistä jos muuten lapsi vaikka pelaa liikaa uhkapelejä, sortuu huumeisiin tai juo itsensä kohtuuttomaan känniin ja joutuu jatkuvasti vaikeuksiin jne.

Lisäksi on kohtuullista että lapsi ilmoittaa omista kulkemisistaan jonkin verran vanhemmille jos asuu kotona (tiedetään suunnilleen onko tulossa syömään, yöksi kotiin jne). Vanhemmilla on myös oikeus pyytää lasta tekemään osansa kotitöistä ja lapsen tulee tehdä kotitöitä. Mutta ei vanhemmilla ole oikeutta määrätä täysi-ikäisestä kenen kanssa saa olla ja kuinka kauan jne. Siis ellei taustalla ole mitään isompaa ongelmaa kuten huumeita, uhkapeliä ym.

Jos mun lapset vielä tuossa iässä asuvat kotona, sanelen kyllä joitain ehtoja elämiselle. Ei vaan voi mitään, jos elämisen tavat kovinkin olis erilaiset, niin kyllä, mun sääntöjä sitten vielä totellaan. Ja sitten riippuu siitä seurasta, kuinka yrittäisin kieltää tms.

No kyllä joitakin sääntöjä pitää noudattaa. Jos ei miellytä, niin voi hankkia sen oman asunnon.

Sellaisiin asioihin voi mielestäni puuttua, jotka liittyvät kotona olemiseen eli esimerkiksi siisteys ja vieraiden kutsuminen kylään. Mutta muussa tapauksessa kaksikymppinen on nuori aikuinen ja hänen pitääkin jo elää omaa elämäänsä omalla tavallansa, mennä menoihinsa vapaasti ja käyttää aikaansa oman mielensä mukaan. Jo 18-vuotiaallekin voi hyvin antaa omaa tilaa.

12 kirjoitti juuri saman, jota minäkin ajattelin. Kotona kodin säännöt, mutta ei niitä sääntöjä voi kodin ulkopuolelle enää tuon ikäiselle ulottaa.

Meillä asuu kaksi aikuista lasta, 24- ja 19-vuotias. Kummallekin olen tehnyt selväksi, että ilmoittavat suunnilleen, missä ovat ja miten pitkään. Jos jäävät yöksi kavereille, niin ilmoitus pitää tulla ja aina on tullutkin. Muuten voivat vapaasti mennä ja tulla, kunhan antavat muitten nukkua rauhassa. En siis estä menemästä enkä valitse heidän kavereitaan.