Lue keskustelun säännöt.
Miestä kiinnostaa vaan kaverit ja harrastukset, minä ja lapsi ei
24.02.2013 |
kiinnosta pätkääkään. En edes muista milloin ollaan tehty jotain yhdessä, perheenä. Ei käydä edes kävelyllä yhdessä. Ei tehdä mitään. Kun pyydän lähtemään ulos, vaikka esim. kävelylenkille tai leikkipuistoon, valittaa päänsärkyä tai väsymystä. Jos hänen kaverinsa kuitenkin soittaa 10 min tämän valitusvirran jälkeen on mies heti valmis lähtemään autoilee tai kauppoja kiertämään. Lähimmät kaverinsa ovat myös työttömiä joten aikaa heillä kyllä on.
Mies käy joka ilta salilla joten iltaisinkaan ei ole yhteistä aikaa, joskus jää lapsen kanssa kotiin kun käyn asioilla tai vaan shoppailemassa.
No, viimeinen tikki oli vajaa viikko sitten kun oli lapsemme 2v. synttärit. Totesin että annetaan lapsen nukkua päikkärit ja juhlitaan sitten, syödään kakkua ja avataan lahjat. No, lapsi kävi nukkumaan ja heräsi, miehen puhelin soi ja joku kaveri pyysi ulos. Mies lupasi ja alkoi vetämään housuja jalkaan, niin kysyin että minnes olet lähdössä? "Noku Pera pyys..." Väitti että ymmärsi että kakkua syödään kun lapsi nukkuu päiväunia muttei ollut kuitenkaan ihmetellyt miksi sitä kakkua ei syöty lapsen nukkuessa...
Sekavaa selostusta mutta niin olen minäkin sekaisin kuin seinäkello!! Tässä on nyt melkein viikko pidetty "mykkäkoulua" kun en jaksa kerta toisensa jälkeen kysyä miksi kaverinsa ovat tärkeämpiä kuin minä ja yhteinen lapsemme. Miksi hän ei halua viettää aikaa kanssamme? Koska hänen vastauksensa on että viettäähän hän aikaa kanssamme, suurimman osan vuorokaudesta hän on kotona. On kyllä, on kotona, mutta istuu silloin koneella tai katsoo elokuvia tai ihan mitä tahansa muuta kuin on läsnä.
En tiedä kuinka kauan jaksan enää tätä samaa kaavaa. :( Onko tässä avioliitossa enää mitään järkeä!?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän ei vain ole kiinnostunut perhe-elämästä ja muu elämä kiinnostaa enemmän? Tylsistynyt arkeen?
En väitä, että tuollainen käytös olisi sinänsä oikeutettua, mutta tunnistan itseni. Olemme 30v pariskunta, olleet mieheni kanssa yhdessä yli 10v ja meillä on 3v poika. Perhearki on todella tylsää, jos saisin valita uudestaan, lasta ei olisi hankittu ja mieskin olisi ehkä vaihtunut. Mieheni on siis aivan ihana, huoltaa lasta ja kotia , on kiltti ja huomaavainen. Mut mua ei vaan kiinnosta.
Elämä on yhtä työntekoa, lapsenhoitoa ja hyvin harvoin mitään oikeasti stimuloivaa ja kivaa. Kaipaan aikoja, jolloin asuin yksin ja oli paljon kavereita ympärillä. Nyt on lähinnä vain perhe. En jaksa kuunnella lasta, tai kiinnostua miehestä millään tavalla. He ovat ikään kuin vain osa kalustoa kodissa. Parasta on, kun saa lähteä kavereiden kanssa ulos tai yksin harrastuksiin. Sata kertaa mieluummin vietän aikani jossain muualla kuin lapsen ja miehen kanssa. Heissä ei ole vikaa, minussa on. Kadun perhettäni:(