Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi emme saa suhdettamme enää sujumaan :'(
29.10.2012 |
Olemme 4 vuotta yhdessä ollut nuoripari, ei lapsia. Viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet kamalia. Vaikka me molemmat yritämme parhaamme, niin meillä ei vain ole hyvä olla. Syvemmällä tasolla siis. Arki meillä rullaa hyvin ja ulospäin näytämme hyvältä parilta, mutta meillä ei enää ole yhteyttä toisiimme. Emme enää kiinnosta toisiamme. Asiaa pahentaa se, että meillä ei ole yhteisiä harrastuksia. Eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan yhdistävää tekijää.
Huomaan haikailevani yhä enemmän eksäni perään. Olen siis ollut vain hänen ja nykyiseni kanssa, muista miehistä ei ole kokemusta. Erosimme aikanaan siksi, että olimme niin nuoria ettemme vielä "osanneet" olla yhdessä ja sitoutua oikeasti. Vertaan nykyään miestäni koko ajan eksääni, minkä tiedän olevan epäreilua. Mutta minkä sille voi, että mulla ja eksälläni oli hirveästi yhteistä puhuttavaa, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja muuta yhdistävää? Nykyiseni kanssa ei ole enää mitään. En enää edes tiedä miksi rakastuin häneen niin palavasti silloin vuosia sitten.
Tuntuu että olemme vain pettymykset toisillemme. Olemme molemmat ihan normaaleja ja ns. hyviä ihmisiä, mutta ilmeisesti emme ole vain oikeita toisillemme.
Minulla on totaalinen luovutusfiilis päällä, ja niin on miehellänikin. Kun arki on kiireistä, meillä menee hyvin. Mutta sitten kun on yhteistä vapaa-aikaa niin ongelmat tulevatkin esiin. Miltä tilanne teistä kuulostaa?
Kommentit (13)
kaipaatte kunnon huoltoa. Parisuhde ei voi hyvin ellei siihenkin panosta-
Miten olisi ihan syventyminen parisuhdepulmiin kurssilla. Suosittelen Katajan kursseja
mm
http://www.katajary.fi/pariskunnille/kurssit/solmuja-parisuhteessa-%C2%…
Myös seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksiin voi varata keskusteluaikoja, tai yksityisille pariterapeuteille, joita löytyy Katajankin sivuilta. Yksityiseen maksulliseen terapiaan pääsee varmasti nopeammin kuin perheneuvontaan.
Uskon, että teillä on mahdollisuus saada suhteenne kuntoon jos vain otatte oikeat työkalut käyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olette pettyneitä siihen, että huumaa ei tunnu enää. Teidän täytyy tietoisesti löytää yhteistä tekemistä.
Jokaisen suhteen huumavaihe laantuu hetkeksi parin vuoden sisällä, sen jälkeen kuvioon astuu kiintymisen vuoro. Mutta toiseen voi rakastua yhä uudelleen vuodesta toiseen, kun tahtoo!
Olisitko mielummin yksin kuin hänen kanssaan? Oikein kunnolla sinkkuna?
näin epätoivoisista tunnelmista vielä kohentaa?? Antaisin mitä vain jos se olisi mahdollista. Nykytilanne, jo kuukausia jatkunut, on aivan sietämätön, mutta sietämättömältä tuntuu myös ajatus elämästä ilman miestäni. Olemme niin yhteen kasvaneita. Sekin pelottaa että onko kyse vain läheisriippuvuudesta, mutta miten sen voi sitten tietää?
Antaisin todellakin aivan mitä tahansa että saisin suhteemme oikeasti toimimaan :(
AP
jossa kanssaihmisiä yrittää miellyttää pakonomaisesti, heifin yrittää sopeutua loputtomiin tietämättä mitä itse haluaa, -ei tarvetta olla läheinen puolison kanssa.
Minusta teitä auttaa se, että kumpikin tahtoo korjata asioita. Tehkää treffejä toistenne kanssa, pakottakaa mukaan vähän romantiikaa, teeskennelkää huumaa kunnes olette ruokkineet itsenne uudelleen nauttimaan toistenne seurasta. Fake it 'till you make it.
Lakkaaa haikailemasta, hyväksy miehesi sellaisena kuin hän on ja PUHU hänelle kuin ventovieraalle ihanalle miehelle, jota et näe enää ikinä. Hanki oma elämä ja nauti siitä, jospa muutut miehesi silmissä myös erilaiseksi.
Miksi tuhlata aikaa väärän ihmisen kanssa? Kun teillä ei ole lapsia, niin eroamisesta ei tule suurempia ongelmia. Jos olette kaikkenne yrittäneet eikä homma toimi, niin kannattaa miettiä onko parempi jatkaa erikseen..?
Itsellä ainakin mies parani vaihtamalla. Tai siis hyvä ja kunnollisen mies exmiestystävänikin oli, muttei kuitenkaan sopiva mies minulle, koska olin hänen kanssaan onneton. Eroaminen on surullista, tulee luuseri olo, ei haluaisi luovuttaa,mmutta kun se yhdessäolokan ei tunnu oikealta.... ja onhan se outoa sanoa hyvästit ihmiselle, josta vielä kuitenkin välittää.... Mutta joka tapauksessa, eroaminen oli minulle todella hyvä juttu, huomasin pärjääväni yksinkin sekä materiaalisesti että emotionaalisesti. Aloin tottua itsenäiseen elämään, mutta melko pian halusin alkaa tapailemaan uusia miehiä, ja yllättävän nopeasti törmäsinkin erääseen ihanaan mieheen, jonkankanssa ollaan oltu jo vuosikaudet naimisissa ja lapsiakin saatu.
Tsemppiä, ei se eroaminen ole välttämättä huono juttu, jos suhde ei vaan toimi. Exän perään en sinuna kauheesti haikailisi, tai ainakaan eroaisi sen takia. Kai teillä oli jokin syy eroon? Miehiä on varmasti muitakin, eli ei kannata haaveilla epäonnistuneen suhteen perään.... ellette sitten molemmat ole jo muuttuneet radikaalisti ja kasvaneet ihmisenä niiistä ajoista kun yhdessä olitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä ehtii hyvin vaihtaa. Exän perään ei kuitenkaan kannata haikailla, luulen, että sun ajatukset siitä ei vastaa todellisuutta.
Miksi tuhlata aikaa väärän ihmisen kanssa? Kun teillä ei ole lapsia, niin eroamisesta ei tule suurempia ongelmia. Jos olette kaikkenne yrittäneet eikä homma toimi, niin kannattaa miettiä onko parempi jatkaa erikseen..?
Itsellä ainakin mies parani vaihtamalla. Tai siis hyvä ja kunnollisen mies exmiestystävänikin oli, muttei kuitenkaan sopiva mies minulle, koska olin hänen kanssaan onneton. Eroaminen on surullista, tulee luuseri olo, ei haluaisi luovuttaa,mmutta kun se yhdessäolokan ei tunnu oikealta.... ja onhan se outoa sanoa hyvästit ihmiselle, josta vielä kuitenkin välittää.... Mutta joka tapauksessa, eroaminen oli minulle todella hyvä juttu, huomasin pärjääväni yksinkin sekä materiaalisesti että emotionaalisesti. Aloin tottua itsenäiseen elämään, mutta melko pian halusin alkaa tapailemaan uusia miehiä, ja yllättävän nopeasti törmäsinkin erääseen ihanaan mieheen, jonkankanssa ollaan oltu jo vuosikaudet naimisissa ja lapsiakin saatu.
Tsemppiä, ei se eroaminen ole välttämättä huono juttu, jos suhde ei vaan toimi. Exän perään en sinuna kauheesti haikailisi, tai ainakaan eroaisi sen takia. Kai teillä oli jokin syy eroon? Miehiä on varmasti muitakin, eli ei kannata haaveilla epäonnistuneen suhteen perään.... ellette sitten molemmat ole jo muuttuneet radikaalisti ja kasvaneet ihmisenä niiistä ajoista kun yhdessä olitte.
Olet ilmeisesti vielä nuori, ja ehdit vielä hyvin saada lapsia vaikka nyt eroisittekin (eri juttu olisi jos biologinen kello tikittäisi).
Kyllä miehen kanssa pitää olla kipinää. Mieti, miltä tuntuu sitten kun olette olleet yhdessä kymmenen vuotta: olet ehkä jo todella tympääntynyt, mutta se kello käy ja elämänne on jo niin vakiintunutta että lähteminen tuntuu jo lähes mahdottomalta. Ja koko ajan mielessä kaihertaa, olisiko pitänyt elää nuoruutta ja etsiä Sitä Oikeaa.
Toki on hyvä pohtia kriittisesti omia odotuksiaan ja kuvitelmiaan parisuhteesta ja ymmärtää, että arki ei voi olla AINA ilotulitusta. Mutta kyllä sen ihan oikeasti pitäisi joskus sitä olla. Se on se kemia, joka sen oikean kanssa on, joka tekee sen pienen (ja niin suuren) eron siihen "ihan kivaan, tuttuun ja turvalliseen mieheen" ja peruslatteaan arkeen. Nimimerkillä kokemusta on, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuhlata aikaa väärän ihmisen kanssa? Kun teillä ei ole lapsia, niin eroamisesta ei tule suurempia ongelmia. Jos olette kaikkenne yrittäneet eikä homma toimi, niin kannattaa miettiä onko parempi jatkaa erikseen..?
Itsellä ainakin mies parani vaihtamalla. Tai siis hyvä ja kunnollisen mies exmiestystävänikin oli, muttei kuitenkaan sopiva mies minulle, koska olin hänen kanssaan onneton. Eroaminen on surullista, tulee luuseri olo, ei haluaisi luovuttaa,mmutta kun se yhdessäolokan ei tunnu oikealta.... ja onhan se outoa sanoa hyvästit ihmiselle, josta vielä kuitenkin välittää.... Mutta joka tapauksessa, eroaminen oli minulle todella hyvä juttu, huomasin pärjääväni yksinkin sekä materiaalisesti että emotionaalisesti. Aloin tottua itsenäiseen elämään, mutta melko pian halusin alkaa tapailemaan uusia miehiä, ja yllättävän nopeasti törmäsinkin erääseen ihanaan mieheen, jonkankanssa ollaan oltu jo vuosikaudet naimisissa ja lapsiakin saatu.
Tsemppiä, ei se eroaminen ole välttämättä huono juttu, jos suhde ei vaan toimi. Exän perään en sinuna kauheesti haikailisi, tai ainakaan eroaisi sen takia. Kai teillä oli jokin syy eroon? Miehiä on varmasti muitakin, eli ei kannata haaveilla epäonnistuneen suhteen perään.... ellette sitten molemmat ole jo muuttuneet radikaalisti ja kasvaneet ihmisenä niiistä ajoista kun yhdessä olitte.Olet ilmeisesti vielä nuori, ja ehdit vielä hyvin saada lapsia vaikka nyt eroisittekin (eri juttu olisi jos biologinen kello tikittäisi).
Kyllä miehen kanssa pitää olla kipinää. Mieti, miltä tuntuu sitten kun olette olleet yhdessä kymmenen vuotta: olet ehkä jo todella tympääntynyt, mutta se kello käy ja elämänne on jo niin vakiintunutta että lähteminen tuntuu jo lähes mahdottomalta. Ja koko ajan mielessä kaihertaa, olisiko pitänyt elää nuoruutta ja etsiä Sitä Oikeaa.
Toki on hyvä pohtia kriittisesti omia odotuksiaan ja kuvitelmiaan parisuhteesta ja ymmärtää, että arki ei voi olla AINA ilotulitusta. Mutta kyllä sen ihan oikeasti pitäisi joskus sitä olla. Se on se kemia, joka sen oikean kanssa on, joka tekee sen pienen (ja niin suuren) eron siihen "ihan kivaan, tuttuun ja turvalliseen mieheen" ja peruslatteaan arkeen. Nimimerkillä kokemusta on, valitettavasti.
alussa oli kyllä todella kauan hyvä fiilis, kipinöitä ja turvallinen olo. Epävarmuus suhteestamme iski ensiksi minuun, ja aika pian mieheenkin. Nyt mies on jopa enemmän eron kannalla kuin minä; sanoo usein riidan jälkeen että tietää ettei tämä tule toimimaan, ja lisäksi on alkanut suruunsa juoda yhä enemmän. Ei siis todellakaan ongelmaksi saakka, mutta kyllä mä otan lisääntyneen alkoholinkäytön merkkinä ongelmista meidän suhteessa.
Mikään ei ole kamalampaa kuin kuulla oman miehensä suusta että hän ei tiedä haluaako enää olla mun kanssa. Ja olen mäkin niin hänelle sanonut. Kyllä, olen nuori ja mieskin on vielä alle 30, mutta silti tuntuu äärettömän raskaalta ajatella että nyt pitäisi vielä alkaa etsiä jotakuta parempaa :( Arkemme on kuitenkin juuri sitä mitä kuvailit - peruslatteaa.
AP
Meille tuli ero, kun mieheltä meni se alkuhuuma ohi. Mua ei haitannut se arki ja tavallisuus, mä vaan nautin siitä. Kaikki se turvallisuus oli ihaninta. Tottakai hemmottelin miestä ja järjestin ylläreitä, mutta en riittänyt. Hän taitaa olla näitä ihmisiä, jotka kykenevät seurustelemaan sen 3 vuotta ja uutta putkeen sitten.
Kaikki ei vaan kestä sitä arkea, tai edes halua tehdä siitä ihanaa yhteistä aikaa. Jos oikeasti haluatte jatkaa suhdetta, keksitte pieniä piristyksiä yhteiseen aikaanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa pariterapiaa. Meidän täysin kuolleeksi muuttuneen avioliittomme se ainakin pelasti. Nyt olemme todella onnellisia. Enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että liittomme on pelastettavissa. Kunnes sitten aloitimme seurakunnan kautta pariterapian
Meille tuli ero, kun mieheltä meni se alkuhuuma ohi. Mua ei haitannut se arki ja tavallisuus, mä vaan nautin siitä. Kaikki se turvallisuus oli ihaninta. Tottakai hemmottelin miestä ja järjestin ylläreitä, mutta en riittänyt. Hän taitaa olla näitä ihmisiä, jotka kykenevät seurustelemaan sen 3 vuotta ja uutta putkeen sitten.
Kaikki ei vaan kestä sitä arkea, tai edes halua tehdä siitä ihanaa yhteistä aikaa. Jos oikeasti haluatte jatkaa suhdetta, keksitte pieniä piristyksiä yhteiseen aikaanne!
yritän kyllä kovasti pitää suhteemme elossa esim. laittamalla ruokaa, ehdottamalla kävelylenkkiä, ostamalla leffaliput... Miehen mielestä se ei riitä, sillä meillä ei vain ole tarpeeksi yhteisiä juttuja. Samaa mieltä mäkin tavallaan olen, nauramme yhdessä nykyään hyvin harvoin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulehan sina vaikka me ei ollakkaan jokapaiva kirjoitelyu niin ajattelen sinua edelleen lammolla kuule sitten kun nahdaan niin se kertoo sitten kaikki nina en vaan jaksa murehtia pienten asioiben takia seija murehditaabn vasta sitten kun siihen on tarvis.
Alue: Aihe vapaa
ja olette pettyneitä siihen, että huumaa ei tunnu enää. Teidän täytyy tietoisesti löytää yhteistä tekemistä.
Jokaisen suhteen huumavaihe laantuu hetkeksi parin vuoden sisällä, sen jälkeen kuvioon astuu kiintymisen vuoro. Mutta toiseen voi rakastua yhä uudelleen vuodesta toiseen, kun tahtoo!
Olisitko mielummin yksin kuin hänen kanssaan? Oikein kunnolla sinkkuna?