Voi apua, minusta tuntuu että tapasin

nyttemmin osaan käyttäytyä kuin ihminen, mutta aluksi oli aika vaikeaa :)



tsempit sinne varsinkin, jos olet varattu kuten minä.

Miehellä ei ollut sormusta, ehdin senkin rekisteröidä siinä kaiken keskellä. Kaiken sen muun. Siis se oli aivan mieletön tilanne, en kestä, en tiedä mitä ajatella nyt ollenkaan. Jäimme tuijottamaan toisiamme aivan liian pitkäksi aikaa, siis AIVAN LIIAN pitkäksi aikaa, ja mies vaikutti olevan aivan yhtä hämmentynyt ja jotenkin totinenkin, kuten itsekin olin siinä. Ei mennyt kategoriaan flirttailu, vaan siinä TAPAHTUI jotakin. Se hetki oli merkillinen.

Mä toivon että ette tapaa. Entä itse?

siis sellainen että olisin vaikka siltä istumalta lähtenyt miehen matkassa minne vaan. Ihan järjetöntä! Olenko kenties seonnut?!? En ole koskaan pettänyt kumppaniani enkä muutenkaan ole kovinkaan impulsiivinen, että vieläpä siltä pohjalta. Kamalaa, aivan kamalaa.



ap

Me nähdään toisiamme noin kerran kuussa, vaikeaa on joka kerta. Mitä enemmän tapaamme, sitä enemmän alamme tuntea ja sitä enemmän se hullaantuminen muuttuu ihan aidoksi kiinnostukseksi siitä toisesta.



Se on myös kamalaa!

Mä toivon että ette tapaa. Entä itse?

Miksi noin toivot? Jostain syystä se tuntuu nyt henkilökohtaiselta maailmanlopultani jos emme tapaisi.

ap

Mäkin toivon etten tapaisi sitä miestä joka pyörii koko ajan ajatuksissani.. mutta olemme työkaverit emmekä voi millään välttää toisiamme.

niin on aivan mahdollista että tapaamme vielä. Nyt en kyllä tiedä miten pystyn ollenkaan pysyttelemään tyynenä, tai oikeastaan sen ei ole enää väliäkään koska se tilanne tosiaan oli mikä oli, eli ei jäänyt kovinkaan epäselväksi ne reaktiot. Voi ei.