En rakasta lastani. Ihan järkyttävää huomata, kuinka "dissaan"

nautit vaan siitä, että lapsi taipuu sun alle, siksi kuopus on ihana, tottelee sua.

sen takia että sitten myöhemmin saat hävetä kun lapses tule pettämään sun odotukset tavalla tai toisella. Joutuu vankilaan, rupeaa juomaa, hakkaa vaimoaan, syrjäytyy, jotain tulee takuulla eteen.

ap

Kyllä muakin rasittaa tottelemattomuus mutta olen enemmän iloinen, että lapseni on voimakastahtoinen ja tietää mitä haluaa.



Sä siis haluat tahdottomia koneita, jotka hyppii sun pillin mukaan?



Joo, et todellakaan ole kypsä vanhemmaksi. Itseäsi voit syyttää lapsesi tulevista ongelmista. Lapsesi vaistoaa tuon susta jo.

lapsen vika ole, ettei lapsi tottele.



Ehkä kuopus ei halua, että huudat sille ja siksi ryömii sun edessä eikä uskalla kiukutella.



Aikuisuuteen kuuluu tasapuolisuus ja kyky hillitä itseään. Hae apua!

ja pitäisi hakea apua, niin kai teillä nyt on antaa jotain akuuttia esimerkkiä miten tilanne hoidetaan? Eikä vain haukkua ja kritisoida. Vai onko päivävuoro taas vauhdissa, kun fiksut ja aikuiset on työrintamalla? t. sairaslomalainen ap

ja pitäisi hakea apua, niin kai teillä nyt on antaa jotain akuuttia esimerkkiä miten tilanne hoidetaan? Eikä vain haukkua ja kritisoida. Vai onko päivävuoro taas vauhdissa, kun fiksut ja aikuiset on työrintamalla? t. sairaslomalainen ap

mutta opettele hyväksymään se esikoinen sellaisenaan kuin se on. Äläkä yritä nujertaa sitä liikaa, se pelko sulla on ihan aiheellinen.

Tiedän itse näin tehneenä, ja voin sanoa, että molemmat lapseni ovat tästä kärsineet, ennenkuin olen oppinut suhtautumaan toisin.

Lapsen tarkoitus on totella sua?



Mun mummoni on hyvin narsistinen tyyppi ja hän aina haukkuu isosiskoani jolla on oma tahto. Minua taas ylistää ja kehuu, kun kuulemma "aina tein niin kuin käskettiin" ja "koskaan en sanonut vastaan". Tunnistatko itsessäsi samoja ihanteita?



Kyllä mä siis ymmärrän, että omapäisyys voi ärsyttää, mutta on myös ihan hyvä merkki että lapsi ei ole mikään enkeli joka aina pyrkii miellyttämään muita. Mä olin, ja arvaa vaan kumpi meistä sisaruksista on kärsinyt masennuksesta, ahdistuksista, päättämättömyydestä ja on vielä aikuisiälläkin aivan hukassa oman elämänsä kanssa kun ei tunnista sitä mitä itse tahtoo.



Onko sut kasvatettu "kiltiksi tytöksi"?

tunnistan itsessäni samaa piirreetä, joskin kyllä rakastan ja välitän esikoisestani ihan yhtä paljon kuin tuota kuopusta. niinkuin uskon sinunkin tekevän, vaikka tunteet välillä kuohuisikin.



mutta koetteleehan se todella hermoja kun päivän aikana saa vääntää lähes kaikesta, syomisestä, pukemisesta, tavaroiden keräämisestä. meillä esim. kerhoon lähdöt on yhtä huutosirkusta, kun esikoinen venyy ja vanuu eikä pyynnöstä, käskystä ja huudosta huolimatta saa vaatteita päälle. vaikka todellakin osaa. helppohan se on 1-vuotiaan siskon kanssa lähteä. vaatteet päälle ja menoksi.



yritän venyttää pinnaani mahdollisimman pitkälle, koska ajattelen esikoisen "uhman" johtuvan osin varmaan ikäänkin kuuluvasta vaiheesta, mutta myös huomion tarpeesta ja siitä, että kokee jäävänsä vähemmälle kuin siskonsa. välillä onnistun välillä huonommin. joskus tekee mieli nostaa lapsi korvista hankeen. mitä en tietenkään tee, mutta tunteena se on ihan sallittua.

muistathan pitää huolta myös omasta jaksamisesta ja onhan sinulla jossain vaiheessa päivää/iltaa mahdollista keskittyä myös johonkin omaa tekemiseen, ettet ole koko aikaa kiinni kotiymyröissä?

ja jos vaan mahdollista niin koita antaa esikoiselle päivän aikana myös jakamatonta huomiota edes hetken aikaa, luette kirjaa tai pelaatte, katsotte yhdessä lastenohjelmaa tms.

varmasti tämä aika menee ohi ja sitten vähän helpottaa. joskin näitten lasten kanssa on kyllä koko ajan yhtä jos toista säätämistä. tsemppiä arkeen. sitä riittää meillä muillakin.

esim. aamulla hermostuin, kun ei viikaa vaatteitaan vaatehuoneeseen, lopputulos se, että kun tulee koulusta on sen laitettava kaikki vaatteet lattialta viikattuna vaatehuoneeseen. Kysymys kuuluu, pitääkö 11v osata viikata vaatteet, kun 7v pikkusisko sen tekee? viikkaanko itse vai annanko esikoisen heittää ne sinne miten haluaa?



taustalla mulla on pitkään jatkunut masennus, josta nyt jo toipunut. mutta välillä olen ollut esikoiselleni vihainen siitä, että hän on masennukseni aiheuttanut.... lapsen syntymä oli vaikea, kun odotin, miesystävä sanoi heti että lapsi ei ole hänen, mutta kuinkas kävikään kun lapsi syntyi, ai että hän sitä kyllä rakastaa!!! Olen siis vihainen miesystävälle siitä että sanoi noin ja esikoiselle siitä että se "aiheutti" mun masennuksen. eikä tässä vielä kaikki, taustalla itsellä todella huonot oltavat kotona, hyväksikäyttöää, paljon yksinäisyyttä jne... toivottavasti sait jotain kiinni!

syytät lastasi masennuksestasi :(



Kasva aikuiseksi, tee todella jotain, sun molemmat lapset sairastuvat sun takia...

että omaanko narsistin piirteitä ja kyllä niistä jotain tunnistan=( olen ollut myös kiltti tyttö, jolloin tunteet on lakastu maton alle ja toteltu äitiä, "koska niin pitää tehdä"... noin 10 vuotta sitten, kun olin täyttänyt 30 v uskalsin sanoa ensimmäisen kerran äidilleni vastaan ja hänen vastaus siihen oli, että minusta on tullut änkyrä! En siis hyväksynyt sitä,, että hän oli minulta kysymättä ostanut olohuoneeseen uudet verhot!!

ajattele, miten olet jo pahoittanut mielesi muutamista kirjoitetuista kommenteista - jotka eivät ole tulleet sinulle merkittäviltä ihmisiltä.



Ja vertaa tilannetta siihen, miten sinä kohtelet omaa lastasi, ilmeisesti päivittäin! Ajattele, miltä sun lapsesta tuntuu, kun elämän tärkein ja merkittävin ihminen huutaa ja karjuu ja dissaa ja haukkuu. Joka päivä. Kaikissa tilanteissa. Ja ehkä ajatteletkin, ehkä jotenkin tajuatkin. Mutta pysähdy ihan tosissaan. Ehkä sun lapsesi ajattelee ihan samalla tavalla kuin sinä: "Pliis äiti, etkö voisi antaa ihan rakentavaa palautetta kun MÄ OLEN VAIN PIENI LAPSI ENKÄ TAJUA ENKÄ OSAA JA SÄ VAADIT MULTA NIIN PALJON. Mä haluaisin vain että sä olisit mulle yhtä ihana kuin pikkuveljellekin..."



Se, ettei reagoi ulospäin, ei suinkaan tarkoita, ettei reagoi. Se on itsesuojelua, sitä, että kätkee kaikki tunteensa sisälleen. Se johtaa siihen, että tulee toimimaan samalla tavalla koko elämänsä ajan (ellei pääse terapiaan) tai ellet sinä muuta toimintaasi, käytöstäsi, tuntemuksiasi.



Tässä on siis sulle konkreettinen ohje: Pysähdy. Tiedosta. Jos et ehdi tiedostaa etukäteen etkä edes siinä tilanteessa kun käyttäydyt pahasti, niin pysähdy edes jälkeenpäin. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sulle huudettaisiin samalla tavalla, sun elämäsi merkittävimpien ihmisten taholta. Vaikka puoliso tai pomo tai paras kaveri. Ja kun tajuat tilanteen, itke vähän. Itke paljon. Tajua, mitä sun tekosi toiselle aiheuttaa. Ja sitten mieti, onko sun lapsesi todella tehnyt jotain ansaitakseen tuollaisen kohtelun. Onko hän todella paha? Vai onko hän tuollainen vain siksi, että vanhemmat eivät ole osanneet rakastavalla tavalla ohjata?? Mieti, mitä haluaisit että sua vastaavalla tavalla loukannut ihminen tekisi. Ehkä seuraavaa: Anteeksipyynnön. Selityksen, että syy on äidissä, ei lapsessa. Ja lupauksen muuttaa toimintaa.



Toi on ainakin konkreettista, eikö?



Ja toinen konkreettinen on tietysti terapia. Avun hakeminen. Yleensä me kohdellaan lapsiamme samalla tavalla kuin meitä on lapsena kohdeltu. Toki poikkeuksiakin on, jotkut kohtelee paremmin kuin itseä on kohdeltu (koska ovat ottaneet opiksi) ja jotkut huonommin.



Sä voit ihan itse valita, millaiseksi suhteesi lapseen muodostuu. Ja todella, vaaditaan aikuiseksi kasvamista, ihmisenä kasvamista, vanhempana kasvamista - ole kiitollinen, että sulla on lapset, jotka tuo sun kehitystarpeesi näin selvästi esille!

ja sehän mua ärsyttää... en ole pitkään pitkään aikaan tuntenut rakkauden tai ilon tunnetta. Kun luin tuon hyvän tekstisi toivoisin että käyttäytyisin noin, mutta kun luen sen uudestaan ,ei se vaikuta mitenkän=( en halua olla tämmöinen!!!! haluan aidosti rakastaa ja hyväksyä lapseni sellaisena kun se on!!!

sinä syytät lastasi masennuksestasi.



Siksi vihaat ja dissaat. Lapsi edustaa sinulle sitä että elämäsi muuttui mustaksi.



Älä hyvä ihminen pilaa viattoman ihmisen elämää syyttämällä häntä asiasta, jolle hän ei voi mitään!



Lapsesi ei pyytänyt syntyä sinulle, hän ei käskenyt junttia miestäsi sanomaan sinulle noin tökerösti raskausaikana.



Lapsesi on voimakastahtoinen (hyvä niin, sillä pärjää tässä maailmassa paremmin kuin nujerrettuna hissukkana) ja sitä sinä et halua hyväksyä, sillä lapsi taitaa muistuttaa liikaa sinusta itsestäsi.

Oletko itse joutunut patoamaan tahtoasi ja olemaan "kiltti, hyväntuulinen ja tottelevainen", jotta sinut hyväksyttäisiin?



Mene tsekkaamaan lääkitystäsi uusiksi, jos et oikeasti tunne mitään. Voi olla, että olet taas masentunut, kun raivoat lapsellesi ja syyttelet häntä turhista.





Muuten, kuinkahan moni 11-vuotias viikkaa vaattensa siististi paikoilleen???

niin sitten sun täytyy laittaa jotain sanktioita tai palkintoja viikkaamiselle tai viikkaamatta jättämiselle. Eikä syyttää lasta elämäsi pilaamisesta.

oliko se lapsi 11v? Tervetuloa tosielämään. Tuossa iässä ne ovat enemmän ja vähemmän hankalia. 11 voi olla todella ärsyttävä ikävaihe. Se voi olla vaikea myös lapselle. Kasvaminen kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen ja siinä samalla vanhempi kasvaa itsekin.



Lapsen syy ei sen sijaan ole se että sinulla on omia ongelmia.



Viikkaaminen ei ole maailman tärkein asia. Juttele lapsesi kanssa, kysele hänen päivästään, ole kiinnostunut HÄNESTÄ, siitä mitä hänelle kuuluu. Jos et nyt sitä tee, turha luulla että enää muutaman vuoden kuluttua saat tietää yhtään mitään hänen elämästään.



7 on vielä helppo ikä, yritä nyt ymmärtää että esikoisesi kasvaa ja tulee kohta murrosikään. IHAN TURHA verrata kahta eri-ikäistä lasta tai ylipäätänsä lapsia keskenään. Hanki jokin alan teos jossa valotetaan lapsen kasvun psykologiaa.

ja pitäisi hakea apua, niin kai teillä nyt on antaa jotain akuuttia esimerkkiä miten tilanne hoidetaan? Eikä vain haukkua ja kritisoida. Vai onko päivävuoro taas vauhdissa, kun fiksut ja aikuiset on työrintamalla? t. sairaslomalainen ap

Vietä lastesi kanssa aikaa, naurakaa, jutelkaa, olkaa vaan ja katsokaa leffaa. Ei ole lastesi vika jos olet noin klireä.