On tämä elämä kamalaa kun mieheni sairastui johonkin

sellaiseen kuin psykoosin tautiin ja joutui hullujenhuoneelle. Siellä hän vain hulluttelee ja puhuu kummallisia juttuja, esimerkiksi että minä tapailen vieraita miehiä ja että hänellä itsellään on aivoissaan nyrkin kokoinen kasvain. Nyt kun mieheni ei voi käydä töissä, niin 13-vuotias esikoispoikamme joutui menemään töihin että meille saataisiin rahaa ruokaan ja itse joudun kiertelemään 7 nuoremman lapsen kanssa ympäri kylää kerjäämässä ihmisiltä rahaa ja ruokaa ettemme kuolisi nälkään vaikka ei meille kukaan mitään anna vaikka kuinka kerjäisimme. Ovat ihmiset kyllä kovasydämisiä kun eivät edes pientä leivänpalaa tai maitotilkkaa noille lapsille anna, vaikka nämä itkevät kuorossa nälkäänsä, painvastoin ihmiset ajavat meidät aina pois kotoaan ilman ruokaa ja muut lapset ajavat lapsiani takaa, kivittävät näitä ja huutavat, että "Perkeleen kerjäläisämmän sikiöt".