Olen huolissani naapurin lasten äidistä, tai pikemminkin lapsista.

voisit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Liika varovaisuus/hienotunteisuus voi joskus olla pahasta.



Oletan, ettei ls-ilmoituksen tekijää mitenkään kerrota kohteelle, joten voit nukkua yösi rauhassa sen jälkeen.

Minusta kuitenkin tuntuu pahalta, jos lisään äidin ahdistusta ls-ilmoituksella. Enhän tiedä, vaikka hän olisi oikeasti tosi hyvä äiti, vaikka onkin ulospäin ihan pimeä.



ap

voisit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Liika varovaisuus/hienotunteisuus voi joskus olla pahasta. Oletan, ettei ls-ilmoituksen tekijää mitenkään kerrota kohteelle, joten voit nukkua yösi rauhassa sen jälkeen.

Eli kyl sen saa tietää jos naapuri on tehny.

Omaan korvaan ap kuulostaa melkoselta kyttääjältä siinä mieles et väittää ettei kukaan käy naapurissa. entä jos käykin silloin kun itse olet ap poissa?

Ja ei se sinne kotiinsa loputomii lokeroidu, eiköhä ne lapset ole kohta päiväkodissa ja äiti töissä.

Ls-ilmoituksen voi tehdä nimettömänä.

Terveisin Sossun täti

pehrehelvetti voi olla tuollanen äiti lapsille.



Jos on yli yrittänyt ajaa ja raivoaa kuin hullu - siinäpä ilmoituksen aihe. Mutta ÄLÄ sano että olet seinänaapuri, vaan tekeydy esim. joksikin muuksi naapuriksi. Nimeä ei tarvi sanoa.

voisit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Liika varovaisuus/hienotunteisuus voi joskus olla pahasta. Oletan, ettei ls-ilmoituksen tekijää mitenkään kerrota kohteelle, joten voit nukkua yösi rauhassa sen jälkeen.

Eli kyl sen saa tietää jos naapuri on tehny.

Omaan korvaan ap kuulostaa melkoselta kyttääjältä siinä mieles et väittää ettei kukaan käy naapurissa. entä jos käykin silloin kun itse olet ap poissa?

Ja ei se sinne kotiinsa loputomii lokeroidu, eiköhä ne lapset ole kohta päiväkodissa ja äiti töissä.

jos vieraat kävisi aina vain silloin, kun olen lasten kanssa ulkona. Olen kotiäiti, joten olen paljon kotona.

Mutta voihan se olla, että siellä käy vieraita, jotka ovat ihan hiljaa. Eikä vieraiden puute tietenkään tee yksin ihmisestä mitenkään outoa tai pahaa, mutta osana tätä muuta käytöstä olen sitäkin ihmetellyt.

ap

voisit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Liika varovaisuus/hienotunteisuus voi joskus olla pahasta. Oletan, ettei ls-ilmoituksen tekijää mitenkään kerrota kohteelle, joten voit nukkua yösi rauhassa sen jälkeen.

Eli kyl sen saa tietää jos naapuri on tehny. Omaan korvaan ap kuulostaa melkoselta kyttääjältä siinä mieles et väittää ettei kukaan käy naapurissa. entä jos käykin silloin kun itse olet ap poissa? Ja ei se sinne kotiinsa loputomii lokeroidu, eiköhä ne lapset ole kohta päiväkodissa ja äiti töissä.

jos vieraat kävisi aina vain silloin, kun olen lasten kanssa ulkona. Olen kotiäiti, joten olen paljon kotona. Mutta voihan se olla, että siellä käy vieraita, jotka ovat ihan hiljaa. Eikä vieraiden puute tietenkään tee yksin ihmisestä mitenkään outoa tai pahaa, mutta osana tätä muuta käytöstä olen sitäkin ihmetellyt. ap

Koska et ole nähnyt äitiä toimimassa lasten kanssa, et ole käynyt heillä kotona, et ole nähnyt äitiä arjessa lasten kanssa, et voi myöskään tietää, miten hyvin hän lapsensa hoitaa. Hän saattaa olla suhteessa lapsiinsa kotona, kun kukaan ei näe, olla erittäin huolehtiva, empaattinen, läsnäoleva ja paljon lasten kanssa tekevä ja touhuileva ihminen.



Se kuva, minkä hän antaa itsestään muille kodin seinien ulkopuolella ei ole koko totuus, ja totuus voi olla todellakin ihan toisenlainen kuin äkkiä kuvittelisi.



Minä olin tuollainen ulkopuolisten silmissä. Uupuneen oloinen, totinen, vihaisen näköinen, iloton. Näytti siltä, että olen erittäin uupunut lpsiini, etten rakasta heitä. Jos oli joku tilanne, nousi käyrä sekunnissa nollasta sataan ja ääni nousi, olin hyvin äkeä.

Ulkopuoliset luulivat, että kunhan menemme kotiin, hakkaan lapset sairaalakuntoon.



Tai sitten lapsella tilanne, esim. uhma, repesi käsiin just siinä niin ja minä olinkin ihan rauhallinen ja tyyni ja sitten ulkopuolisen mielestä olinkin välinpitämätön, tunnekuollut, kyvytön lohduttamaan.



Minua luultiin nuoemmaksi, koska lapset olivat pieniä, joten näytin ikäiseltäni - ja muide mielestä siis 15 vuotta nuoremmalta kuin oikeasti olinkaan ja siten erittäin uupuneelta



Me tosin ulkoiltiin. Sitten lopulta oltiin tilanteessa, että lähdin lasten kanssa kauemmaksi kuin kotialueen ulkoilupaikoille, koska se paikkakunta ja ihmiset ahdisti.



Minä siis käyttäydyin ulkopuolisten mielestä väärin. Jos korotin ääntäni, vaikkapa puhuin isoon ääneen ja tiukasti puhelimessa ulkona aikuisen lapsei kanssa joka intti ja vänkkäsi ja hermostuin, se oli väärin. Olinkin aggressivinen ja valmis hakkaamaan lapseni.

Jos oli takana huonosti nukuttu yö, ja se näkyy muuten vanhassa naamassa, olinkin uupunut lapsiini.

jos lapsi parkui ja kiukutteli julkisella paikalla, olin joko kyvytön lohduttamaan ja välinpitämätön, tai sitten parhaillani pahoinpitelin lastani.



Teinpä niin tai näin, tein väärin. Olin ulkopuolisten mielestä helvetin huono äiti, ja kohtelin lapsiani huonosti, vaikka kukaan ei ollut koskaan nähnyt minua kotona lasteni kanssa.

Lopputulos oli se, että suhtauduin epäluuloisesti ja kyräillen muihin ihmisiin.



Autosta: ehkä hänet on haukuttu siitä, että rattaat tai auto on ollut väärässä kohdassa ja niin perusteellisesti haukuttukin, että on päättänyt antaa samalla mitalla kaikille?



Olemme muuttaneet tuolta paikkakunnalta pois, mutta edelleen minulla tuo vanha on tuoreessa muistissa. On outoa olla täällä missä nyt olemme, kun meitä pidetään ihan tavallisina ihmisiä, eikä kukaan "ole huolissaan lapsistani". Niin, kyllä: meistä tehtiin myös ls-ilmoituksia, jotka eivät perustuneet mihinkään muuhun kuin olettamukseen,. Joku näki minut jossain, joku kuuli meiltä jotain ja sitten ilmoittajat arveli loput. Ja sossut uskoivat. Milläs minä todistan, että en hakkaa lapsiani, kun sellaista lausuntoa ei voi hakea etukäteen tai ennakkoon terkkarilta tai lääkäriltä; että varattaisi aika ja pyydettäisi lapsen tarkastus ja merkinnät: lapsessa ei ole poikkeavia mustelmia, lapsi sanoo, ettei häntä hakata kotona. Eihän sellaista lausuntoa käydä hakemassa kun en voinut tietää, että ilmoittajan mukaan lapsella olisi ollut silloin ja silloin mustelmaa tai vammaa.

naapurisi on työssäkäyvä pienten lasten äiti...



ja sinulla on liian paljon aikaa?

Koska et ole nähnyt äitiä toimimassa lasten kanssa, et ole käynyt heillä kotona, et ole nähnyt äitiä arjessa lasten kanssa, et voi myöskään tietää, miten hyvin hän lapsensa hoitaa. Hän saattaa olla suhteessa lapsiinsa kotona, kun kukaan ei näe, olla erittäin huolehtiva, empaattinen, läsnäoleva ja paljon lasten kanssa tekevä ja touhuileva ihminen.

Se kuva, minkä hän antaa itsestään muille kodin seinien ulkopuolella ei ole koko totuus, ja totuus voi olla todellakin ihan toisenlainen kuin äkkiä kuvittelisi.

Minä olin tuollainen ulkopuolisten silmissä. Uupuneen oloinen, totinen, vihaisen näköinen, iloton. Näytti siltä, että olen erittäin uupunut lpsiini, etten rakasta heitä. Jos oli joku tilanne, nousi käyrä sekunnissa nollasta sataan ja ääni nousi, olin hyvin äkeä.

Ulkopuoliset luulivat, että kunhan menemme kotiin, hakkaan lapset sairaalakuntoon.

Tai sitten lapsella tilanne, esim. uhma, repesi käsiin just siinä niin ja minä olinkin ihan rauhallinen ja tyyni ja sitten ulkopuolisen mielestä olinkin välinpitämätön, tunnekuollut, kyvytön lohduttamaan.

Minua luultiin nuoemmaksi, koska lapset olivat pieniä, joten näytin ikäiseltäni - ja muide mielestä siis 15 vuotta nuoremmalta kuin oikeasti olinkaan ja siten erittäin uupuneelta

Me tosin ulkoiltiin. Sitten lopulta oltiin tilanteessa, että lähdin lasten kanssa kauemmaksi kuin kotialueen ulkoilupaikoille, koska se paikkakunta ja ihmiset ahdisti.

Minä siis käyttäydyin ulkopuolisten mielestä väärin. Jos korotin ääntäni, vaikkapa puhuin isoon ääneen ja tiukasti puhelimessa ulkona aikuisen lapsei kanssa joka intti ja vänkkäsi ja hermostuin, se oli väärin. Olinkin aggressivinen ja valmis hakkaamaan lapseni.

Jos oli takana huonosti nukuttu yö, ja se näkyy muuten vanhassa naamassa, olinkin uupunut lapsiini.

jos lapsi parkui ja kiukutteli julkisella paikalla, olin joko kyvytön lohduttamaan ja välinpitämätön, tai sitten parhaillani pahoinpitelin lastani.

Teinpä niin tai näin, tein väärin. Olin ulkopuolisten mielestä helvetin huono äiti, ja kohtelin lapsiani huonosti, vaikka kukaan ei ollut koskaan nähnyt minua kotona lasteni kanssa.

Lopputulos oli se, että suhtauduin epäluuloisesti ja kyräillen muihin ihmisiin.

Autosta: ehkä hänet on haukuttu siitä, että rattaat tai auto on ollut väärässä kohdassa ja niin perusteellisesti haukuttukin, että on päättänyt antaa samalla mitalla kaikille?

Olemme muuttaneet tuolta paikkakunnalta pois, mutta edelleen minulla tuo vanha on tuoreessa muistissa. On outoa olla täällä missä nyt olemme, kun meitä pidetään ihan tavallisina ihmisiä, eikä kukaan "ole huolissaan lapsistani". Niin, kyllä: meistä tehtiin myös ls-ilmoituksia, jotka eivät perustuneet mihinkään muuhun kuin olettamukseen,. Joku näki minut jossain, joku kuuli meiltä jotain ja sitten ilmoittajat arveli loput. Ja sossut uskoivat. Milläs minä todistan, että en hakkaa lapsiani, kun sellaista lausuntoa ei voi hakea etukäteen tai ennakkoon terkkarilta tai lääkäriltä; että varattaisi aika ja pyydettäisi lapsen tarkastus ja merkinnät: lapsessa ei ole poikkeavia mustelmia, lapsi sanoo, ettei häntä hakata kotona. Eihän sellaista lausuntoa käydä hakemassa kun en voinut tietää, että ilmoittajan mukaan lapsella olisi ollut silloin ja silloin mustelmaa tai vammaa.

En ole asiaan puuttunut juuri siksi, että olen ajatellut, että tämä äiti voi olla juuri kuten sinä. Hyvä äiti, vaikka ulospäin ei siltä näytä.

Toisaalta, on se toinenkin mahdollisuus. Siksi mietin täällä, mikä olisi paras tapa toimia.

ap

naapurisi on työssäkäyvä pienten lasten äiti...

ja sinulla on liian paljon aikaa?

Kotiäiti hän on, ja myös isä on kotona. Isä vaikuttaa hieman tasapainoisemmalta, ja olen ajatellut, että ehkä hän pystyy huolehtimaan perheestään.

Voi kun olisikin liikaa aikaa...

ap

voisit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Liika varovaisuus/hienotunteisuus voi joskus olla pahasta. Oletan, ettei ls-ilmoituksen tekijää mitenkään kerrota kohteelle, joten voit nukkua yösi rauhassa sen jälkeen.

Eli kyl sen saa tietää jos naapuri on tehny. Omaan korvaan ap kuulostaa melkoselta kyttääjältä siinä mieles et väittää ettei kukaan käy naapurissa. entä jos käykin silloin kun itse olet ap poissa? Ja ei se sinne kotiinsa loputomii lokeroidu, eiköhä ne lapset ole kohta päiväkodissa ja äiti töissä.

jos vieraat kävisi aina vain silloin, kun olen lasten kanssa ulkona. Olen kotiäiti, joten olen paljon kotona. Mutta voihan se olla, että siellä käy vieraita, jotka ovat ihan hiljaa. Eikä vieraiden puute tietenkään tee yksin ihmisestä mitenkään outoa tai pahaa, mutta osana tätä muuta käytöstä olen sitäkin ihmetellyt. ap

Ihmettelin vain sitä, että he eivät lainkaan ulkoile.

ap

Ls-ilmoituksen voi tehdä nimettömänä.

Terveisin Sossun täti

Meistä on tehty. Montakin. Ilmoitukset eivät perustuneet mihinkään. Joku oli jotakin mieltä, vaikka ei ollut minun kanssani välttämättä kuin gttervehdykset vaihtanut.

Millä perusteella joku voi teitää, rakastanko lapsiani, olenko heihin uupunut, pahoinpitelenkö heitä kotona, jos henkilö ei ole meillä ikinä käynyt eikä yhtäkään pahoinpitelyä nähnyt eikä ole jutellut kanssani siitä, olenko vai enko ole uupunut.

Milläs siinä todistetaan, että olen vittuuntunut tähän kyttäämisen kohteena olemiseen, ja se vaikuttaa lapsiinkin? MIllä todistan, että en hakkaa lapsia, lapsella ei ole ollut lääkärin hoitoa vaativia vammoja, kun ilmoittaja niitä väittää lapsella olleen eikä todisteeksi riitä se, että terveyskeskuksessa ei ole ollut merkintöjä, koska yksityisellä puolella voi olla käyntejä ja sitten ne vammat olisi vaan onnistuttu piilottamaan esim. opettajilta?

Eikös teillä sossuilla ole ihan tarpeeksi töitä niissä oikessakin tapauksissa? Mistä on ihan todisteita, ettei kotona ole asiat kunnossa. Nyt äiti ei ulkoile tarpeeksi koska ei ulkoile naapurin perheen mallin mukaisesti, eikä ole ystävällinen naapureille, ja lastensuojeluahan siihen tarvitaan, vai?

naapurisi on työssäkäyvä pienten lasten äiti... ja sinulla on liian paljon aikaa?

Kotiäiti hän on, ja myös isä on kotona. Isä vaikuttaa hieman tasapainoisemmalta, ja olen ajatellut, että ehkä hän pystyy huolehtimaan perheestään. Voi kun olisikin liikaa aikaa... ap

Huolehditko ollenkaan perheestäs, ootko lainkaan hyvä äiti lapsilles? sähä lojut koneella, herran tähden! Nyt nukkumaan siitä tai kotitöihin, että jaksat herää kyttäämään naapurias kukonlaulaessa.

Olen siis kyttääjä. Kiitos kun kerroitte. Annan naapurien olla.



Muistakaa, että seuraavan kerran, kun uutisoidaan perhesurmasta, ei sitten kannata kirjoittaa iltapäivälehden keskusteluihin ja päivitellä, miksi kukaan ei tehnyt mitään.



ap

Koska et ole nähnyt äitiä toimimassa lasten kanssa, et ole käynyt heillä kotona, et ole nähnyt äitiä arjessa lasten kanssa, et voi myöskään tietää, miten hyvin hän lapsensa hoitaa. Hän saattaa olla suhteessa lapsiinsa kotona, kun kukaan ei näe, olla erittäin huolehtiva, empaattinen, läsnäoleva ja paljon lasten kanssa tekevä ja touhuileva ihminen.

Se kuva, minkä hän antaa itsestään muille kodin seinien ulkopuolella ei ole koko totuus, ja totuus voi olla todellakin ihan toisenlainen kuin äkkiä kuvittelisi.

Minä olin tuollainen ulkopuolisten silmissä. Uupuneen oloinen, totinen, vihaisen näköinen, iloton. Näytti siltä, että olen erittäin uupunut lpsiini, etten rakasta heitä. Jos oli joku tilanne, nousi käyrä sekunnissa nollasta sataan ja ääni nousi, olin hyvin äkeä.

Ulkopuoliset luulivat, että kunhan menemme kotiin, hakkaan lapset sairaalakuntoon.

Tai sitten lapsella tilanne, esim. uhma, repesi käsiin just siinä niin ja minä olinkin ihan rauhallinen ja tyyni ja sitten ulkopuolisen mielestä olinkin välinpitämätön, tunnekuollut, kyvytön lohduttamaan.

Minua luultiin nuoemmaksi, koska lapset olivat pieniä, joten näytin ikäiseltäni - ja muide mielestä siis 15 vuotta nuoremmalta kuin oikeasti olinkaan ja siten erittäin uupuneelta

Me tosin ulkoiltiin. Sitten lopulta oltiin tilanteessa, että lähdin lasten kanssa kauemmaksi kuin kotialueen ulkoilupaikoille, koska se paikkakunta ja ihmiset ahdisti.

Minä siis käyttäydyin ulkopuolisten mielestä väärin. Jos korotin ääntäni, vaikkapa puhuin isoon ääneen ja tiukasti puhelimessa ulkona aikuisen lapsei kanssa joka intti ja vänkkäsi ja hermostuin, se oli väärin. Olinkin aggressivinen ja valmis hakkaamaan lapseni.

Jos oli takana huonosti nukuttu yö, ja se näkyy muuten vanhassa naamassa, olinkin uupunut lapsiini.

jos lapsi parkui ja kiukutteli julkisella paikalla, olin joko kyvytön lohduttamaan ja välinpitämätön, tai sitten parhaillani pahoinpitelin lastani.

Teinpä niin tai näin, tein väärin. Olin ulkopuolisten mielestä helvetin huono äiti, ja kohtelin lapsiani huonosti, vaikka kukaan ei ollut koskaan nähnyt minua kotona lasteni kanssa.

Lopputulos oli se, että suhtauduin epäluuloisesti ja kyräillen muihin ihmisiin.

Autosta: ehkä hänet on haukuttu siitä, että rattaat tai auto on ollut väärässä kohdassa ja niin perusteellisesti haukuttukin, että on päättänyt antaa samalla mitalla kaikille?

Olemme muuttaneet tuolta paikkakunnalta pois, mutta edelleen minulla tuo vanha on tuoreessa muistissa. On outoa olla täällä missä nyt olemme, kun meitä pidetään ihan tavallisina ihmisiä, eikä kukaan "ole huolissaan lapsistani". Niin, kyllä: meistä tehtiin myös ls-ilmoituksia, jotka eivät perustuneet mihinkään muuhun kuin olettamukseen,. Joku näki minut jossain, joku kuuli meiltä jotain ja sitten ilmoittajat arveli loput. Ja sossut uskoivat. Milläs minä todistan, että en hakkaa lapsiani, kun sellaista lausuntoa ei voi hakea etukäteen tai ennakkoon terkkarilta tai lääkäriltä; että varattaisi aika ja pyydettäisi lapsen tarkastus ja merkinnät: lapsessa ei ole poikkeavia mustelmia, lapsi sanoo, ettei häntä hakata kotona. Eihän sellaista lausuntoa käydä hakemassa kun en voinut tietää, että ilmoittajan mukaan lapsella olisi ollut silloin ja silloin mustelmaa tai vammaa.

En ole asiaan puuttunut juuri siksi, että olen ajatellut, että tämä äiti voi olla juuri kuten sinä. Hyvä äiti, vaikka ulospäin ei siltä näytä.

Toisaalta, on se toinenkin mahdollisuus. Siksi mietin täällä, mikä olisi paras tapa toimia.

ap

Minä ainakin hajosin niihin ilmoituksiin. Niiden väittämät, että pahoinpitelen lapseni, olen uupunut lapsiini, en kykene lohduttamaan jne olivat erittäin loukkavia.

Sossujen selvitysprosessi oli äärimmäisen uuvuttava. se kesti pitkään, koska halusivat ottaa lausuntoa kaikkialta, ja haastatella lapset ilman meitä vanhempia, mikä oli lapselle aivan valtavan stressaava tilanne. Tämä kaikki siksi, että kun mistään ei tullut vahvistusta sille, että hakkaisin lapsiani.

Asiakkuutta ei tullut, lapsiani ei huostaanotettu. Tilanne kokonaisuutena oli lähes traumaattinen. Isompi lapsistani on alakoululainen mutta ei muista tuosta ajanjaksosta mitään. Mieti sitä.

Hän muisteli kerran menneitä vuosia: kertoi mistä iästä alkaa muistaa asioita, mutta tuon vuoden kohdalla, kun tuo selvitys oli päällä, hän sanoi, että siinä on tyhjää, aukko, hän ei muista. Ja tuo selvitys tapahtui noin vuosi sitten. Hän ei muista viime vuoden syksystä mitään, alkaen kun selvitys alkoi siihen, kun se puolen vuoden päästä keväällä päättyi.

Jos minä jostakusta tekisin ilmoituksen, se olisi sitte, kun lapsi olisi selkeästi todistettavasti laiminlyöty ja sossu oikeasti voisi tarjota turvapaikan, sillä en vieläkään ymmärrä mitä apua tai tukea LS voisi tavalliselle perheelle antaa.

Toinen syy tehdä ls-ilmo olisi silkka kiusanteko ja kosto.

Aika epätasapainossa äitini oli kotioloissa. Suuttui ja raivosi mutta päällisin puolin hoiti meidät hyvin.

tapasi puhua saa sinusta kuvan etä olet pahimman luokan juoruakka/ukko ja kyttääjä, tunkeutuja ja kaikin puolin ikävä, tyhmä, sisäisesti tyhjä ihminen.

Mulla ei varsinaisesti ole sosiaalisia kontakteja kuin muutama. Niitä muutamaa ystävää näen muualla kuin meillä kotona, siis yleensä.



Ehkä sillä äidillä on pinna kireällä niin kuin monella varmaan kahden pienen lapsen kanssa on. En huolestuisi kertomasi perusteella.

Muuten; meilläkään ei käy ketään. erittäin harvoin ketään käy kylässä.

Ja illalla töitten jälkeen emme ole edes ulkona; päiväkoti-ikäinen ei halua, haluaa leikkiä sisällä omilla leluillaan. ja koululaisella on läksynsä.

Tuolloin ex-paikkakunnalla missä minun väitettiin olevan niiiin yksinäinen ja uupunut, kävi vieraita vielä vähemmän ja se johtui siitä, että yleensä minä menin ystäväni luo kylään, koska halusin pitäjästä pois, ja samalla kun kävin isommassa kaupungissa kaverilla, kävin myös asioilla.

Minulla oli harrastusta, mutta sekään ei ollut paikkakunnalla vaan pitkän ajomatkan takana.

Se, ettei käy ketään omassa kodissa ei tarkoita, että olisi yksinäinen tai ettei sosiaalisia kontaketjea olisi.

Minun myös ilmeisesti luultiin olevan työttömänä tai kotona vaan, kouluttamattomaksi. Esim. eräästä puolihuolimattomasti heitetystä omasta kommentistani eräs toinen henkilö sai väärän käsityksen ja tuumasi myöhemmin, että minun kannattaisi alkaa miettiä opiskelua ja töihin menoa. Repesin nauramaan: minullahan on koulutus, olen töissä! mutta juuri nyt virkavapaalla kun olen kotihoidotuella nuoremman kanssa kotona.

Sittemmin tein osa-aikasta, ensin 50 % virkaa ja sitten lyhennettyä työviikkoa. 50 % virassa olin töissä joka toinen vko 2 pv, joka toinen vko 3 pv, joten näyttihän se siltä että olen aina kotona. Siihen päälle syksyn sairastamiset, vuoroin lapset, vuoroin minä. Olin siis kotona, yksin ja yksinäinen, työtön, habitukseni perusteella kouluttamaton.. ja sen lisäksi pahoinpitelen lapsiani, vaikka kukaan ei ollut ikinä mitään sellaista nähnyt, oikeasti.

Mulla ei varsinaisesti ole sosiaalisia kontakteja kuin muutama. Niitä muutamaa ystävää näen muualla kuin meillä kotona, siis yleensä.

Ehkä sillä äidillä on pinna kireällä niin kuin monella varmaan kahden pienen lapsen kanssa on. En huolestuisi kertomasi perusteella.