Millaisessa tilanteessa olet vaihtanut etunimesi?

Siitä kuitenkin olisi koitunut sen verran vaivaa, että se sitten jäi.

Sitten olin muuttamassa ulkomaille ja hakemassa uutta passia. Silloin tuli mieleen että nythän olisi hyvä sauma vaihtaa nimeä, saan uuden passin ja uudessa maassa minut opitaan heti tuntemaan uudella nimellä. Oli hyvä päätös enkä tosiaankaan kadu. Nimi ei muuttunut paljon, mutta itselleni ratkaisevasti paremmaksi.

Nimeni oli niin tavallinen että samannimisiä tyttöjä oli luokalla 4. Halusin vaihtaa, ja vaihdoin eksoottisempaan, venäläisperäiseen nimeen. Vanhemmiten olen monesti katunut vaihtoa koska minua jatkuvasti luullaan suomalaisen kanssa naimisissa olevaksi venäläiseksi, ja erikoinen nimi voi haitata esim. työnhaussa, mutta en jaksa vaihtaa takaisinkaan kun kaikki jo tuntevat minut sillä nimellä johon vaihdoin aikoinaan.

Tunnen pari, jotka ovat ottaneet kutsumanimekseen toisen nimensä, koska eivät ole pitäneet etunimestään.

Nimi siis esim. Liisa-Alina ja vaihdoin pelkäksi Liisaksi ja samalla vaihdoin toisen nimeni.

koska se on siten helpompi lausua ja tuntuu muutenkin enemmän omalta.

Vaihtoi ekan ja tokan nimen paikkoja, tyyliin jos ennen oli Saara Elisa, on nyt Elisa Saara.

Tusinanimeni, ja kun olin muutenkin uusimassa papereita, päätin luopua molemmista entisistä nimistäni. Sinällään kai sillä ei mitään väliä ole, kun mulla ei ole sosiaalista elämääkään, mutta tuleepahan ainakin posti eri nimellä:)

en ollut muutenkaan koskaan pitänyt nimestäni ja olisi outoa, että kaikki kutsuivat minua nimellä, joka ei vain kuulostanut siltä, että sillä tarkoitettiin minua.



Siinä vaiheessa kun muutin eri paikkakunnalle opiskelemaan, niin vaihdoin etunimenkin. Oman nimen kuuleminen ei enää muistuttanut pilkkalallatuksista ja samalla alkoi tuntua siltä, että nimeni viittasi nimenomaan minuun, eikä johonkin satunnaiseen ihmiseen.

Juulia -> Julia



Ääntäminen pysyi samana, mutta pidän uudesta kirjoitusasusta enemmän. Lisäksi nimi on kansainvälinen ja sopii paremmin sukunimeeni. Toinen alkuperäinen etunimeni oli kristillinen tusinanimi joka on annettu n. 1/3 ikäluokkani naiselle, ja sen vaihdoin räväkämpään ja harvinaisempaan sillä olen ateisti ja nimi tuntui teennäiseltä ja ei-omalta. Muutoksen tein, kun olin aloittamassa uutta elämää uudella paikkakunnalla ja halusin irti menneestä. Nimenmuutos sinetöi sen ettei takaisin tarvinnut mennä enää ikinä eikä tavata ihmisiä jotka silloin tunsin. Elämäni parhaita päätöksiä kaiken kaikkiaan.