Lue keskustelun säännöt.
Kyllä ärsyttää kun mies ei jaksa tehdä mitään lapsen kanssa.
04.01.2013 |
Hänen mielestään ulkoilu 1krt viikossa riittää ja muuten voi pelata ipadilla ja katsoa telkkaria. Lapsi on tietenkin ihan levoton ja turhautunut. Keksejä ja suklaata voi myös antaa koska vaan, eikä hampaiden pesusta tarvi huolehtia. Tällä hetkellä tilanne siis se että olen itse töissä ja mies väliaikaisesti (thank god) kotona 2,5v lapsen kanssa.
Kun minulla on vapaata, hän kiukuttelee kun vaadin häntä tekemään jotain yhtä lailla kun joudun itsekin tekemään vapailla sitten entistä enemmän kun viikon aikana ei esim olla käyty kaupassa, tai lapsen kanssa tehty mitään. Hän myös pitää itsestään selvänä että saa itse "nukkua sisään" minuun vapaa-aamuina, tosin mielelläni kyllä heräänkin ihan lapsen takia aamuisin että voidaan sitten edes joskus tehdä jotain mukavaa aamupäivisin, joka tietenkin lapselle paras ajankohta.
Nyt ärsyttää vaan niiiiiiin paljon!!!!! Ovatko kaikki miehet tuollaisia?
Kommentit (10)
naiset ovat keskenään erillaisia, mutta miehet ovat kaikki samanlaisia. Niinpä oli hyvä, ettet suotta tuhlannut aikaa kumppanin valitsemiseen, kun harkitsemisesta ei olisi seurannut mitään, koska vaihtoehtoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen suhteen että laittavat lapsen yleensä etusijalle. Näin ainakin omassa kaveripiirissäni näyttäisi olevan. Miehillä taas tuntuu olevan ongelma se, että tekevät liikaa töitä.. Mutta näissä tapauksissa pienten lapsen äidit ovat kotona lasten kanssa. Enkä tunne muita miehiä, jotka ovat lasten kanssa kotona.
Niin ja kumppanin valinnasta sen verran, että todella tällä hetkellä tuntuu siltä, että ehkä olisin voinut valita paremmin. Mutta silti minulle on itsestäänselvyys että ajankäyttö muuttuu lapsen syntymän jälkeen. Ja sillä miten aikaa on käyttänyt ennen lasta ei oikeastaan ole enää merkitystä. En itsekään koskaan herännyt aikasin vapaapäivinäni lapsettomana, tai vaikka ulkoillut päivittäin.
on myös tuohon samaan syndroomaan "jämähtänyt" mies :( Jaksaa leikkiä vajaa 2-vuotiaan kanssa tovin ja heillä on mukavaa. Sitten mies raahautuu sohvalle ja alkaa surffailla koneella ja lapsi jää melkein kokonaan ilman huomiota :p sitten siinä kitisee ja mies pistää päälle pingua yms. Jep. Ja argumentteina käyttää sitä, kun hän on vapaalla tai on ollut rankka päivä töissä jne.
No juu, eihän muakaan ollenkaan väsytä, kun olen herännyt pari kertaa yössä ja aamulla aikaisin ja antanut lapselle jakamatonta huomiota koko päivän. Hiukan huolettaa se, että kun ensi syksynä palaan töihin ja lapsi menee päiväkotiin, niin jääkö kodin hoitaminen/lapsen leikittäminen yms. minun harteilleni kokonaan, vaikka molemmat olemme töissä..
Luojan kiitos oma mieheni ei ole ollenkaan tuollainen. Vaikka ei olisi lapsiakaan, ei mieheni ikinä makoilisi sohvalla pelaamassa tms. Mies tekee yrittäjänä pitkää päivää ja tulee kotiin siinä kuuden seitsemän aikaan. Tämän jälkeen lähtee lasten (neljä poikaa 9, 7, 5 ja 2v) kanssa yleensä ulos. Ise saan tehdä mitä haluan. Ulkoilun jälkeen mennään yleensä porukalla saunaan ja laitetaan lapset yhdessä nukkumaan.
Ja näin siis miehen omasta halusta. Rakastaa lapsiaan ja haluaa touhuta niiden kanssa. Viikonloppuisin käy yleensä kerran itse ajamassa enduroa ja loppuaika menee lasten kanssa.
Ollaankohan me jotenkin omituisia kun molemmat nautitaan olla lastemme kanssa. Sehän on kivaa!
Ei, vaikka minulla olisi yhtä lailla töitä. Kaikki kotihommat, ruoanlaitto, siivous, kaupassa käymiset, sekä lasten kanssa leikkiminen ja ulkoilu on silloin minun heiniäni tai sitten ne jäävät tekemättä, ja lapsi syö vaikka pelkkää leipää monta päivää.
En tietenkään ehdi kaikkea tehdä, ja kämppä yleensä onkin sikolätti. Se että lapsi saa kunnon ruokaa ja virikkeitä on minulle tärkeämpää, ja niistä pyrinkin huolehtimaan vuorotöistäni huolimatta.
Silloin tappelu tuleekin kun itselläni työpäivä ja miehellä vapaata (tällä hetkellä ei siis töitä ollenkaan vähään aikaan), ja olettaa että silloinkin raadan aamusta iltaan kun hän itse makaa sohvalla. Eikä siinä ei ole hänen mielestään mitään väärää. En ymmärrä minkälainen ihminen voi ajatella ja käyttäytyä niin??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kotihommat, ruoanlaitto, siivous, kaupassa käymiset, sekä lasten kanssa leikkiminen ja ulkoilu on silloin minun heiniäni
Miksi se ukko mitään tekisi kun sä teet ne kuitenkin?
Tasavertoinen aikuinen rinnalle, tai ulos. Äläkä selitä mitään "lasten parhaaksi" jään tähän -paskaa.
joka roikkuu netissä, lukee lehtiä ja kirjoja päivät pitkät. Ehkä ulos jos kiva ilma, ei liian kylmä tai märkä.. Kauppaan jonkun kerran viikossa, ruoanlaitto rennosti ja vaivattomasti mut ei mitään eineksiä kuitenkaan. Pyykit koneeseen ja kuivumaan ja kaappiin, sit taas sohvalle.
Lapsi 2 v leikkii omiaan, välillä luen sille jonkun tai ehdotan että katsopas tuota kirjaa tai leikipä tällä tai soitapa tuota. En todellakaan jakamattomasti huomioi koko pvä. Hui kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma syysi.
Lainaus:
Kaikki kotihommat, ruoanlaitto, siivous, kaupassa käymiset, sekä lasten kanssa leikkiminen ja ulkoilu on silloin minun heiniäni
Miksi se ukko mitään tekisi kun sä teet ne kuitenkin?
Tasavertoinen aikuinen rinnalle, tai ulos. Äläkä selitä mitään "lasten parhaaksi" jään tähän -paskaa.
Siis en todellakaan tee kaikkea, kun en vaan ehdi/jaksa. Meillä on siis tosi sekasta kotona ja saattaa helposti mennä kuukausi ettei kukaan imuroi. En todellakaan ole itse turhan tarkka siisteydestä. Mutta se tekee pahaa että lapsi katsoo kaiket päivät telkkaria ja syö suklaata aamupalaksi kun olen töissä.
Meillä tyyli oli sama. Toisen lapsenkin "erehdyin" tuohon liittoon tekemään. Toisen lapsen myötä hommien määrä tuplaantui, yöllä hoidin 2 lapsen itkut ja vauvan imetyksen. Mies nukkui vloppuisinkin korvatulpilla.. Ja vloppuisin mies nukkui molempina päivinä klo 12 asti. Ja kaikki kotiinliittyvä oli aina joka päivä minun kontollani. Mies kun tuli töistä, rojahti sohvalle joko surffaamaan netissä, nukkumaan tai katsomaan telkkaa. Useina arki-iltoina harrasti lentopalloa kaveriporukalla, joten yleensä joka ilta rumba oli yksin minun vastuulla.
Mikään järkipuhe, itkeminen, huutaminen, rukoilu ym ei auttanut. Mies ei vaan tajunnut tekevänsä yhtään mitään väärää.
Ei myöskään jaksanut yhtään keskittyä lapsiin. Kun kylvetti taaperoa, istui itse samalla pöntöllä ja surffasi puhelimellaan netissä/pelasi jotain peli. Ei siis mitään kontaktia lapseen.
Sitten mulle vaan riitti. Avasin yks päivä oven ja sanoin, tervemenoa.
On huomattavasti helpompaa elää yksin lasten kanssa, kun ei ole jatkuvaa muistutusta siitä, että toinen voi vaan loikoilla ja ottaa rennosti. Miehen lähdön jälkeen pyykkimäärä on vähentynyt, ruokaa ei tarvi raahata kaupasta niin paljon, aamulla lapset saa tulla pomppimaan meidän sänkyyn, kun siellä ei ole äreää miestä nukkumassa. Mun ei tarvi enää keräillä tyhjiä jugurttipurkkeja sieltä täältä, keräillä likaisia sukkia pöytien ja sänkyjen alta, ei tarvi joka päivä siirtää miehen vaatteita pois tuolien karmeilta, joka päivä harjata pönttöä puhtaaksi jarrutusjäljistä jne. Meillä ei myöskään enää haise tupakka. Mies kävi parvekkeella tupakoimassa, joten olohuone haisi aina usein tupakalle.
Mies on hyvätuloinen, joten saan ihan kivat elatusmaksut ja pärjäämme lasten kanssa oikein hyvin. Isä toki näkee lapsiaan ihan säännöllisesti. Mutta nyt hänellä on oma huusholli, jota hänen täytyy itse siivota.
Päivääkään en päätöstäni kadu!
Jotkut miehet ovat ihan itse halunneet oman lapsen. Ne rakastavat lastaan ja haluavat olla sen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Jotkut miehet ajattelevat koko perheen hyvinvoinnin olevan tärkeämpää kuin oman nukkumisensa tai pelien pelaamisen.
Jotkut miehet ovat aikuisia.