Lue keskustelun säännöt.
Jäinpä sitten kuitenkin kotiin...
24.12.2012 |
Joka vuosi lupaan tulla miehen ja lasten kanssa anoppilaan jouluaterialle. Joka vuosi se peruuntuu. Ennen lähtöä saan vatsakipuja tai minua nukuttaa ihan liikaa. Milloin iskee ripuli, milloin taas räkäinen olo. Tänä vuonna vatsa meni sekaisin + meinasin nukahtaa pystyyn.
En ole ajatellut muuta näistä jutuista kuin "hittolainen, onpas mulla huono tuuri". Ihan mielelläni menisin valmiiseen pöytään ja katsoisin lasten iloa, kun joulupukki tulee. Tai niin ainakin kuvittelin...tänä jouluna nimittäin tajusin, että näin systemaattisia kipuja ei voi olla. Mielialani on aina jouluisin ollut vähän haalea, mutta parhaani olen yrittänyt lasten eteen. Kotona se onnistuukin jotenkin, mutta jos pitäisi lähteä jonnekin, niin ei. Kroppa pistää jarrut päälle.
Menetin lapsena äitini Joulupäivänä. Muistan edelleen kaiken tapahtuneen ja sen paniikin, poliisit pihassamme. Ja vasta nyt ymmärrän, että siinä on se syy, miksi joulu ei tunnu joululta ja minkä takia en tahdo lähteä perhejouluihin muutenkaan.
Hyvää ja rauhallista aattoa kaikille, kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (4)
Menetin isäni joitakin vuosia myöhemmin ja kaipa sekin vaikuttaa, kun anopin luona on sitten vaan miehen sukua (joka ei erityisemmin pidä minusta, meillä on mieheni kanssa todella erilaiset taustat) enkä tunne oloani kotoisaksi sitten millään. Mies onneksi ymmärtää eikä suutu tai syyllistä, lähti lasten kanssa äsken pihasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin isäni joitakin vuosia myöhemmin ja kaipa sekin vaikuttaa, kun anopin luona on sitten vaan miehen sukua (joka ei erityisemmin pidä minusta, meillä on mieheni kanssa todella erilaiset taustat) enkä tunne oloani kotoisaksi sitten millään. Mies onneksi ymmärtää eikä suutu tai syyllistä, lähti lasten kanssa äsken pihasta.
Ap
Meillä ero tulossa ja miehen vanhemmille olisi pitänyt mennä. En pysty. En pysty olemaan samassa tilassa jouluna mieheni kanssa, joka on ollut väkivaltainen (ei kadu tai pyydä anteeksi) ja on monesti toivonut minun kuolevan.
Sielläpä viettävät nyt kiiltokuvajoulua ja oikeasti ihmettelevät, kun en paikalle tullut. Vaikka suurin osa siis tietää tilanteen.
ja sun puolesta. Ei tohon tapahtumaan riitä mitkään sanat. Halaus ja parasta kaikkea sulle sun ja perhees elämään.