Löytyykö uusperheitä, joissa
sinulla ja miehelläsi on yksi yhteinen lapsi? Eli perheen muut lapset käyvät isänsä / äitinsä luona ja silloin teidän yhteinen lapsi on ns. yksin kotona?
Meillä tällainen tilanne, vaikkakin kuopus on vasta 1v., mutta asia mietiyttää, koska lisää lapsia ei välttämättä enää tule... Onko yhteinen lapsemme yksinäinen, kun isoveikka on aina välillä pois kotoa - tämä mietityttää...
Kertokaa kokemuksia! Kiitos!
Kommentit (7)
toinen asuu jo poikakaverin kanssa ja toinen äidillään. tämä vanhempi käy välillä kahvilla, nuorempaa näemme tätänykyä vähän epäsäännöllisesti johtuen pitkästä välimatkasta. En koe kumpaakaan lapseni " sisarukseksi" sillä tavoin. Vanhempi voisi olla äiti ja nuorempaa tosiaan näkee kerran kuussa pari päivää ja ikäeroakin 11 vuotta.
Me haluamme toisen lapsen, koska emme halua tämän yhteisen kasvavan " ainokaisena" .
Kiitos paljon vastauksestasi! :)
On kiva kuulla, että elämä sujuu hyvin, vaikka pienimmäinen onkin välillä ainut lapsi perheessä. Onhan toki niin, että lapset ovat sopeutuvaisia ja varmaan meilläkin kuopus tottuu siihen, että isoveikka on välillä oman isin luona ja siitä tulee hänelle ihan normaali kuvio. Niin ainakin haluan ajatella, jos nyt tilanne menee niin, ettei lapsia enää meille siunaannu.
Itse olen ainut lapsi ja ehkä siksi poden jo nyt haikeaa oloa siitä, ettei ehkä pikkukakkonen saa sisaruksia, mutta hän ei niitä varmaan osaa koskaan alkaa kaipaamaankaan, kun kuitenkin on isovelu, joka on suurimman osan aikaa kotona...
Noh, katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan - mutta sinulle paljon kiitoksia ja oikein kivaa ystävänpäivää!!! :)
uusperhe jossa on mun ja mieheni poika ja sit viel meil asuu miehen tytär. joka käy joka toinen vkloppu äitinsä luonna. mun poika on ainakin tottunut leikkimään yksin. tuntuu välillä et se oikein nauttii kun saa olla ainoa lapsi talossa. poikani on 1v5kk...
1-vuotias yhteinen kultamuru joka on joka toinen vkl ainokainen. Miehen lapset 6 ja 8v tulevat noin joka toinen viikko ja oma lapseni edell. liitosta 7v on meillä muulloin, paitsi joka toinen vkl, jolloin on isällään. Meillä on kädet täynnä töitä näiden neljän kanssa, joten lisää ei ole lapsia suunniteltu. Ikäero on sen verran huomattava, ettei isommista lapsista oikein ole pienimmälle muutoinkaan leikkikaveriksi. Välillä he riehuvat pienimmän kanssa tai haluavat hoitaa, syöttää jne. Mutta kyllä se suurimmaksi osaksi menee niin, että isot leikkivät omia leikkejään, joita pienin lähinnä tuhoaa, jos paikalle pääsee. :) En silti koe, että pienin olisi ainokaisen osassa silloinkaan kun muut ovat poissa.
mun isommat lapset ed liitosta ovat 14, 12 ja 10,5v, miehen ed liitosta 11 ja 14v. Meidän yhteinen 2v. Joka toinen viikonloppu koko jengi meillä eli 6 lasta ja joka toinen viikonloppu ollaan vain tämän pikkuisen kanssa. Nautitaan erilailla joka viikonlopusta. Pikkuneiti rakastaa touhuta isompien kanssa mutta nauttii myös siitä kun on vain iskän ja äidin kanssa kolmistaan, vaikka huomaa kyllä että tottuu siihen että aina joku leikkikaveri olemassa. En usko että hän kaipaa sillä lailla muita kun on yksin meidän kanssa. Mekin nautitaan siitä et voidaan kulkea (läh muutaman vuoden päästä esim reissaamassa suomessa ja ulkomaillakin) sit yhden kanssa, luksusta ja helppoa kun tottunut ison lauman kanssa liikkua. Esim kun käytiin eteläsuomessa viime viikolla oli helppoa vain mennä johonkin hotelliin eikä tarvinnut ajatellakaan että mihin ylipäätänsä mahdutaan, he. Lisää lapsia meillekään ei tule, tasan kuukausi sitten olin sterilisaatiossa joka tuntuu hyvältä ratkaisulta. Uskon että lapsi sopeutuu just siihen perheeseen kun sen perhe on....
Ihana lukea perheistä, joissa on sama tilanne ja kaikki sujuu hyvin! :)
Kiitos siis kerran vielä ja kevättä rintaan kaikille!
Meillä tilanne, että minulla kolme lasta, joista kaksi vanhempaa entisestä liitosta ja tämä 2,5 v neiti sit tästä nykyisestä. Pojat ovat vuoroviikko systeemillä vuoroin isällänsä ja vuoroin kotona, enkä kyllä ole huomannut, että neiti mitenkään yksinäinen olisi. Totta silloin vaatii enemmän meidän vanhempien huomiota, kuin silloin kun pojat kotona. Ja nyt isompana sitten selittääkin jo, että pojat ei nyt kotona, kun ovat oman isänsä luona.
Itse kyllä pääsen helpommalla, kun veljet kotona, kun silloin aika neitillä menee seilatessa poikien huoneiden väliä, eikä tarvi äidin lahkeessa roikkua, kun pojat keksii aina kaikkea kivaa ja kavereita käy, joten niitäkin pitää sit jututtaa. Joten kun me olemme kolmisin, niin silloin on aika hiljaista, mutta silloin sitten me vanhemmat hommaillaan enemmän, käydään kirjastossa, lasketaan mäkeä ja vieraillaan sellaisten perheiden luona, missä ei käydä kun pojat kotona (eivät enään halua mukaan)