Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
te, jotka seuraatte innolla keksittyjä mutta todentuntuisia provotarinoita
07.10.2012 |
...tykkäättekö mahdollisesti myös näytellystä tosi-tv:stä tyyliä Hills tms? Mä en ole ikinä kestänyt noita muka dokumentaarisia näyteltyjä sarjoja, ne on vaan jotenkin too much.
En myöskään täysin saa kiinni siitä kun jotkut hokee täällä av:lla, että mitä väliä onko joku juttu totta vai ei jos se on kiinnostava. Ja ollaan suorastaan koukussa siihen, mitä joku keksitty hahmo keksitystä tarinastaan seuraavaksi paljastaa. Ehkä en ole riittävän postmoderni kun mä jotenkin annan aika paljon merkitystä sille onko jokin asia totta vai ei.
Vaikka kaikki ns. tosikin onkin aina jollakin tavalla tarinaa ja subjektiivista, niin on siinä kuitenkin iso ero verrattuna näihin kokonaan sepitettyihin mukatosiin juttuihin. Toisin sanoen voisin seurata suurella mielenkiinnolla juttua jos tietäisin, että jollekin oikeasti tapahtuu ne asiat joista hän kertoo. Täysin keksityt jutut taas eivät herätä mussa mitään mielenkiintoa vaan pikemminkin ärtymystä.
Kommentit (9)
Itse olen niitä, joille tarinan tai kertomuksen totuuspohja on aika samantekevää, kunhan tarina koukuttaa. Koukuttumista auttaa paljon, jos tarina on hyvin kirjoitettu. Tykkään myös pohtia sitä, miten tarinan tapahtumat sattuivat tai voisivat sattua toisissa olosuhteissa. Eli mitä pitää tapahtua ennen tarinaa, jotta se olisi mahdollinen.
Arvuuttelen joskus ihmisiltä mahdollisia tarinoita niiden tulevasta elämästä, esim. näin: "Mitä luulet, tuletko joskus aiheuttamaan jonkun kuoleman, ja jos pidät sitä mahdollisena, miten se tapahtuu?"
Suurin osa ei pidä mahdollisena, eikä suurin osa kenenkään kuolemaa koskaan aiheutakaan, mutta silti ihmisiä kuolee toisten takia, ja joitakuita ne toisetkin aina ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otatteko myös osaa ja eläydytte näihin ketjuihin tyyliin "voi vee, mitä sä nyt tolleen menit tekemään!?" vaikka tiedätte, että se on vain sepitettyä tarinaa?
ap
muttei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että joskus kyllä mielenkiinnolla ja tietyillä motiiveillakin olen saattanut seurailla muutamaa aika hyvin tekaistua tarinaa.
Luen aika paljon "täysin keksittyjä juttuja" muutenkin, koska luen aika paljon kirjoja. Elämäkerrat ja tietokirjat ym. sitten erikseen.
Otatteko myös osaa ja eläydytte näihin ketjuihin tyyliin "voi vee, mitä sä nyt tolleen menit tekemään!?" vaikka tiedätte, että se on vain sepitettyä tarinaa?
ap
Tuosta mulla tulee siis mieleen ihmiset, jotka katsovat esim. Salkkareita (tai sitä Hillsiä) ja esim. vaahtoavat, että "voi helvetti toi Ismo on TYHMÄ, siis miten se voi olla noin tyhmä oikeesti!!". Öö, siksi että se on fiktiivinen hahmo...? On siis vaikea tajuta miten jotkut ottavat fiktion kauhean vakavasti, tai suhtautuvat siihen kuin se olisi totisinta totta.
Ja kaukaa haetumpi jatkokysymys tuli juuri mieleeni: onko nämä myös niitä ihmisiä, jotka ottavat lautapelit ynnä muut leikkimieliset kilpailut äärimmäisen vakavasti?:D
Ja kaukaa haetumpi jatkokysymys tuli juuri mieleeni: onko nämä myös niitä ihmisiä, jotka ottavat lautapelit ynnä muut leikkimieliset kilpailut äärimmäisen vakavasti?:D
Luulen, että herkkäuskoisuus ja kilpailuvietti tai voitontahto ovat eri asioita.
Pikemminkin kyse olisi samoista ihmisistä, jotka esim. Salkkari-näyttelijöitä livenä nähdessään luulevat niitä roolihahmoiksi. Tällaisten ihmisten kanssa voisi kyllä olla mielenkiintoista pelata lautapelejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nähnyt niin erikoisia persoonia, ettei pieni tosikaan. Ja koska itselle totuuden puhuminen on ainoa vaihtoehto, oletan sen olevan muillekin, joten seuraan ketjua tasan niin kauan kuin minulle varmistuu, että se on keksitty
nähnyt niin erikoisia persoonia, ettei pieni tosikaan. Ja koska itselle totuuden puhuminen on ainoa vaihtoehto, oletan sen olevan muillekin, joten seuraan ketjua tasan niin kauan kuin minulle varmistuu, että se on keksitty
Samoin. Tai siis niin pitkään, että se paljastuu mahdottomaksi.
Usein osallistun keskusteluun sillä periaatteella, että joku voi oikeasti sellaisessa tilanteessa olla.
Pitempään jatkuvat tarinat taas ovat luku sinänsä.
En seuraa, enkä katso ns. tositv:a, en käsikirjoitettua tai muutakaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkäuskoisuus ja kilpailuvietti lienevät eri asioita
Mä taas lähestyin näitä äärimmäisen eläytymiskyvyn kautta. Koska moni joka vaahtoaa että miten toi Ismo on noin tollo, kuitenkin TIETÄÄ että Ismo on roolihahmo. Hän vain "ei välitä", koska eläytyy niin vahvasti sarjaan. Sitä mietin, että onko näiden provojen seuraamisessa samanlaista vahvaa eläytymistä, jossa se onko tarina totta vai ei, menettää merkityksensä.
Alue: Aihe vapaa
jonkun jakson tuota Hilssiä, mutta en mitenkään seurannut sitä.
Mä seuraan tuota Murun tarinaa, koska ihailen sitä, miten koukuttavasti joku voi kertoa! Mä oon epäillyt jopa sitä, että sitä kirjoittaisi joku dramaturgian opiskelija :)
Muakin ärsytti aluksi, mutta sitten tajusin, miten taitavasta kirjoittajasta on kyse - hän osaa vetää AV-mammoja just oikeista naruista ;)