2.5v. ei tee muuta kuin kiukkuaa ja vinkuu - mitä ihmettä mä teen sen kanssa??!?

olla johdonmukainen kasvattaja ja odottaa, että uhmaikä menee ohi.

olisit ehkä jo kilahtanut ja lapsi mullan alla...





Lue vaikka jotain kirjaa, jossa kerrotaan lapsen kehityksesta, kasvatuksesta, ja lue ihen ajatuksella.

Tosin en usko, että tuota tapahtuu IHAN KOKO AJAN. Eiköhän niitä rauhallisempiakin hetkiä päivään riitä.

vanhempainapu haastaviin kausiin.

tuttu tunne. En ollut ikinä ääntäni korottanut lapselleni ennen kuin se ihana vinkuminen alkoi... Huomasin tosin melko pian, ettei kannata ääntä korottaa, kun siitä ei ole kuin haittaa. Olen vain ottanut chillisti ja ymmärtänyt lasta sekä muistuttanut, että vinkuminen ei ole kivaa. Lapsi on kohta 3v ja rauhoittunut paljon. Rangaistuksia pahanteosta on jäähypenkki, mutta sitä melko harvoin tarvitsee käyttää. Varoitus riittää melkein aina.

Esimerkiksi ollaan lähdössä ulos. Puetaan ja lapsi kiukkuaa ja huutaa kuin syötävä, kun sukka menee vähän ruttuun, hattu vinoon jne. Aloittaa siis suoraan aivan järjettömän kiljumisen. Miten siihen pitää reagoida?



Kuullostaa varmaan tosi uusavuttomalta, mutta avuton siinä tilanteessa olenkin. Mikään keino ei tunnu tehoavan.



ap

Esimerkiksi ollaan lähdössä ulos. Puetaan ja lapsi kiukkuaa ja huutaa kuin syötävä, kun sukka menee vähän ruttuun, hattu vinoon jne. Aloittaa siis suoraan aivan järjettömän kiljumisen. Miten siihen pitää reagoida?

Kuullostaa varmaan tosi uusavuttomalta, mutta avuton siinä tilanteessa olenkin. Mikään keino ei tunnu tehoavan.

ap

ainakin sinun itsesi pitää pysyä täysin rauhallisena. Voit laskeutua lapsen tasolle, ottaa olkapäivtä kiinni ja puhua hyvin jämäkällä, asiallisella äänellä, että ei ole mitään syytä kiukutella jne.

tuttu tunne. En ollut ikinä ääntäni korottanut lapselleni ennen kuin se ihana vinkuminen alkoi... Huomasin tosin melko pian, ettei kannata ääntä korottaa, kun siitä ei ole kuin haittaa. Olen vain ottanut chillisti ja ymmärtänyt lasta sekä muistuttanut, että vinkuminen ei ole kivaa. Lapsi on kohta 3v ja rauhoittunut paljon. Rangaistuksia pahanteosta on jäähypenkki, mutta sitä melko harvoin tarvitsee käyttää. Varoitus riittää melkein aina.

Nimittäin juuri tuota. Mäkään en ole huutaja-tyyppiä, vaikka välillä on tullut ääntä korotettua kun on hermot mennyt ihan totaalisesti. Olen lähinnä yrittänyt puhua, sanoa, että vinkumisella ja kiljumisella ei saa yhtään mitään. Mutta tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä. Ja just esim. tuo edellinen esimerkkini pukemistilanteista.. Puenko siis sitä kiljuvaa lasta vai sanonko, että puetaan vasta sitten kun kiljuminen loppuu?

ap

on paras istuttaa lapsi johonkin, sinä vieressä tietenkin ja sanoa kylmän rauhallisesti (vaikeaa totta), että ulos lähdetään vasta, kun vinkuminen loppuu.



Voi olla, että joitan kertoja ei sitten ulos mennä ollenkaan, mutta pääpointti, että lapsi tajuaa vinkumisellaan olevan seuraamuksen.



2,5 vuotias ymmärtää kyllä jo.

Puhe ei tehoa tuonikäiseen vielä riittävästi.

on paras istuttaa lapsi johonkin, sinä vieressä tietenkin ja sanoa kylmän rauhallisesti (vaikeaa totta), että ulos lähdetään vasta, kun vinkuminen loppuu. Voi olla, että joitan kertoja ei sitten ulos mennä ollenkaan, mutta pääpointti, että lapsi tajuaa vinkumisellaan olevan seuraamuksen. 2,5 vuotias ymmärtää kyllä jo.

Jos täytyy vaikka käydä samalla kaupassa tms.? (En kysy tätä mitenkään vittuillakseni, vaan just tällaista mietin juuri äskenkin kiukkuavan lapsen kanssa.)

ap

on paras istuttaa lapsi johonkin, sinä vieressä tietenkin ja sanoa kylmän rauhallisesti (vaikeaa totta), että ulos lähdetään vasta, kun vinkuminen loppuu. Voi olla, että joitan kertoja ei sitten ulos mennä ollenkaan, mutta pääpointti, että lapsi tajuaa vinkumisellaan olevan seuraamuksen. 2,5 vuotias ymmärtää kyllä jo.

Jos täytyy vaikka käydä samalla kaupassa tms.? (En kysy tätä mitenkään vittuillakseni, vaan just tällaista mietin juuri äskenkin kiukkuavan lapsen kanssa.)

ap

jos tilanne on niin paha, että lapsi saa itkupotkuraivarit joka kerta lähtiessä. Ennakoimen myös tosi tärkeää uhmaikäisen kanssa.

Jo aikaisemmin alkaa selittää, että pian lähdetään kauppaan.

2,5-vuotias osaa kyllä vinkua ja temputtaa vaikka kuinka lähtiessä, mutta väsyy sekin jossain vaiheessa.

Jos et ole yh, niin kannattaa järjestää kaupassa käynnit niin, että puoliso voi olla lapsen kanssa kaupassa käyntisi ajan.

Kuullostan varmaan maailman huonoimmalta äidiltä, mutta kiva ulkoilla sellaisen vinkujan kanssa!



Huutoa syntyy koko ajan: pulkka menee vinoon (äiti ei saa auttaa), pulkan narusta ei saa haluamallaan sekunnilla otetta, naamaan tuulee, lunta tulee kasvoille, lumihangessa kaatuu jne. jne. jne.



Tuntuu kurjalta, kun muiden lapset ovat lumesta ihan innossaan, mutta tuo se vain kiljuu sielläkin...



ap

on paras istuttaa lapsi johonkin, sinä vieressä tietenkin ja sanoa kylmän rauhallisesti (vaikeaa totta), että ulos lähdetään vasta, kun vinkuminen loppuu. Voi olla, että joitan kertoja ei sitten ulos mennä ollenkaan, mutta pääpointti, että lapsi tajuaa vinkumisellaan olevan seuraamuksen. 2,5 vuotias ymmärtää kyllä jo.

Jos täytyy vaikka käydä samalla kaupassa tms.? (En kysy tätä mitenkään vittuillakseni, vaan just tällaista mietin juuri äskenkin kiukkuavan lapsen kanssa.)

ap

tuttu tunne. En ollut ikinä ääntäni korottanut lapselleni ennen kuin se ihana vinkuminen alkoi... Huomasin tosin melko pian, ettei kannata ääntä korottaa, kun siitä ei ole kuin haittaa. Olen vain ottanut chillisti ja ymmärtänyt lasta sekä muistuttanut, että vinkuminen ei ole kivaa. Lapsi on kohta 3v ja rauhoittunut paljon. Rangaistuksia pahanteosta on jäähypenkki, mutta sitä melko harvoin tarvitsee käyttää. Varoitus riittää melkein aina.

Nimittäin juuri tuota. Mäkään en ole huutaja-tyyppiä, vaikka välillä on tullut ääntä korotettua kun on hermot mennyt ihan totaalisesti. Olen lähinnä yrittänyt puhua, sanoa, että vinkumisella ja kiljumisella ei saa yhtään mitään. Mutta tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä. Ja just esim. tuo edellinen esimerkkini pukemistilanteista.. Puenko siis sitä kiljuvaa lasta vai sanonko, että puetaan vasta sitten kun kiljuminen loppuu?

ap

meillä auttoi aika ja pitkäjänteisyys, teillä auttaa varmasti myös aika. Todellakin tiedän kuinka ärsyttävää se vinkuminen on (!) ja eipä kiukuttelukaan ole hauskaa, meillä vain suurimmaksi osaksi oli tuota vinkumista. Jankutin ja jankutin samoja asioita, että vinkumalla ei saa maitoa eikä muutakaan, vinkumalla en auta pukemisessa jne jne. Nyt lapsi pyytää nätistti, että antaisitko, auttaisitko jne. Mutta tsemppiä sinne :)

Lapseni ei ole rimpuillut pukiessa koskaan, mutta luultavasti pukisin väkisin vaatteet, jos niin tekisi. Tai sanoisin, että jätän hänet yksinään huutamaan ja lähden yksin.

tuttu tunne. En ollut ikinä ääntäni korottanut lapselleni ennen kuin se ihana vinkuminen alkoi... Huomasin tosin melko pian, ettei kannata ääntä korottaa, kun siitä ei ole kuin haittaa. Olen vain ottanut chillisti ja ymmärtänyt lasta sekä muistuttanut, että vinkuminen ei ole kivaa. Lapsi on kohta 3v ja rauhoittunut paljon. Rangaistuksia pahanteosta on jäähypenkki, mutta sitä melko harvoin tarvitsee käyttää. Varoitus riittää melkein aina.

Nimittäin juuri tuota. Mäkään en ole huutaja-tyyppiä, vaikka välillä on tullut ääntä korotettua kun on hermot mennyt ihan totaalisesti. Olen lähinnä yrittänyt puhua, sanoa, että vinkumisella ja kiljumisella ei saa yhtään mitään. Mutta tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä. Ja just esim. tuo edellinen esimerkkini pukemistilanteista.. Puenko siis sitä kiljuvaa lasta vai sanonko, että puetaan vasta sitten kun kiljuminen loppuu? ap

meillä auttoi aika ja pitkäjänteisyys, teillä auttaa varmasti myös aika. Todellakin tiedän kuinka ärsyttävää se vinkuminen on (!) ja eipä kiukuttelukaan ole hauskaa, meillä vain suurimmaksi osaksi oli tuota vinkumista. Jankutin ja jankutin samoja asioita, että vinkumalla ei saa maitoa eikä muutakaan, vinkumalla en auta pukemisessa jne jne. Nyt lapsi pyytää nätistti, että antaisitko, auttaisitko jne. Mutta tsemppiä sinne :) Lapseni ei ole rimpuillut pukiessa koskaan, mutta luultavasti pukisin väkisin vaatteet, jos niin tekisi. Tai sanoisin, että jätän hänet yksinään huutamaan ja lähden yksin.

Meilläkään ei tyttö rimpuile pukiessa, vaan juurikin vinkuu. Enkä haluaisi opettaa, että kun vinkuu niin äiti hirveällä kiireellä suoristaa just sitä sukan vartta ja pipon reunaa (jossa ei siis välttämättä edes ole mitää vialla), vaan että nätisti voi pyytää apua.

Kiitos neuvoistasi, täytyy vain jaksaa odottaa, että aika auttaa...

ap

Esimerkiksi ollaan lähdössä ulos. Puetaan ja lapsi kiukkuaa ja huutaa kuin syötävä, kun sukka menee vähän ruttuun, hattu vinoon jne. Aloittaa siis suoraan aivan järjettömän kiljumisen. Miten siihen pitää reagoida?

Kuullostaa varmaan tosi uusavuttomalta, mutta avuton siinä tilanteessa olenkin. Mikään keino ei tunnu tehoavan.

ap

joutuu arestiin jos ei ole hiljaa/saanut haalaria päälle tms mitä lapselta odotat. Sillä me päästiin tuosta vinkumisesta ja pukemisen vaikeudesta. Annan ajan 5-3 kaikkeen tekemiseen, näytän sen koko ajan sormilla ja arestitan jos homma ei toimi.

tuttu tunne. En ollut ikinä ääntäni korottanut lapselleni ennen kuin se ihana vinkuminen alkoi... Huomasin tosin melko pian, ettei kannata ääntä korottaa, kun siitä ei ole kuin haittaa. Olen vain ottanut chillisti ja ymmärtänyt lasta sekä muistuttanut, että vinkuminen ei ole kivaa. Lapsi on kohta 3v ja rauhoittunut paljon. Rangaistuksia pahanteosta on jäähypenkki, mutta sitä melko harvoin tarvitsee käyttää. Varoitus riittää melkein aina.

Nimittäin juuri tuota. Mäkään en ole huutaja-tyyppiä, vaikka välillä on tullut ääntä korotettua kun on hermot mennyt ihan totaalisesti. Olen lähinnä yrittänyt puhua, sanoa, että vinkumisella ja kiljumisella ei saa yhtään mitään. Mutta tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä. Ja just esim. tuo edellinen esimerkkini pukemistilanteista.. Puenko siis sitä kiljuvaa lasta vai sanonko, että puetaan vasta sitten kun kiljuminen loppuu? ap

meillä auttoi aika ja pitkäjänteisyys, teillä auttaa varmasti myös aika. Todellakin tiedän kuinka ärsyttävää se vinkuminen on (!) ja eipä kiukuttelukaan ole hauskaa, meillä vain suurimmaksi osaksi oli tuota vinkumista. Jankutin ja jankutin samoja asioita, että vinkumalla ei saa maitoa eikä muutakaan, vinkumalla en auta pukemisessa jne jne. Nyt lapsi pyytää nätistti, että antaisitko, auttaisitko jne. Mutta tsemppiä sinne :) Lapseni ei ole rimpuillut pukiessa koskaan, mutta luultavasti pukisin väkisin vaatteet, jos niin tekisi. Tai sanoisin, että jätän hänet yksinään huutamaan ja lähden yksin.

Meilläkään ei tyttö rimpuile pukiessa, vaan juurikin vinkuu. Enkä haluaisi opettaa, että kun vinkuu niin äiti hirveällä kiireellä suoristaa just sitä sukan vartta ja pipon reunaa (jossa ei siis välttämättä edes ole mitää vialla), vaan että nätisti voi pyytää apua.

Kiitos neuvoistasi, täytyy vain jaksaa odottaa, että aika auttaa...

ap

minustakin on ihanaa kuulla, ettei minun lapseni ole ainoa vinkuiita :D Vaikken toki toivokaan huonoa mieltä toisille...

Ole pitkäjänteinen, niin voit olla ylpeä itsestäsi, kun tuo inhottava kausi on ohi. Minulla jäi huono omatunto niistä muutamasta kerrasta, kun menetin malttini ja ärähdin lapselle aiheuttaen pahan mielen hänelle. Mutta en niitäkään viitsi jäädä murehtimaan, toimin jatkossa vain eri tavalla.

koska jos lapsi vaan jatkaa vinkumista, niin jätätkö sitten lapsen yksin? todennäköisesti et, koska ei niin vaan voi tehdä.



Joten lapsi oppii siinä, että vanhempi ei tarkoita mitä sanoo.



Mutta helppo kai siihen on sortua.

Tuo yksinjättämisellä uhkailu ei ole hyvä tapa koska jos lapsi vaan jatkaa vinkumista, niin jätätkö sitten lapsen yksin? todennäköisesti et, koska ei niin vaan voi tehdä.

Joten lapsi oppii siinä, että vanhempi ei tarkoita mitä sanoo.

Mutta helppo kai siihen on sortua.

Uhkailin kerran suutuspäissäni, no okei kaksi kertaa. Siitä tulee vain kovempi huuto sekä lapselle että itselle eikä homma edisty ja pian saa pakkopukea hysteeristä lasta. T:se arestittaja.