Miksi lähisukulainen ei "hyväksy" kuopuksemme vammaa?

Oletko kysynyt mikä häntä niin raivostuttaa?



100 vuotta sitten vammaiset teljettiin peräkamariin - jos hän on vanha ihminen, voinee olla kyse tuosta ajatusmallista. Pelkää erilaisuutta ja koittaa kiistää sen, on vihainen kun omat vanhemmat ei tajua lapsensa parasta eli eivät tajua piilotella asiaa.

niin minusta enemmänkin ymmärrettävää, ettei mitään tajua... Eikä siten ns hyväksy, mitä se nyt teillä tarkoittaakaan.

Sukulaisesi olisi halunnut suojella lasta.7

kaikille ihmisille vamma/erityispiirteet eivät "kuulu käsikirjoitukseen" ja ne pitää häivyttää mitätöimällä näkymättömiksi.



Ehkä hän tarkoittaa omalla oudolla tavallaanhyvää tai sitten toimii noin tasatakseen omaa tunne-elämäänsä.



Kannattaa pitää etäisyyttä ja antaa hänen uskoa niinkuin haluaa.

Tämmöinen tuli mieleen ihan meidän oman suvun tapahtumista.



Serkkuni lapsi vammautui synnytyksessä. Oli liian iso syntymään alakautta ja jäi jumiin. Ulos auttaminen kesti niin kauan että lapselle ehti jäädä pysyviä vammoja.

Tästä lapsen vammautumisesta puoli sukua syytti erästä tätiä. Täti oli halvaantunut n. vuosi ennen lapsen syntymäää, ja nyt osa suvusta kuvittelee että lapsi on perinyt tältä tädiltä jonkun ominaisuuden jotka aiheuttivat lapsen vammautumisen, ja ihan tosissaan pitävät tätiä syyllisenä lapsen vammoihin.

Minä en tätä logiikkaa pysty ymmärtämään. En näe siinä mitään tolkkua.



Tuli kuitenkin mieleen että ap:n sukulainen voisi kokea jostakin oudosta syystä syyllisyyttä ja siksi yrittää vaientaa koko asian.

että lapsen vammaisuus johtuu vanhempien synneistä.



Kyllä, luit oikein. Siksi ei kannata ihmetellä miksi käyttäydytään ihan oudosti.

sillä sukulaisella nyt vaan ei mee hissi ihan ylös asti.

Tämmöinen tuli mieleen ihan meidän oman suvun tapahtumista.

Serkkuni lapsi vammautui synnytyksessä. Oli liian iso syntymään alakautta ja jäi jumiin. Ulos auttaminen kesti niin kauan että lapselle ehti jäädä pysyviä vammoja.

Tästä lapsen vammautumisesta puoli sukua syytti erästä tätiä. Täti oli halvaantunut n. vuosi ennen lapsen syntymäää, ja nyt osa suvusta kuvittelee että lapsi on perinyt tältä tädiltä jonkun ominaisuuden jotka aiheuttivat lapsen vammautumisen, ja ihan tosissaan pitävät tätiä syyllisenä lapsen vammoihin.

Minä en tätä logiikkaa pysty ymmärtämään. En näe siinä mitään tolkkua.

Tuli kuitenkin mieleen että ap:n sukulainen voisi kokea jostakin oudosta syystä syyllisyyttä ja siksi yrittää vaientaa koko asian.

Mikä maa, mikä valuutta?

Mikä aika, vuosi?

Uskomatonta taikauskoista junttiutta, sellaista tyhmyyttä että sitä ei luulisi tänä päivänä enää olevan.

Tulee mieleen jossain maaseudulla kaukana kaikesta elävä suku, johon on naitu ristiin ja rastiin puolittain sukulaisia, sisäsiittoista äärimmäisen yksinkertaista ja liki imbesilliä porukkaa jotka eivät kykene hakemaan tai omaksumaan tietoa mistään aihealueesta vaikka se eteen kävelisi ja päähän liimattaisiin.

Diagnoosit leimaavat Sukulaisesi olisi halunnut suojella lasta.7

Aloittajan lapsi on omalla käytöksellään leimannut itsensä. Diagnoosi auttaa ihmisiä ymmärtämään, mistä käytös johtuu.

siis esim. joku omakohtainen, vaikka lapsuudessa tapahtunut ja araksi aiheeksi jäänyt tapaus, jossa on itse käyttäytynyt jotenkin etäisesti samoin kuin ap:n kuopus. Tai on syytetty samanlaisesta. Tai jos hänellä on omia lapsia, niin jossain hänen lapsessaan on voinut nähdä samankaltaista piirrettä, tai on kuullut jonkun muun kommentoista sellaista. Tai eihän tarvitse olla edes samankaltaista käytöstä, kunhan on jotenkin ollut tilanteeseen nähden poikkeavaa käytöstä, ja tullut väärin ymmärretyksi, kiusatuksi tai hävennyt itseään tms. Ja siitä normaaliudesta on sitten tullut hänelle sellainen juttu, että vastustaa kaikkea luokittelua ja ajattelee, että ympäröivät ihmiset vaan ei ymmärrä herkkää lasta tms.



Eli että sukulainen ottaa siis jotenkin henkilökohtaisesti ap:n lapsen ongelmat ja ehkä nimenomaan ympäristön suhtautumisen.