Mietin liikaa, mitä tekisin elämässäni enkä ole tehnyt mitään
Vuosi on vierähtänyt lähes työttömänä, oli siellä välissä pari pätkää keikkatyötä.
Minulla on akateeminen koulutus sekä yksi aiempi tutkinto. Olen hakenut molempien alojen töitä ilman tuloksia. Nuo keikkatyöt eivät olleet koulutusta vastaavaa työtä.
Olen jauhanut tätä samaa kysymystä päässäni koko vuoden: mitä tekisin työkseni.. ja kun työllistyminen ei ole onnistunut vaikka olisin hetkellisesti keksinyt vastauksen.
Nyt mietin, pitäisikö hankkia lisäkoulutusta aiemmalta alaltani ja palata sinne.
Minulla olisi ollut vuosi aikaa tehdä ihan mitä vaan, mutta olen vain tuhlannut sen vaihtoehtojen miettimiseen, mutta se ei johda mihinkään.
Kommentit (13)
Olen nyt reilun vuoden haahuillut tässä. OPinnot ovat loppuvaiheessa ja gradu pitäis tehdä, mutta olen vain puhunut sen tekemisestä. Alani on väärä - huono työllisyys enkä muutenkaan olen ihastunut alan hommiin. Olen pessimistinen ja valmistuminen pelottaa, kun mulla ei ole hirveästi työkokemusta enkä muutenkaan ole mikään yleisnero. Tuntuu, että vähintään neroutta odotetaan, että on jotain toivoa saada töitä. Toisaalta ahdistaa kamalasti, kun en saa mitään aikaan.
Tässä sitten visioin kaikenlaista ja elämä valuu ohi... Ja kohta multa loppuu viimeinenki opintotuki. Mitenköhän sitä potkis itteensä perseelle?
pelkään myös, että mieheni kypsähtää lopullisesti jahkailuuni tai että oikeasti menetän mielenterveyteni...
Onko mitään konkreettisia vinkkejä, mitä voisin tehdä asialle jo heti aamulla? Lupaan tehdä!
miten voisin keskittyä tämän päivän elämään ja olla liikaa pohtimatta suuria linjoja?
Mitä haluat? Jos todella haluat järjestää kursseja, tappiot eivät haitanne? Moni aloittaa toiminnan omasta pussistaan, ja voittoja saa odotella.
Vai istutko kotona, kun mikään ei kannata?
En oikein tiedä mitä haluan, ja se ongelman ydin onkin.. ja olen istunut kotona voivottelemassa minkään kannattamattomuutta jo liian pitkään.
Tehkää mulle päiväohjelma tai vaikka koko joulukuuksi muutaman askeleen ohjelma, jolla saan asiani selvitettyä ja pedattua itselleni jotain valmiiksi ensi vuodelle, ettei seuraavakin vuosi valu hukkaan...
Tukeeko se sun aiempi tutkinto ja nää nykyiset opinnot millään tavalla toisiaan vai onko ne tyystin eri aloilta?
Oletko sä tehnyt vielä mitään konkreettista sen gradun aloittamiseksi? Onko sulla ohjaajaa? Aihetta/aiheita valmiina?
Oletko miettinyt, mikä taho, yhteisö, firma yms. olisi kiinnostunut olemaan sun tutkimuskenttää? Voisitko päästä sinne töihin gradun jälkeen?
Sulta puuttuu vielä muutama kirjatentti, niinkö? Onko sulla tenttipäivät tiedossa? Onko sulla materiaali lukea niihin? Mitäs jos ilmoittautuisit, niin sulla olis jokin deadline saada jotain tehdyksi.
Vaikea kommentoida, kun ei yhtään tiedä sun alasta/aloista mitään.
Yleisnero ei tarvi olla päästäkseen työmaailmaan kiinni. Suurin syy taitaa olla, että sun CV on jotenkin persiillään... Se pitää korjata ensi tilassa.
vuosi vierähtänyt, ei haastatteluja, eikä mitään konkreettista minkä pohjalle rakentaa entisen tutkinnon kautta työllistymiseen. Siis mulla myös akateeminen tutkinto todella vaikeasti työllistävältä suppealta alalta. Olen päättänyt hankkia nopeasti terveydenhoitoalan ammatillisen tutkinnon aikuiskoulutuksessa, voin ainakin sanoa yrittäneeni työllistää itseni, vaikka joudun luopumaan monesta ammatillisesta haaveesta...ei mennyt kuten toivoin, mutta kaiketi elämä jatkuu, tätä ikuista toivomista ja epävarmuuttakin on ollut vaikea jaksaa. Opettelen hyväksymään tämän tilanteen, mutta myönnän että ottaa kyllä aika koville vaikka ajattelenkin olevani melko optimistinen yleensä.
Sulla on monia ammatillisia haaveita, eikö niihin pääsisi käsiksi jotain muuta kautta? Oletko varmasti etsinyt kaikki mahdolliset lisä- ja täydennyskoulutukset, sivuaineopinnot, kurssit, jotka tukisivat työllistymistä sun omalla alalla, myös kauempana olevat vaihtoehdot, esim. ulkomailla?
Etkö ole päässyt edes työhaastatteluun? Riippuu tietenkin siitä, paljonko olet hakemuksia lähettänyt. Oletko antanut jonkun asiantuntijan katsoa nuo hakemukset ja sun CV:n, oisko niissä jotain parantamisen varaa?
Työpaikan saanti voi oikeesti olla tavattoman pienestä kiinni.
Tsemppiä!!
Olen mielestäni yrittänyt jo ehkä liiankin kauan työllistyä tämän akateemisen tutkinnon kautta, lähes kymmenen vuota valmistumisesta, n puoli vuotta alakohtaista työkokemusta, noin neljä vuotta lasten kanssa kotona, jonka jälkeen pakkoratkaisuna ei-alakohtaisen työn tekeminen useamman vuoden, jotta perhe saa leipää. Olen käynyt täydennysopintojakin jonkin aikaa, ja saanut neuvoja ammattilaiselta cv:n suhteen. Viimeksi kun soitin hakemuksen perään, niin mulle sanottiin suoraan, että tuolla alakohtaisella työkokemuksella ei mitään mahdollisuuksia päästä haastatteluihin, niin kova kilpailu paikoista. Ala sellainen, että toiselta puolen Suomea tulee ihmisiä haastetteluun, siis kokeneita ja elämäntilanteeltaan sellaisia, jotka voivat ja haluavat muuttaa kauaksikin työn perässä. Ja mulla on tietyt omat rajoitteet, lapset ja asunto (oma), en siis muuta kauas. Mitä voin sitten tehdä? Hakeutua alle, joka työllistää kohtalaisen varmasti, ja luopua tietyistä ammatillisista asioista...elämässä ei saa aina kaikkea...kiitos sinulle, joka jaksoit kannustaa, mutta olen kulkenut nyt yhden tien loppuun...
mitä tehdä, jos en pääsekään täydennyskoulutukseen (ja sitä kautta töihin) enkä saa mitään töitä (ei siis ole liian korkeat kriteerit työlle, ei vaan tärppää!)
aika työllistyä. Eikä tulevaisuus nyt näytä paremmalta. Hae oman alan töitä, ei vuodessa ole peli vielä menetetty. Hae myös muita töitä mitkä edes vähän kiinostaisi. Jos ei mikään kiinosta, tulevaisuus on elää tukien varassa. Jos meinaat mennä kouluun, ota selvää missä saa varmasti töitä. Tai mene johonkin "hanttihommiin" ja mieti jos voisit perustaa siinä sivussa sivutuloina esim. nettikaupan?
Olen hakenut töitä laajalla skaalalla.
Nettikauppaa ja muuta sivutuloa olen harkinnut myös, mutta elääkö niillä? Voisin myös järjestää pieniä kursseja/työpajoja, mutta sekin pitäisi tehdä omaan piikkiin (maksaa tilavuokrat, perustaa oma freelance-toiminimi), kun en ole päässyt kansalaisopistojen yms. kautta niitä järjestämään.
Mietin vuosikausia, mitä haluaisin oikeasti tehdä. Siinä sivussa tein kaikenlaisia hanttihommia ja opiskelin maisteriksi "väärälle alalle", kun nyt kerran olin yliopistoon puolivahingossa päässyt.
Minulla kävi kyllä lopulta hyvin. Hieman ennen valmistumistani sain työn omalta alaltani, sellaista hommaa, jota olin vannonut olevani ikinä tekemättä. Yllättäen työ olikin todella kivaa, joten ei se alakaan tainnut ihan väärä olla.
Siinä pahimmassa miettimisvaiheessa mieheni kypsähti minuun ja sanoi, että lopeta miettiminen ja ala tehdä jotain. Jos se ei ole kivaa, niin kokeile seuraavaa asiaa. Tuolla metodilla työni löysinkin, ja sillä tiellä ollaan. Toivottavasti sinullekin löytyy se oma juttu, ap!