Tajusin juuri, että olen yrittänyt itsemurhaa

Sillä erotuksella, että oma yritykseni ei ollut hetken mielijohde, vaan pitkän, raastavan elämänvaiheen tuoma ratkaisuyritys nuoruudessa.



Nyt olen ollut terve jo kauan, ja mennyt naimisiin, saanut lapsia, ja elämme ihan tavallista ja mukavaa lapsiperhe-elämää. Älä huoli, ei sinun kykyäsi vanhemmuuteen menneisyyden yksi teko ratkaise.



Tietenkin jos asia alkaa vaivata, niin voihan sitä olla hyvä jutella jonkun ammattilaisen kanssa.



Halauksia!

Mielstäni asia hyvä käsitellä psygologin kanssa. Siis jotta asia ei olisi enää mörkä vaan asia joka on tapahtunut ja sen kanssa eletään. Näin myös aisit eväitä miten asia ei tapahtuisi uudelleen. Itsellä oli joskus jonkun asteisia itsetuhoisia ajatuksia (toivoin kuolevani, mutta en halunnut tehdä asialle mitään) elämässä oli tapahtunut todella ikäviä asioita paljon, joten taakkaa oli. Kävin sillooin jonkun aikaa psykiatrisella sairaanhoitajalla ja olo parani ihan normaaliksi. Suosittelen! Ihan netistä googlasin. Maksoi n. 40-60 euroa kerta (en muista tarkkaa summaa) ja kannatti!

Epävakaat ihmiset eivät parane koskaan ja toisekseen tuollaiset "itselle pienet" ja "helposti unohtuvat" jutut ovat ns. normaaleille todella vakavia. Epävakaa ihminen unohtaa itse helposti omat mokansa, mutta tuollaiset yliannostukset(tai viiltelyt, itsemurhauhkailut,väkivalta) eivät unohdu läheisiltä/hoitohenkilökunnalta/muilta noihin "kriiseihin" tahtomattaan osallistuvilta.

mutta kerronpa kuitenkin, että hieman ennen tätä itsemurhayritystäni perheenjäseneni oli kuollut ja se oli kaikkinensa hyvin sumuista aikaa. Olin varmaan niin järkyttynyt tajutessani, mitä olin tehnyt, että mieleni halusi sulkea pois koko tapahtuman. Onko sinulle tapahtunut koskaan mitään järkyttävää tai sokeeraavaa?

-ap-

Epävakaat ihmiset eivät parane koskaan ja toisekseen tuollaiset "itselle pienet" ja "helposti unohtuvat" jutut ovat ns. normaaleille todella vakavia. Epävakaa ihminen unohtaa itse helposti omat mokansa, mutta tuollaiset yliannostukset(tai viiltelyt, itsemurhauhkailut,väkivalta) eivät unohdu läheisiltä/hoitohenkilökunnalta/muilta noihin "kriiseihin" tahtomattaan osallistuvilta.

Epävakaat ihmiset eivät parane koskaan ja toisekseen tuollaiset "itselle pienet" ja "helposti unohtuvat" jutut ovat ns. normaaleille todella vakavia. Epävakaa ihminen unohtaa itse helposti omat mokansa, mutta tuollaiset yliannostukset(tai viiltelyt, itsemurhauhkailut,väkivalta) eivät unohdu läheisiltä/hoitohenkilökunnalta/muilta noihin "kriiseihin" tahtomattaan osallistuvilta.

Siis mielestäsi se, että on kerran ollut epätoivoinen ja vähän sekaisin, tarkoittaa että on sitä loppuikänsä? Mitäpä se ap:n lapsiin vaikuttaa, mitä ap on joskus menneisyydessä tehnyt, jos ei tee sitä enää?

Sitä en kiellä etteikö itsetuhoinen äiti olisi lasten kannalta huono asia, ja etteikö läheisen itsemurhayritys olisi aina pienen trauman paikka. Vähän epäselväksi itselleni jäi vai luinkohan vain huonosti, että onko ap:lla lapsia ja oliko niitä jo silloin kuin tuo itsariyritys tapahtui?

mutta kerronpa kuitenkin, että hieman ennen tätä itsemurhayritystäni perheenjäseneni oli kuollut ja se oli kaikkinensa hyvin sumuista aikaa. Olin varmaan niin järkyttynyt tajutessani, mitä olin tehnyt, että mieleni halusi sulkea pois koko tapahtuman. Onko sinulle tapahtunut koskaan mitään järkyttävää tai sokeeraavaa?

-ap-

Epävakaat ihmiset eivät parane koskaan ja toisekseen tuollaiset "itselle pienet" ja "helposti unohtuvat" jutut ovat ns. normaaleille todella vakavia. Epävakaa ihminen unohtaa itse helposti omat mokansa, mutta tuollaiset yliannostukset(tai viiltelyt, itsemurhauhkailut,väkivalta) eivät unohdu läheisiltä/hoitohenkilökunnalta/muilta noihin "kriiseihin" tahtomattaan osallistuvilta.

Ap, onko sulle aiemmin tapahtunut samankaltaisia "ylireagointeja"? Voitko järjellä ymmärtää, ettei ns. normaali ihminen vedä yliannostusta minkään asian takia?

onnistuneet, olis muuta luuseri/elätti vähemmän...

mutta kerronpa kuitenkin, että hieman ennen tätä itsemurhayritystäni perheenjäseneni oli kuollut ja se oli kaikkinensa hyvin sumuista aikaa. Olin varmaan niin järkyttynyt tajutessani, mitä olin tehnyt, että mieleni halusi sulkea pois koko tapahtuman. Onko sinulle tapahtunut koskaan mitään järkyttävää tai sokeeraavaa?

-ap-

Epävakaat ihmiset eivät parane koskaan ja toisekseen tuollaiset "itselle pienet" ja "helposti unohtuvat" jutut ovat ns. normaaleille todella vakavia. Epävakaa ihminen unohtaa itse helposti omat mokansa, mutta tuollaiset yliannostukset(tai viiltelyt, itsemurhauhkailut,väkivalta) eivät unohdu läheisiltä/hoitohenkilökunnalta/muilta noihin "kriiseihin" tahtomattaan osallistuvilta.

Ap, onko sulle aiemmin tapahtunut samankaltaisia "ylireagointeja"? Voitko järjellä ymmärtää, ettei ns. normaali ihminen vedä yliannostusta minkään asian takia?

ha, ha..siis normaali ja normaali. Jokainen tällä palstalla kirjoitteleva on EPÄNORMAALI, että yritä siinä sitten kiillotella omaa sädekehääsi. Tiesitkö myös, että ns, normaali ihminen on varustettu sellaisella empatiakyvyllä puhumattakaan järjellä, jota sulla ei tunnu valitettavasti olevan. Tai sanottasko suoraan, että sulta puuttuu niin elämänkokemusta kun sen mukanaan tuomaan kypsyyttäkin.

Sellaisen ihmisen joka ei koskaan ole vaikkapa haudannut omaa lastaan, on mahdoton kuvitella sitä tunnemyllyä minkä se asia tuo mukanaan. Mutta koita edes miettiä, että mitähän sinäkin saattaisit tehdä tilanteessa jossa menettäisit sinulle rakkaat ihmiset, fyysisen terveytesi, rahasi ja työsi...

onnistuneet, olis muuta luuseri/elätti vähemmän...

Ehkäpä ilman sinunlaisiasi empatiakyvyttömiä ja elämää ymmärtämättömiä ihmisiä olisi muilla helpompaa.

olen "elätti"? Teen kahta työtä enkä ole koskaan esimerkiksi ollut sossun tms. asiakkaana, jos sitä tarkoitat. Miten tuo elätti liittyy tähän asiaan?

-ap-

onnistuneet, olis muuta luuseri/elätti vähemmän...

mutta kerronpa kuitenkin, että hieman ennen tätä itsemurhayritystäni perheenjäseneni oli kuollut ja se oli kaikkinensa hyvin sumuista aikaa. Olin varmaan niin järkyttynyt tajutessani, mitä olin tehnyt, että mieleni halusi sulkea pois koko tapahtuman. Onko sinulle tapahtunut koskaan mitään järkyttävää tai sokeeraavaa?

-ap-

Epävakaat ihmiset eivät parane koskaan ja toisekseen tuollaiset "itselle pienet" ja "helposti unohtuvat" jutut ovat ns. normaaleille todella vakavia. Epävakaa ihminen unohtaa itse helposti omat mokansa, mutta tuollaiset yliannostukset(tai viiltelyt, itsemurhauhkailut,väkivalta) eivät unohdu läheisiltä/hoitohenkilökunnalta/muilta noihin "kriiseihin" tahtomattaan osallistuvilta.

Ap, onko sulle aiemmin tapahtunut samankaltaisia "ylireagointeja"? Voitko järjellä ymmärtää, ettei ns. normaali ihminen vedä yliannostusta minkään asian takia?

ha, ha..siis normaali ja normaali. Jokainen tällä palstalla kirjoitteleva on EPÄNORMAALI, että yritä siinä sitten kiillotella omaa sädekehääsi. Tiesitkö myös, että ns, normaali ihminen on varustettu sellaisella empatiakyvyllä puhumattakaan järjellä, jota sulla ei tunnu valitettavasti olevan. Tai sanottasko suoraan, että sulta puuttuu niin elämänkokemusta kun sen mukanaan tuomaan kypsyyttäkin.

Sellaisen ihmisen joka ei koskaan ole vaikkapa haudannut omaa lastaan, on mahdoton kuvitella sitä tunnemyllyä minkä se asia tuo mukanaan. Mutta koita edes miettiä, että mitähän sinäkin saattaisit tehdä tilanteessa jossa menettäisit sinulle rakkaat ihmiset, fyysisen terveytesi, rahasi ja työsi...

itsemurhaa tai edes tekisi avunpyynnön yliannostuksella. Itse olen epävakaa ja järjellä kyllä ymmärrän, ettei nuo mielenmyllerrykset ja niistä johtuvat ylireagoinnit ole normaaleja. Lisäksi ne aiheuttavat paljon surua, hämmennystä ja pahaa mieltä läheisille. Valitettavasti siinä epävakaassa mielentilassa ei se järki toimi.

Joku kyseli onko minulla lapsia. Ei ole vielä, mutta vauvakuume on kova ja aiomme mieheni kanssa aloittaa "yrittämisen" ihan näinä hetkinä.

Joku kyseli onko minulla lapsia. Ei ole vielä, mutta vauvakuume on kova ja aiomme mieheni kanssa aloittaa "yrittämisen" ihan näinä hetkinä.

"Ylireagoitko helposti asioihin? Itsehän kysyit millainen äiti olisit.

Joku kyseli onko minulla lapsia. Ei ole vielä, mutta vauvakuume on kova ja aiomme mieheni kanssa aloittaa "yrittämisen" ihan näinä hetkinä.

Tarkoitin, että olen haaveillut lapsesta ja tarkoitus on ollut koettaa saada lapsi lähitulevaisuudessa, mutta kun muistin tämän kahden vuoden takaisen itsemurhayritykseni aloin ajattelemaan, onko minusta äidiksi.

Joku kyseli onko minulla lapsia. Ei ole vielä, mutta vauvakuume on kova ja aiomme mieheni kanssa aloittaa "yrittämisen" ihan näinä hetkinä.

Mun mielestä yksi itsariyritys ei mitenkään voi leimata ihmisen koko elämää. Jos olet muuten epävakainen, ongelmia voi tulla, mutta niistäkin voi selvitä. Annat kuitenkin itsestäsi kuvan ihan terveenä naisena, jolla on yksi heikko hetki takanapäin, ja olet ilmeisesti onnellisessa parisuhteessa, joten onnea vain perheenlisäykseen. Toivottavasti pääsen itsekin joskus yhtä pitkälle.

Joku kyseli onko minulla lapsia. Ei ole vielä, mutta vauvakuume on kova ja aiomme mieheni kanssa aloittaa "yrittämisen" ihan näinä hetkinä.

Mun mielestä yksi itsariyritys ei mitenkään voi leimata ihmisen koko elämää. Jos olet muuten epävakainen, ongelmia voi tulla, mutta niistäkin voi selvitä. Annat kuitenkin itsestäsi kuvan ihan terveenä naisena, jolla on yksi heikko hetki takanapäin, ja olet ilmeisesti onnellisessa parisuhteessa, joten onnea vain perheenlisäykseen. Toivottavasti pääsen itsekin joskus yhtä pitkälle.