Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elää unelmatalossa?
29.11.2012 |
Siis talossa joka on ulkoisestikin mielestäsi upea. Ei ainoastaan sijainniltaan ja tiloiltaan. Onko arkikin mahtavampaa? Viihtyykö kotona kaiken vapaa-ajan?
Kommentit (11)
Mutta on se unelmatalo :) Pieni mökki järven rannalla ja ihana piha. Sisällä on kodikasta ja hirsiseinät huokuvat lämmintä tunnelmaa. Muutimme tänne kerrostaloasunnosta ja vielä nyt vuoden jälkeen elämme kuherruskuukautta. Että vastaan kyllä. Arki on erilaista ja kotona viihtyy paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahtavaa kun ei tarvi huolehtia mistään. Arki sujuu hienosti kun esimerkiksi khh on pienen kopperon sijasta 15m2 huone. Keittiö valtava ja tarpeeksi kaappeja ja laskutilaa. Kodinkoneet juuri sellaiset kuin haluaa.
Matkustamme lasten kanssa loma-ajat, mutta muuten olemme pääosin kotona. Harrastukset vievät osan illoista, mutta oma leffateatteri kellarikerroksessa houkuttelee sitten kaveritkin vapaailtoina mukaan. Uima-allas pihalla takaa ettei yksin tarvitse olla kesälomillakaan.
Mä olen viimeiset 15 vuotta asunut unelmatalossa tai -asunnossa. Siis parissakin.
Onhan se hienoa ja joskus sitä vieläkin pysähtyy ihastelemaan, että onpa upea. Mutta tavallaan siitä myös tulee saavutettu etu, joka ei enää ole unelma, vaan jotain, mikä on ja mikä on itsestään selvää. Sitä alkaa "haaveilla" jostain muusta.
Ja samalla lailla siellä unelmatalossa pitää siivota ja pyykätä ja tiskata kuin tavallisessakin. Vaikka se on miten upea, jos lattiat peittyy toissapäiväisiin sukkiin ja leivänmurusiin, upeus ei oikein tule esiin...
Kyllähän toimivat tilat helpottavat elämää ja visuaalisena ihmisenä nautin myös siitä, että ympärillä on kaunista. Ehkä pari ekaa vuotta viihdyin kotosalla normaalia enemmän ja huomasin myös nauttivani enemmän esimerkiksi siivoamisesta, mitä yleensä lähinnä inhoan. Nyt on menossa kolmas asumisvuosi ja ehkä sellainen suurin hype on hävinnyt. Tykkään toki kodistani ja viihdyn siellä, mutta kyllä nykyisin menen ennemmin lenkille kuin puunailen kotona. Huomaan myös, että välillä mieleen putkahtelee ajatuksia tyyliin "olisipa sittenkin tehty isompi kylppäri" tai "miksi ihmeessä valittiin tuo tapetti". Mutta se lienee normaalia. Ja pieniä muutostöitä voi aina tehdä. Jossain takaraivossa saan kuitenkin rauhan siitä ajatuksesta, että mikäli mitään ihmeitä ei elämässä tapahdu, tämä on meidän kotimme nyt vähintään siihen saakka, että lapset lentävät pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei se enää tunnu miltään, eikä asiaa ajattele (meillä Kannustalon Rauhala omilla muutoksilla mm. kylpyammeineen jne). Mutta toki on välillä päiviä, että kotiin tullessaan tyytyväisenä katselee, miten kivalta talo & piha näyttääkään. Mutta eri ihmiset suhtautuu varmaan aika erilailla...esim,. unelma-autooni suhatudun aika samoin, että onhan sillä kiva lähteä aamuisin töihin, mutta ei sen kummempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä omassa mielenmaisemassaan, olis se sitten mikä vaan. Toisilla se on metsä ja järvi, toisilla kaupungin katot jne.
Mulla on unelmieni talo, tosin ei ehkä sellainen, jota ap tarkoitti. Mun unelmien talo on vanha remontoitu torppa, joka on sisustettu nätisti vanhaan tyyliin. Sauna on eri rakennuksessa. Tilaa ei siis ole 200 neliötä eikä olohuone ole kahden kerroksen korkuinen eikä ole isoa kodinhoitohuonetta. Silti viihdyn erinomaisesti ja nautin joka hetkestä siellä, elämä on rentouttavaa.
On mahtavaa kun ei tarvi huolehtia mistään. Arki sujuu hienosti kun esimerkiksi khh on pienen kopperon sijasta 15m2 huone. Keittiö valtava ja tarpeeksi kaappeja ja laskutilaa. Kodinkoneet juuri sellaiset kuin haluaa.
Matkustamme lasten kanssa loma-ajat, mutta muuten olemme pääosin kotona. Harrastukset vievät osan illoista, mutta oma leffateatteri kellarikerroksessa houkuttelee sitten kaveritkin vapaailtoina mukaan. Uima-allas pihalla takaa ettei yksin tarvitse olla kesälomillakaan.
Meillä myös varsinaiset lomat ollaan ulkomailla mutta illat ja viikonloput kotosalla. Pihalla riittää tekemistä (uima-allas on naapuruston pentujen hitti:D), metsästä saa marjat, sisällä voi katsella leffoja tykillä takkatulen loimussa jne. Koti on nautintoja varten ja kyllähän se mukavasti sykähdyttää joka kerran kun tienmutkasta kääntyy omaan pihaan:D Tietenkin katumme upein talo:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kotiteatteri niin haluaako käydä enää elokuvateatterissa?
Tai ainakin minä viihdyn. Asuimme aiemmin kaupungin keskustassa parvekkeettomassa kaksiossa ja minusta tuntui, että TUKEHDUN.
Nyt meillä kahdestaan on 120 neliön päätyasunto uudessa rivarissa. Piha on rivaripihaksi isohko - en välitä yhtään mistään istutusten laittamisesta, yms., minulle riittää, kun pääsen nätille terassille kesäaamuina aamiaiselle ja vähän on kukkia ruukuissa. Pihassa on ruohikon ajamista yms. mistä en tykkää, mutta aion teettää jollain puutarhafirmalla siihen ensi kesänä vain vähän hoitoa vaativan perenna/laattapihan.
Nautin siitä, että on kaksi vessaa. Asunnossa on iso, valoisa saunaosasto poreammeineen ja lisäksi kolmas suihku toisessa vessassa. Helpottaa arkea.
Meillä on takkahuone, josta upeat merimaisemat ja jossa miehen hinkuma valkokangas ja videotykki. Lisäksi on olohuone, jossa voi sitten istuskella vieraiden kanssa. Ja minulla on vihdoin oma työhuone isoine kirjahyllyineen! Ja kahden auton talli on ihan parasta myös.
Ainoa miinus, jonka asunnosta keksin on se, että ei ole erillistä kodinhoitohuonetta. Se on ainoa, joka tässä muuttaisin. Muuten elän mielestäni tällä hetkellä unelmieni kodissa ja joka kerta, kun tulen kotiin ja joka kerta, kun herään aamulla, minut valtaa onnen tunne!
Jos meille tulee lapsi, niin muutamme sitten hiukan huonejärjestelyjä ja joudumme varmaan luopumaan jostain isommasta huonekalusta. Mutta se on sen ajan murhe.
Mies haaveilee sellaisesta 250-300 neliön ok-talosta, jossa olisi pihalla se uima-allas ja kellarissa kuntosali. Ja järjettömän kokoinen piha. Minä olisin ihan onnellinen tässä. Jos ok-talolle löytyisi yhtä ihana tontti, kuin jollainen tässä rivarissa on - meren rannalla, lähellä keskustaa, avarat maisemat, auringonnousu näkyy parvekkeelle - niin olisihan se ihanaa.
Pelkään vaan, että se ok-tontti olisi sitten joku pelto- tai metsätontti, ympärillä tuhottomasti muita taloja, keskellä ei mitään jossain 20 km päässä keskustasta... Ei näin lähellä keskustaa, kuin nyt asumme, enää ole vapaita isoja tontteja upeilla paikoilla - ja jos onkin, niin niiden hinta on jotain 150-200 000 euroa.
Unelmataloni ei olisi mikään pakettitalo jollain 500 neliön tontilla kaupungin kaavoittamalla pellonpientareella. Mielummin asun sitten tässä rivarissa!