missä iässä olette päästäneet/ aiotte aikaisintaan päästää teininne muuttamaan

mutta tuohon lähelle, esikoinen muutti 22-vuotiaana 200 km päähän kun yksi opisto loppui ja toinen alkoi.

Itse muutin pois kotoa ollessani 16-vuotias ja ihan siitä syystä, että jos olisin jäänyt vielä yhtään pitemmäksi aikaa kotiin asumaan siinä olisi voinut käydä huonosti (kestin äitiäni max 3 päivää saman katon alla - äitini on narsisti). Asuin muutaman kuukauden soluasunnossa ja kävin ammattikoulua, kunnes huomasin olevani raskaana. Muutin lapsen isän kanssa yhteen, mutta en pystynyt sielläkään kauaa olemaan, kun hänen veljensä ja parhaimmillaan 10 kissaa asuivat samassa taloudessa. Jouduin hetkeksi aikaa menemään äitini luo, mutta tilanne äitini kanssa kiristyi niin pahaksi, että minun oli pakko mennä vastaanotto kotiin siksi aikaa, että lapsen isän veli ja kissat saatiin ulos asunnosta.

Puolisen vuotta lapsen syntymän jälkeen huomasin, ettei lapsen isä ollut oikeen messissä siinä perhe elämässä, joten näytin miehelle ovea, keräsin kimpsut ja kampsut ja muutin lapseni kanssa toisellepuolelle Suomea (silloin olin juuri täyttänyt 18 ja lapsi paria kuukautta vajaa vuoden).

Reilu kolme vuotta olemme lapseni kanssa viihtyneet samalla paikkakunnalla, lapsen biologinen isä ei ole millään tasolla kiinnostunut lapsestaa, elän onnellista uusperhe elämää - ihana mies joka on ottanut ensimäisen lapsen omakseen ja yhteinen lapsemme täyttää pian kaksi, tänä kesänä saatiin kaikille sama sukunimi ja pian saan itsekkin opintoni loppuun :)



Itse antaisin omien lapsieni muuttaa pois kotoa toiselle paikkakunnalle, heti kun he olisivat osoittaneet olevansa luottamuksen arvoisia ja, että he osaavat myös pyytää apua jos tarve tulee.

Itse antaisin omien lapsieni muuttaa pois kotoa toiselle paikkakunnalle, heti kun he olisivat osoittaneet olevansa luottamuksen arvoisia ja, että he osaavat myös pyytää apua jos tarve tulee.

...niin en silti sanoisi, että olisit ollut ainakaan minun luottamuksen arvoinen.

Ei ole mitään syytä lähteä aikaisemmin ainakaan näillä näkymin. Kouluja on lähellä paljon ja välit ovat hyvät.

Äiti narsisti pahimmasta päästä. Omilleni olin valmis muuttamaan jo 15 vuotiaana, mutta pääsin muuttamaan monen draaman kautta vasta 17 v. Elämä on mennyt ns ylöspäin tuon jälkeen. Olen kantanut vastuun tekemiatäni asioista, valmiatunut haluamistani kouluista, tehnyt ahkerasti töitä. Avopuolisoni on upea mies, joka sai heräämään todellisuuteen. Lastamme rakastan yli kaiken! Aina silloin tällöin menneisyys palaa kummittelemaan (esim. Viimeyönä näin painajaista, että asuin vielä kotona...) Aina lapsen paras paikka ei todellakaan ole kotona. On mielestäni myös väärin laittaa vastuuntuntoinen nuori laitokseen. ..

Itse antaisin omien lapsieni muuttaa pois kotoa toiselle paikkakunnalle, heti kun he olisivat osoittaneet olevansa luottamuksen arvoisia ja, että he osaavat myös pyytää apua jos tarve tulee.

...niin en silti sanoisi, että olisit ollut ainakaan minun luottamuksen arvoinen.

"...näyttää asiat olevan kohtalaisen hyvin..." - se on hienoa, että näet näin interaktiivisesti kotiini ja perheeni elämään ;)

Onneksi et ole äitini niin sinun ei tarvitse huolehtia siitä, olisitko minuun silloin luottanut vai et :) Olen tehnyt elämässäni paljon vaikeita ratkaisuja ja joskus vääriäkin ratkaisuja, mutta jokainen ratkaisu on ennemmin tai myöhemmin johtanut vain hyvään. Nuoresta iästäni äidiksi ja aviovaimoksi olen saanut kuulla jo aika kauan, enkä enää ota sitä henkilökohtaisesti niin kuin ennen - tajusin, että ne jotka sitä marmattaa ja inisee, ovat vain kateellisia tai huomanneet olevansa väärässä siitä, että näinkin nuori pystyy kasvattamaan lapsistaan täysijärkisiä ihmisiä ja kasvamaan itse henkisesti.

vaihtoehtona on 2.5 tunnin koulumatkat tai muutto lähemmäs koulua.

vaihtoehtona on 2.5 tunnin koulumatkat tai muutto lähemmäs koulua.

Missä maassa asuitte? Suomessahan ei noin pitkiä koulumatkoja ole missään.

Meiltä muuttivat koulun asuntolaan silloin, kun lähtivät peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle ammattikouluun. Omilleen sitten, kun saivat täysi-ikäisinä tehdä itse vuokrasopimuksensa ja muutenkin hoitaa itse omat asiansa.

Aika ankea koti, josta alaikäinen haluaa muuttaa ihan omilleen ilman koti-ikävää. Tiedän, minäkin asuin lapsena sellaisessa paikassa. Omilla lapsillani oli vähän viihtyisempää.

tarvitse edes kysyä lupaa muuttoon.



Aika moni muuttaa jo peruskoulun jälkeen ihan opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle.



Itse olin 18 v kun muutin omilleni ja 19 v muutin Suomesta pois.



Antakaa lastenne elää ja hankkikaa itsellennekin oma elämä!

Ei puhettakaan, että lukiolaista tai ammattikoululaista voisin päästää enkä ole päästänytkään. Korkeakouluopiskelijoiden tukiin ei vanhempien tulot vaikuta, joten heidät olen päästänyt muuttamaan.

jos tarvii peruskoulun jälkeen opiskelujen takia muuttai Ja täysikäistä kun ei väkisin pidetä, enkä kyllä haluiskaan.

Ja uskoisin, että pojat asuvat kotona vielä armeija-ajan tai sivarin. Tietysti saavat muuttaa kun 18 v täyttävät, mutta millä sen ikäinen koulua käyvä nuori eläisi? Jos pystyvät itsensä elättämään, niin en estäisi. Mutta ei meillä ole varaa maksaa vuokraa ja muita kuluja nuoren puolesta. Kotona kaikki tietysti on ilmaista.



Ei meidän nuoret (vanhin 16 v) ole kyllä vielä puhuneetkaan omilleen muutosta. Onneksi.

jos lapsen koulunkäynti vaatii muuttoa satojen kilometrien päähän kotoa.

Meillä esikoispoika muutti 15-vuotiaana omilleen 320km päähän koska alaa jolle hän halusi, pystyy opiskelemaan Suomessa vain muutamassa ammattikoulussa. Olihan se alku omassa asunnossa ja yksin pojalle totuttelua, mutta hyvin kaikki on mennyt.

Itse muutin lukion alkaessa toiselle paikkakunnalle ja se oli kyllä liian varhain.



Omien lasteni haluaisin muuttavan vasta täysi-ikäisenä, lukion/amiksen jälkeen. Onneksi kotipaikkakunnalla on paljon yläkouluvaihtoehtoja ja toisen asteen koulutusmahdollisuuksia, joten täältä ei pitäisi kummallakaan olla erityisen kova kiire pois. Kotioloissakaan ei ole moittimista.

nyk vaimonsa kanssa yhteen 22v

vaihtoehtona on 2.5 tunnin koulumatkat tai muutto lähemmäs koulua.

Missä maassa asuitte? Suomessahan ei noin pitkiä koulumatkoja ole missään. Meiltä muuttivat koulun asuntolaan silloin, kun lähtivät peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle ammattikouluun. Omilleen sitten, kun saivat täysi-ikäisinä tehdä itse vuokrasopimuksensa ja muutenkin hoitaa itse omat asiansa. Aika ankea koti, josta alaikäinen haluaa muuttaa ihan omilleen ilman koti-ikävää. Tiedän, minäkin asuin lapsena sellaisessa paikassa. Omilla lapsillani oli vähän viihtyisempää.

Eikä se koulumatka ole matkana kovinkaan pitkä, mutta säästösyistä kunta on luonut systeemin, jossa osa lapsista istuu bussissa lähes 3 tuntia päivässä, vaikka varsinaista matkaa kotoa koululle olisi vain 30 km. Eikä tarvitse edes asua missään korvessa. Riittää, että koulutoimen talouspäällikkö on päättänyt reitille edullisimman kuljetuksen koostuvan vaikka 130 km matkasta pitkin oppilaaksiottoalueen laitamia.

koulut ei ole lähellä...

kun tarve siihen ilmenee. Eli peruskoulu on käyty ja koska täällä perähikiällä ei ole kuin lukio niin sitten on lähdettävä kauemmaksi opiskelemaan. Siis tietty ellei halua mennä sinne lukioon.



Esikoinen muutti n. 15 vuotiaana (meni vuotta aiemmin kouluun) ja 2. lapsi on lähtemässä ensi syksynä aika tasan 16v. Esikoisen opiskelupaikka on yli 300km:n päässä ja samoin taitaa olla tuon toisen lapsukaisen kohdalla.



Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin !

Itse muutin kun menin lukioon toiselle paikkakunnalle. Omat lapseni muuttavat lukion jälkeen, kun lähtevät opiskelemaan.

Jos meillä lapsi lähtisi vaikka johonkin erikoislukioon, niin varmaankin päästäisin, mutta jos ajatus olisi muuttaa pois kotoa että voi maata työkkarin tuella sohvalla pelaamassa pleikkaa, niin tuskin pääsisi alaikäisenä. Yli 18v tekemisiä onkin sitten enää hankalampi käskeä.