Harmittaa kun veljeni kasvattaa lapsiaan kuin armeijassa!
Ja nyt kävi meillä eilen niin kohteli minun 10kk vanhaa esikoista kuin alokasta. Jos lelu tippuu (syöttötuolissa olleelta lapselta) sitä ei nosteta kun itse sen tiputti. Tai jos alkaa vierastustaan itkemään, KOROTETAAN ääntä että iiihan turhaan siinä rääyt kun ei ole mitään hätää.
HALOO, Minä aikuisena ihmisenä en uskaltanut mennä siihen väliin vaikka omasta lapsesta kyse kun veljeni on sen verran pelottava!
Kohtelee siis omia muksujaan samalla tavalla, mun on tosi vaikea selittää, mutta toisaalta osaa olla myös hellä? Esim. halailee ja pussailee lapsiaan.
Mä nyt yritän tässä kovasti miettiä että olenko mä liian lepsu jos otan itkevän lapsen syliin tai nostan sen pudonneen keksin takaisin lapsen käsiin. Kolmatta kertaa tiputetun lelun en enää nosta.
Äh, anteeksi tämä turha avaus, kunhan mietin :D