Kuulemma maanantaisin alkaa tulemaan Pelle Hermanni pikkukakkosessa

kun mainos nähtiin, että äitikin on tuota Pelle Hermannia katsellut pienenä tyttönä. Ja tietenkin valistin, että Hermanni tykkää äitimuorin plätyistä mansikkamollukkahillolla :)

Mä pelkäsin sitä ihan hulluna, ja kun en enää pelännyt se oli jo ihan todella pitkästyttävä!! En ole koskaan tajunnut mitä hyvää siinä oli...?

Mä pelkäsin sitä ihan hulluna, ja kun en enää pelännyt se oli jo ihan todella pitkästyttävä!! En ole koskaan tajunnut mitä hyvää siinä oli...?

Alkutunnari!

Tarkista vaikka Kielitoimistosta. Ootko Länsi-Suomesta, kun horiset, että alkaa t.......n ?

Tarkista vaikka Kielitoimistosta. Ootko Länsi-Suomesta, kun horiset, että alkaa t.......n ?

telkku.com sieltä voi tarkistaa millon se tulee.

Tarkista vaikka Kielitoimistosta. Ootko Länsi-Suomesta, kun horiset, että alkaa t.......n ?

Tuo infinitiivin valinta alkaa-verbin yhteydessä on turhista turhin kieliknoppi. Tuolle säännölle ei ole mitään järkevää perustetta ja se saisi jo painua unholaa.

Terv. lingvisti

Mutta on se kyllä yhden riemun päivän minulle antanut. Muistatteko, miten Hermanni monesti kyseli yleisöltä kysymyksiä, ja sitten "Pikku-Liisi sieltä Mikkelistä" esitti oikean vastauksen? Joskus "jotkut" saattoivat vastata väärinkin.



Katselimme Hermannin toilailuja ja huusimme isomman pikkuveljeni kanssa kilvan sitä oikeaa vastausta. Sitten, kuin ihmeen kaupalla, Hermanni sanoo: "Ai mitäs se *veljeni nimi* sanoikaan? Vai että sillä tavalla! No en minä nyt ihan tuota vastausta hakenut. *Minun nimeni*kö se sieltä huutaa että asia olisi näin? No sehän on aivan oikein!" Tämän jälkeen kyllä nauratti ja makeasti, ehdin jo pelästyä, että veljeni pääsisi retostelemaan minulle :D