Lue keskustelun säännöt.
Psykiatri: Ylöjärven tragedian kertomista lapselle harkittava tarkkaan
23.12.2012 |
Lastenpsykiatri Janna Rantala varoittaa Ylöjärvellä kuolleena löytyneen pojan kohtalosta järkyttyneitä vanhempia pelottelemasta omia lapsiaan tapahtumalla.
"Aika monella huolestuneella vanhemmalla saattaa tulla mieleen varoittaa lastaan, että enkö minä ole sanonut siitä lumipenkassa leikkimisestä. On hirveätä, että kyseessä on ollut leikki, mutta missään nimessä tapahtumaa ei pidä käyttää pelottelun esimerkkinä", lastenpsykiatrian erikoislääkärinä Eemelin perheklinikassa työskentelevä Rantala sanoo.
Ylöjärvellä torstaina kadonnut poika löytyi sunnuntaina aamupäivällä kuolleena. Kahdeksanvuotias poika löydettiin romahtaneesta lumiluolasta kotikatunsa läheisyydestä.
Löytöpaikka havaittiin, kun poliisin tilaamalla kaivurilla käytiin läpi Metsäkylän lumipenkkoja.
Pojan kohtalo on ollut tiiviisti uutisissa läpi viikonlopun.
Rantalan mielestä vanhempien kannattaa pohtia tarkkaan, tietääkö oma lapsi tapahtumasta, ennen kuin tälle puhuu asiasta. Liian pienille lapsille ei asiasta kannata Rantalan mukaan välttämättä kertoa lainkaan.
"Jos lapsi ei tiedä asiasta mitään, ei kannata puhua mitään. Jos asiasta on puhuttu kotona, silloin kannattaa kysyä lapselta, muistatko tällaista tapahtumaa ja oletko ajatellut sitä. Jos lapsi vastaa, ettei ole ajatellut asiaa, silloin siitä ei kannata puhua."
Mikäli asia selvästi pyörii lapsen mielessä, silloin siitä kannattaa kertoa suoraan.
"Jos lapsi kysyy, sitten kannattaa kertoa, että kyseessä on ollut onnettomuus."
Tapauksesta mahdollisesti ahdistuneita lapsiaan lohduttamaan pyrkiville vanhemmille Rantalalla on yksinkertainen neuvo.
"Yleensä ahdistunutta lasta rauhoittaa parhaiten halaaminen tai aikuisen syli. Voi kysyä, mikä siinä ahdistaa tai pelottaa ja osoittaa, ettei meillä ole tässä mitään hätää."
http://www.hs.fi/kotimaa/Psykiatri+Yl%C3%B6j%C3%A4rven+tragedian+kertom…
Kommentit (29)
Aikuinen voi kertoa asiasta fiksusti ja rauhallisesti pelottelematta. Ja korostaa että kaikki lapset leikkivät lumessa ja tuollainen on äärimmäisen harvinaista. Mutta riski on hyvä tajuta.
Lasten suojelu liiaksi koituu haitaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen kanssa asiasta. 9 vuotias, joka rakastaa lumiluolia. Kerrattiin säännöt: ei liian isoja tunneleita, paksuja kattoja, pitää olla paljon poistumisreittejä ja ei koskaan yksin luolaan. Luolalla leikitään kaverin kanssa, että toinen voi tarvittaessa hakea apua. Jos aura-auto tulee, luolasta tullaan ulos ja ojassa ei saa maata, kun aura menee ohi.
Samalla puhuttiin perheen surusta.
asiasta ei kerro, näin voi käydä toistekin. :(
Aikuinen voi kertoa asiasta fiksusti ja rauhallisesti pelottelematta. Ja korostaa että kaikki lapset leikkivät lumessa ja tuollainen on äärimmäisen harvinaista. Mutta riski on hyvä tajuta.
Lasten suojelu liiaksi koituu haitaksi.
Täällä tiedetään ja taidetaan kaikki asiat paremmin kuin asiantuntijat ikinä. Kiitos nauruista :)
Kyllä olen lapsille ihan pienestä pitäen kertonut asiallisesti erilaisista vaaroista. Esim. että lumiauroja pitää varoa, roska-autojen taakse ei pidä mennä seisomaan jne jne. Kun ovat kysyneet, olen kertonut suoraan että vakavia onnettomuuksia on joskus tapahtunut ja jopa lapsia kuollut. Tähän lisäten tietysti, että onneksi sellainen on tosi tosi harvinaista, mutta tiettyjä asioita kannattaa siksi varoa.
Ilmeisesti sitten tämän psykiatrin näkökulmasta olen toiminut väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen voi kertoa asiasta fiksusti ja rauhallisesti pelottelematta. Ja korostaa että kaikki lapset leikkivät lumessa ja tuollainen on äärimmäisen harvinaista. Mutta riski on hyvä tajuta.
Lasten suojelu liiaksi koituu haitaksi.
Täällä tiedetään ja taidetaan kaikki asiat paremmin kuin asiantuntijat ikinä. Kiitos nauruista :)
Asiantuntijuus ei tarkoita että on vain yksi oikea mielipide. Opit vielä! En sanonut että tiedän totuuden, sanoin että olen eri mieltä.
Minusta tällaisessa asiassa ei ole mitään naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen lapsille ihan pienestä pitäen kertonut asiallisesti erilaisista vaaroista. Esim. että lumiauroja pitää varoa, roska-autojen taakse ei pidä mennä seisomaan jne jne. Kun ovat kysyneet, olen kertonut suoraan että vakavia onnettomuuksia on joskus tapahtunut ja jopa lapsia kuollut. Tähän lisäten tietysti, että onneksi sellainen on tosi tosi harvinaista, mutta tiettyjä asioita kannattaa siksi varoa.
Ilmeisesti sitten tämän psykiatrin näkökulmasta olen toiminut väärin.
Psykiatrihan kehottaa miettimään mitä kerrotte lapsillenne täsät artun tapauksesta. Ei hän suinkaan ole sanonut, että ette saa kieltää lapsianne leikkimästä lumessa.
että älkää te sitten leikkikö niissä penkoissa ja varoitella kinosten alle kaivautumisesta, ettei käy samalla tapaa.
Sanokoon rouva Psykiatri mitä vaan, mutta mielummin äidin sanomisista traumatisoitunut lapsi kuin kuollut lapsi.
Joten piut-paut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa sanoa mitä tahansa, yleensä puhuvat ihan pöpejä :(
Kyllä minä puhun lapsille asiat niin kuin ne ovat:
ja tässäkin nyt monta asiaa, joita on tarpeellista lapselle iskostaa päänuppiin:
- älä lähde yksin tekemään mitään uhkarohkeaa
- älä hyppää kaivoon jos kaveri käskee
- älä jätä koskaan ystävää yksin/pulaan tms.
- lumikasat ovat helvetin painavia
ihan tarpeellista faktaa vaikka kuinka ja paljon. Siihen ei psykiatrin lässytystä tarvita. Lapselle pitää kertoa, että äläpä lähde näillä pakkasilla hortoilemaan kauas kotoa, älä kaiva itsellesi mitään luolaa lumen alle, älä jätä kaveria yksin jne jne jne. NÄmä asiat suorastaan pitää kertoa ja en ymmärrä tuollaista psykiatrin lässytystä lainkaan.
nykyään on joka asiassa muotia lässytys. Jos perhe tarvii apua, niille tarjotaan terapiaa... mitä ihmettä???? Yleensä ihminen tarvii jonkun vahtimaan vauhdikasta lasta, unta ja lepoa tai vaikka hätätilanteessa rahaa, harvemmin mitään "miltä nyt tuntuu" -tuokiota. Ei paha mieli puhumalla lähde, kuka semmoista paskaa on keksinyt. Paha mieli lähtee sillä, että elämä konkreettisesti jotenkin helpottuu, elämään tulee jotain kivaa ja hyvää ja edes tarpeeksi unta...
Esim. nyt tuntuu helvetin pahalta kun pikkulapsi kuoli. Tientenkin tuntuu! JA siksi haluaa taas suojella vähän enemmän omiaan, kun sai näin karmivan muistutuksen. En tarvitse mitään keskusteluapua, että nytpäs tuntuu pahalta, vaan konkreettisesti vaan taas haluaa suojella lapsia (omia ja muidenkin) vaaroilta.
puit ajatuksen täysin sanoiksi! En voisi olla enempää samaa mieltä, ihan samoja juttuja olen tullut miettineeksi sekä tästä tapauksesta, että ylipäätään tuosta perheiden avun tarvitsemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsille tarvitse väkisin kertoa kaikenmaailman huonoja uutisia. Ei tuntemattoman pojan kuolemaa, kouluampumisista rapakon takana, pudonneista lentokoneista, kadonneista vanhuksista...
Lapselle pitää kertoa uutisia, jotka tulevat lapsen lähelle. Sukulaispojan tai kaverin kuolema, vaaratilanteesta omassa koulussa, isää kohdanneesta autokolarista, mummun sairaudesta...
juuri viereen kun luin itkien uutista Artun kuolemasta, ei tuntunut lasta juuri järkyttävän, ennemminkin oli kummissaan miksi minä olin niin järkyttynytkin ja sanoikin että sellaistahan tapahtuu jossain maailmalla koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle lapsena vasitettiin että lumiluoliin ja tunneleihin EI saa mennä, koska niihin on kuollut lapsia. Ei yksityiskohtia, paitsi se että jos se luola/tunneli romahtaa niin sinne kuolee usein tosi nopeasti, ei välttämättä auta vaikka vartin päästä saataisiin kaivettua ylös.
Meillä esim. en tykkää että pienet katsovat puoli ysin uutisia, koska eivät niistä saa mitään muuta kuin traumoja.
Mutta Artusta kyllä lapsille kerroin jo silloin, kun oli vain kadoksissa. Mietittiin, miten Artun olisi voinut käydä ja niinhän siinä sitten kävikin..hirveän pahasti.
kun en itsekään viitsi niistä enää lukea. Mutta tästä Artun katoamisesta ja löytymisestä kerroin kyllä, koska mulla on 8v poika, joka on innostunut lumiluolista.
että katsotaan nyt aiheelliseksi tulla kertomaan vanhemmille että mitä omille lapsille saa sanoa, ihan kun ei vanhempiin voisi nyt luottaa, että osaavat puhua lapsilleen oikein. Tai mistä minä tiedän, ehkä joku voi neuvoa kaivatakin.
Mutta minun mielipiteeni on silti erilainen kuin tuon psykiatrin, olkoonkin ammattilainen. Voko tuohon antaa edes mitään yleisohjetta? Jokainen lapsi on erilainen ja kai häntä voi osata lukea ihan maalaisjärjelläkin? Ei kai kukaan vanhempi nyt tahallaan yritä lastaan asiattomasti hermostuttaa.
Katsoi hiljaisena ja kysyi, että minkä ikäinen se poika oli. Sanoin, että sinun ikäinen. Korostin, ettei mene mihinkään lumikasojen sisään tunneleihin tmv. Jos sellaisissa leikitään, niin omassa pihassa isän kanssa. (pieni kasa ja mies auttaa)
että penkoissa ja lumivuorilla saa ja pitääkin leikkiä, kuoppia saa kaivella, mutta katollisia luolia ei.
Hienoja lumimajoja tehdään yhdessä kaverin kanssa, ei koskaan yksin.
Lapset 5,8,12- ja 13v.