Muita, jotka eivät pidä romaaneihin "perustuvista" tv-sarjoista/ leffoista?

sinne mihin kuuluukin.

mutta joskus on kiva katsoa myös kirjoihin perustuvia leffoja, teinihenkisenä sanon nyt vaikka Potterit ja Twilightit. Muutama hahmo oli juuri sellainen kuin itse oli kuvitellut, osa taas toki ei

on yksi inhokki, eihän siinä ole kirjasta kuin päähenkilöt, 80% muusta itse keksittyä (ellei L.M.M ole kirjoittanut salaisia runotyttökirjoja, joita ei ole julkaistu/suomennettu)

Mutta joistakin elokuvista muutetaan sitten loppuratkaisukin!



Esim. John Grishamin Firma oli tällainen. Ja se loppukohtaus kesti minuutin, eli ajasta ei ole kyse...

Toisissa taas on samaa juuri henkilöiden nimet tms. Toki ymmärrän ettei mitään monen sadan sivun paksuista kirjaa voi sellaisenaan siirtää valkokankaalle, mutta jotain muutakin tosiaan pitäisi olla kuin samannimiset henkilöt.



Esim. Taru Sormusten Herrasta, Potterit ja Nälkäpeli on suht hyvin siirretty valkokankaalle, vaikka kirjat ovatkin parempia!



Kun taas Jason Bournet ovat ihan erilaisia kirjoina ja elokuvina. Näissä tosin olen ensin nähnyt leffat ja sitten vasta lukenut kirjat toisin kuin noissa muissa, mutta se nyt ei vaikuta asiaan. Sillä Ludlumin kirjat ovat täysin erilaisia kuin niihin perustuvat leffat.

kuten True Blood ja Game of Thrones. Sen sijaan en tykkää elokuviin perustuvista tv-sarjoista. Poikkeuksena Stargate, jossa sarja oli parempi kuin sitä aikaisemmin tehty elokuva.

esim True Blood on paljon parempi tv-sarjana kuin kirjana. Vaikka enää löyhästi liittyy kirjoihin. Tv-sarja on mielikuvituksekkaampi ja rikkaampi juoneltaan. Näyttelijät tekee monesti hahmosta paremman/huonomman, joka mukaan sitten päätetään telkkarissa, että jätetäänkö hahmo eloon.. Kirjoissahan Lafayette hahmo on pienessä roolissa ja kuoleekin suht varhain, mutta telkkarissa Nelsan Ellis tekee aivan huikean suorituksen, joten hahmo jäi eloon vakkarina. :)



Onneksi ei aina tuijoteta pelkkää alkuperäistä teosta.



Harry Potterit ovat hieno esimerkki, kun kirjat kääntyy valkokankaalle. J.K. Rowling tosin oli itse käsikirjoittamassa ja piti tiukasti alkuperäisestä kiinni. Hyvä niin!

pääasia että leffa tai sarja on hyvä. Tässä muutamia suosikkejani, joista siis ap ei pidä:

Hohto

Kellopeliappelsiini

Järki ja tunteet

Ylpeys ja ennakkoluulo

Tuulen viemää

Tuntematon sotilas

Juhlien jälkeen

Uusi Sherlock

Stand by Me

Pitkät jäähyväiset (ja muut Chandler-filmatisoinnit)

Sound of Music

Kolea talo (ja monet muut Dickens-sarjat)

Tässä nyt alkuun ... :)

on yksi inhokki, eihän siinä ole kirjasta kuin päähenkilöt, 80% muusta itse keksittyä (ellei L.M.M ole kirjoittanut salaisia runotyttökirjoja, joita ei ole julkaistu/suomennettu)

Pieni runotyttö on jäänyt katsomatta, vaikka Montgomeryn kirjoja rakastankin. Kevin Sullivanin Anna-sarja on ihan toista, vaikka niissäkin on puutteensa (minulla on DVD:nä ensimmäiset kaksi sarjaa, se kolmas ekaan maailmansotaan sijoittuva jäi ostamatta, sillä siinä oli käytetty liikaa "taiteellista vapautta" tekijöiden taholta).

Runotytössä ei muutenkaan päästä lapsuusaikaa pitemmälle, vaikka Emilian nuoruus ja nuori aikuisuus vasta mielenkiintoista olisi.

ovat kuitenkin hyvin erilaisia formaatteja. Kirjassa kerrotaan, kuvassa näytetään. Hyvästä kirjasta tulee todennäköisesti tylsä elokuva, ellei vapauksia oteta.

kun ei ollut vielä sitä kirjaa käännetty.

kun ei ollut vielä sitä kirjaa käännetty.

ja nykyään inhoan sitä, jossa Anna etsii Gilbertiä jostain sodasta.

Sitten taas on yksi sarja, jossa tv-ohjelma on kirjoja parempi: Pieni talo preerialla.

ja Sound of musicista, ilmeisesti niitä kirjoja ei ehtinyt oppia ulkoa liian perusteellisesti ennen leffojen katsomista.

ne loput ovat ihan kökköjä.

Loistavia dramatisointeja ovat mm. Tunnit, Capote, monet Stephen Kingin teokset (Avain vapauteen, Hohto, Piina, Dolores Clayborn), Peltirumpu tai Malcolm X.