Pitkästä aikaa olen onnellinen

Tänään havahduin huomaamaan, kuinka onnekas olenkaan. Minulla on ihana mies, joka ottaa minut huomioon. On saanut minut tuntemaan itseni kauniiksi ja seksikkääksi, kertoo kuinka rakastaa minua, suukottelee ja halailee. Aamulla kun minulla on jo kiire, hän tuo kahvin luokseni, tekee aamupalaa jos on tarve. Raskaan työpäivän jälkeen hän hellii minua, hieroo ja silittelee. Huomenna tekee ihanan illallisen lomani kunniaksi.



Ei työpaikkanikaan hassumpi ole; arvostettu brändi, saan olla designtuotteiden parissa, saan nähdä kauniita asioita. Työkaverini ovat mahtavia, heistä on tullut minulle kokonaan toinen perhe.



Tulevaisuus näyttää valoisalta; omakotitalo, sisustusarkkitehdin ura, lapsia, rakkautta.



Kaikista eniten kumminkin arvostan niitä pieniä asioita elämässäni. Juuri sitä, että töissä on mukavaa. Sitä, että mieheni ottaa minut huomioon. Sitä, että elämässä on pientä extraa, oli se sitten kotikylpylä tai kynttilöiden valaisema asunto. Konvehti tai suklaakahvi. Viinilasi tai ystävien vierailu. Se, että nuuhkii puhdasta pyykkiä tai se, että saa sanoa toiselle välittävänsä.



Tämän viestin tarkoitus ei ole kertoa, kuinka hyvin minulla menee tai kuinka elämäni on täydellistä. Elämässäni on ollut vanhemman menettäminen, uusien haasteiden vastaanottaminen. On ollut surua ja itkua. Siksi olenkin huomannut, että onnellisuus koostuu pienistä asioista. Ehdotan kaikkia keksimään joka päivälle jonkin pienen kivan hetken. Reipas kävely pakkasessa ja sen jälkeen herkkukaakao. Tai pidä itsellesi hemmotteluilta; ole kerrankin pitkään suihkussa, käytä ihania vartalovoiteita, kuori ihoasi, lakkaa kyntesi. Tai käy kaupungilla ihastelemassa ihania vaatteita ajan kanssa.



Löydätte onnellisuuden, vaikka se välillä olisikin piilossa.