Mä kuvittelin ennen, että mt-ongelmat
ovat koulumattomien etuoikeus, tyyliin syrjäytyneet alkoholistit jne
Oli järkytys saada psykoosi ja diagnoosi bipo.
Olen vieläkin järkyttynyt, en kykene töihin sen vuoksi. Ei minua sairaus lamaa vaan tämä sopeutuminen olemaan mt-kuntoutuja.
Itse olin juuri niitä ihmisiä jotka eivät ymmärtäneet näitä juttuja ja olin ensimmäisenä nauramassa ja tuomitsemassa.
Kommentit (8)
ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.
Oikeasti uskon noihin. Ehkä löydät kaiken kärsimyksen jälkeen itsestäsi ennakkoluulottomamman ja suvaitsevamman puolen, ehkä vielä jotain muutakin.
terv vakavan masennuksen sairastanut ja siitä parantunut, vahvempi kuin koskaan ennen.
ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.
Oikeasti uskon noihin. Ehkä löydät kaiken kärsimyksen jälkeen itsestäsi ennakkoluulottomamman ja suvaitsevamman puolen, ehkä vielä jotain muutakin.
terv vakavan masennuksen sairastanut ja siitä parantunut, vahvempi kuin koskaan ennen.
Ei se silti estä elämästä myös ihan hyvää elämää. Usein sairaus saadaan lääkityksellä sellaiselle tolalle, että melko normaali elämä on mahdollista. Totta kai on raskasta jos joutuu jättämään esim. työnteon kokonaan, mutta kun yksi ovi sulkeutuu, uusia avautuu (taas yksi latteus johon uskon).
Itselläni monen vuoden masennus torpedoi useimmat ammatilliset haaveeni vaikka siitä parannuinkin.
ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.
Oikeasti uskon noihin. Ehkä löydät kaiken kärsimyksen jälkeen itsestäsi ennakkoluulottomamman ja suvaitsevamman puolen, ehkä vielä jotain muutakin.
terv vakavan masennuksen sairastanut ja siitä parantunut, vahvempi kuin koskaan ennen.
Uusi psykiatri vaan kehiin :)
Paitsi biposta ei parannu, se on elinikäinen.
ettei bipon märitelmät istu itseensä.
Kukapa meistä ei joskus olisi tehnyt jotain vähemmän järkevää?
Hypomaniaan kun riittää, että on YHDENKIN kerran tehnyt ns sopimatonta eli kaikki ois ton mukaan hypossa jossain elämänsä vaiheessa
Kun kuljet toisen mokkasiineissa, ymmärrät häntä etkä tuomitse
ap