"Koht mie jo kuolenkii", sanoi mummoni. Minusta alkaa tuntua samalta
Elämä on lyhyt ja kuolema tulee nopeasti. Kun katselee taaksepäin, niin ihan äskenhän sitä oli nuori.
Nyt olen jo 39v. Kun miettii, että kuinka nopeasti on aika kulunut esim. tuosta 20-vuotiaana olemisesta ja on huomannut, että aika tuntuu kuluvan yhtä nopeammin, mitä vanhemmaksi tulee, niin eihän tässä ole enää jäljellä edes kolmasosaa elämästä, vaikka 90-vuotiaaksi elelisi.
Tärkeintähän ei ole ne vuodet, vaan se ajan kokeminen, ja se tuntuu lyhyeltä.
Eli, kohtha mie jo kuolenkii, joten turhaan mietin ikäviä. Pitäisi vain rakastaa, helpottaa läheistensä elämää ja pyrkiä hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen kaikessa mitä tekeekään.
Kommentit (3)
nyt tiedät, mitä kaikki ne hassuihin huovutettuihin hattuihin pukeutuvat viisikymppiset naiset ovat miettineet: nyt on elettävä, ennen kuin kuolen!
Kiitos nauruista!
Täytyypä lähteä ostamaan huovutettu,
hassu hattu. :)
ap
nyt tiedät, mitä kaikki ne hassuihin huovutettuihin hattuihin pukeutuvat viisikymppiset naiset ovat miettineet: nyt on elettävä, ennen kuin kuolen!
Miksei elämä voi mennä niin, että olisi koko ajan 25 ja sitten kuolisi.