Osaatko hyvin englantia? Pystytkö keskustelemaan kunnolla englanniksi?

[quote author="Vierailija" time="06.12.2012 klo 02:00"]

Need I say more?

[/quote]

Hienoa, kirjoitit yhden lauseen englantia ja sekin on väärin. Do I need to say more?

Heikosti,

olen korkeakoulutettu ja käyttänyt työssänikin sähköpostienglantia, mutta puhuminen on yhtä helvettiä, Ymmärrän liki kaiken puhutan, mutta kun on oma vuoro puhua, kieli ei taivu, kaikki sanat hukassa ja se on kuuntelijalle yhtä tuskaa.

Kai se on kun ei ole tarvinnut juurikaan koulun jälkeen käyttää.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2012 klo 02:00"]

Need I say more?

[/quote]

Eikös tuo ollut puhekieltä?

Hienoa, kirjoitit yhden lauseen englantia ja sekin on väärin. Do I need to say more?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2012 klo 02:00"]

Need I say more?

[/quote]

Hienoa, kirjoitit yhden lauseen englantia ja sekin on väärin. Do I need to say more?

[/quote]

Ihan oikein tuo on :).

Sama kuin:

Need we go now? Must I eat more? jne. jne.

En. Jotenkin menee ei natiivien kanssa tankeroenglannilla.Muuten puskee ruotsia. Tehokkaasti ruotsi dominoinut pois sen.

t. 30 vuotta Tukholmassa ja enkusta L:n kirjoittanut

En osaa. Meillä on nytkin vieraana englanninkielinen tuttava enkä osaa edes arkiasioista jutella hänen kanssaan. Jopa mun neljäsluokkalainen tyttö osaa puhua paremmin kuin minä, yliopiston käynyt ihminen. Ymmärrän kyllä puheesta suurimman osan, mutta puhua en vain osaa. Ja kun en osaa, niin en kehtaa edes yrittää.

sattuneesta syystä osaan ja pystyn: olen asunut ja työskennellyt 

briteissä 4 vuotta ja minulla on ollut 15 vuotta brittipuoliso, perheemme on kaksikielinen. Mun aksentti on hyvin brittiläinen, aluksi monet luulevat että olen natiivi aluksi mutta sitten joku osuu niiden korvaan ja kysyvät mistä olen kotoisin.

Osaan. Opin peruskoulussa.

En. Se on suurin häpeäni.

En osaa. En ole kouluaikojen jälkeen tarvinnut kieltä töissä, enkä edes matkustele tai katso telkkaria (mulla ei ole 15 vuoteen ollut telkkaria, koska sieltä tulee pelkkää paskaa minusta). Joten aika hyvin on unohtunut siitä mitä osasin joskus vuonna 1990 kun kirjoitin siitä ylioppilaskirjoituksissa L:n. Kirjoitettua englantia ymmärrän vieläkin jonkun verran mutta en puhuttua, enkä osaa itse puhua.

Osaan. Äiti oli englanninope ja hankki minulle esim. englanninkielisiä sarjakuvia luettavaksi. Isä töissä IT-alalla, ja kotiin tuli tietokone kun oli 3:lla ja kaikki ohjelmat olivat englanninkielisiä. Yläasteella aloin lukemaan kirjallisuutta englanniksi, ja yliopistoaikoina ja sen jälkeen englantia on tullut käytettyä paljon, sekä työn merkeissä että kavereiden kanssa.

Täydellisesti en kuvittelekaan osaavani, erinomaisesti kylläkin.

Osaan. Tai ainakin ymmärrän hyvin englantia. Puheen tuottamista englanniksi pelkään enemmän kuin kuolemaa, vaikka varmaan ihan kohtalaisesti osaisin muodostaa yksinkertaisia lauseita ja tulisin varmasti ymmärretyksi. Onneksi harvoin joutuu tilanteisiin, joissa pitää puhua muuta kuin suomea. 

Ymmärrän englantia hyvin, mutta pelkään puheen tuottamista englanniksi enemmän kuin kuolemaa, vaikka varmasti osaisin muodostaa yksinkertaisia lauseita ja tulisin ymmärretyksi. Onneksi tarvitsee vain harvoin puhua englantia. 

Osaan ja osaan. Koulussa opittu, reissussa ja medialla ylläpidetään. Nytkin telkkari pauhaa taustalla, samalla kuuntelen ja keskustelen FBssä ulkomaalaisten ystävien kanssa. Onko kukaan yksin reissaava muuten huomannut ajattelevansa englanniksi (jossain määrin) kun on palannut reissulta? Mulle käy joskus niin kun käyttää vain englantia, hassua.

minulla on siellä ystäviä ja lisäksi käytän työssäni kieltä päivittäin. Asiakkaita on eri maissa ja projektikielenä englanti.

Olen asunut englannissa ja kirjoittanut pari kirjaa englanniksi, sekä opettanut suomalaisissa ja eri maalalsissa korkeakouluissa englanniksi. Konferenssikielenä englanti ja keskusteluharjoitukset käynnissä säännöllisesti.



Tottakai ededlleen silti joskus tulee vastaan sanoja, joita ei tunne, ja walesilaisten ymmärtäminen vaatii joskus enemmän luin mulla on -mutta osa tätä osaamista on tieysti silti se, että osaa kysyä oikeassa paikassa että jaa kuinka?



On myös todettava, että kieleni ei ole täydellistä kieliopillisesti aikä ääntämyksellisesti eikä edes ileiskirjoituksellisesti - ei millään lailla. Kun kirjoitan kirjoja ja artikkeleita, ja ne tulevat takaisin kielentarkastuksesta, siellä on aina paljon viilattavaa joka sivulla - Mutta kieleni on toimivampaa kuiin niillä, jotka jäävät miettimään, että miten se nyt pitikään sanoa.

Olen asunut Englannissa noin 20 v ja tietenkin sain kieliopin hyvän opetuksen Suomessa

Siis muistaa käyttää toisen etunimeä, please-sanaa sekä muita kohteliaisuusfraaseja.



Kouluenglanti takana + seuraan tosi paljon leffoja ja sarjoja englanniksi eli ilman suomenkiel. tekstitystä.



Oma tekstintuottaminen on hankalampaa mutta pärjäilen sanakirjan kanssa :)

Ensin ala-asteella sitä tuli opittua ja enkun maikkakin kehui, kuinka nopeasti se jäi mieleen. Jo ala-aste ikäisenä katsoin leffat ilman tekstitystä, näin jäi paremmin vielä mieleen.

Yläaste aikaan mulla oli englantilainen mesekaveri, kenen kanssa tuli keskustelua pitkät pätkät päivittäin :)

melko sujuvasti mutta natiivien yliopistoihmisten kanssa kielitaitoni on tuntunut riittämättömältä. En ole riittävän harjaantunut ymmärtääkseni kunnolla natiivia puhujaa asia-aiheista ja koen, että minun on myös vaikea ilmaista itseäni mutkikkaammista aiheista ja olen myös tottumaton ilmaisemaan asioita, johon liittyy joku kulttuurieron vaikeus. Minulla oli jonkin aikaa natiivi opiskelukaveri muutama vuosi sitten ja tunsin itseni suorastaan vammaiseksi kielitaitoni kanssa, kun en vain pystynyt aina selvittämään ajatuksiani.



Mutta olen työskennellyt myös postissa ja siellä ihan sujuvasti selvinnyt englanninkielisistä asiakastilanteista, vaikka sanasto ei olekaan aina niin selvää (esim. kirjattu kirje, postivakuutettu lähetys, erilaiset lähetysehdot).