työperäinen harmitus

tämän tavallaan arvasin, ettei ketään kiinnosta tämmöiset avaukset :(

ruakit?

tämä ei nyt ole mitenkään kokemukseen perustuvaa, mutta sanon silti:



Voithan sä hakea toista työpaikkaa, pitää silmäsi auki parempien varalta ja jopa mennä haastatteluihin. Ei sun tarvitse päättää, otatko uuden työpaikan ennen kuin sellaista sulle tarjotaan. Jos vain aikaa ja energiaa riittää, kyllä mä tuolla tarinalla jo alkaisin katsella ympärilleni kiinnostuneena, tsekkailla, mitä muuta olisi saatavilla. Havainnointi ja hakemusten lähettäminen ei vielä sido sua mihinkään.

Esimies piilovittuili koko ajan siitä, että emme saa mitään aikaiseksi. Haukkui julkisesti palavereissa, jotta pystyisimme parempaan. Olimme aina myöhässä aikatauluista.



Sitten tuli uusi esimies, joka on paljon parempi. Ei hauku ja nöyryytä ihmisiä koskaan. Hankki lisää resursseja ja nyt aikataulut ovat realistisia.



Ei tämä mikään ratkaisu ollut sinulle, mutta kertomus omasta tilanteestani...

vaikuttamaan työpaikallasi mitenkään tilanteeseen (esimies-alais -keskustelussa tai muuten puheeksiottamalla, työsuojelu- tai luotamismiesyhteydenotolla) sanoisin minäkin, että ala etsiä parempaa työyhteisöä. Nuo ongelmat kun yleensä vain pahenee.



Meillä vastaava tilanne muuttui kun työntekijöiden lukuisat valitukset saivat aikaan esimiehen vaihtamisen - kauan se kyllä vei mutta kannatti!

kiitos arvokkaista kommenteistanne! Minun strategiani on jotakuinkin juuri tuo, katselen kyllä ympärilleni ja olen yhdessä haastattelussa käynytkin. Se olisi ollut juuri nappipaikka minulle, mutta vetäydyin itse koska työmatka olisi ollut pitkä ja siellä suhtauduttiin nuivasti osittaiseen etätyöhön. Ongelma on juuri se, että tämä nykyinen on ns. huippupaikka kohtuullisella sijainnilla. Paikkakunnalla, missä asun, ei ole ole tämän tasoisia töitä tarjolla, ikinä. Siksi onkin äärimmäisen kauheaa, että koen tällaista :(.



ap

Mulla on meneillään periaatteessa samanlainen tilanne. Mikään ei tunnu riittävän. Tein itseni kanssa sopimuksen viime vuoden lopulla, että teen tämän vuoden töitä niin paljon kuin hulluksi tulematta pystyn ja katson mihin se riittää. Mikään ei ole pomon asenteessa muuttunut! Nyt jään ensi vuodeksi vuorotteluvapaalle ja koetan saada itseni sen verran ulos työkuvioista, että pystyn järkevästi päättämään jatkosta... Mut luultavasti tulen vaihtamaan työpaikkaa.

Jos et ole vielä tehnyt vuorotteluvapaasopimusta, vapaa kannattaa jakaa kahdelle kalenterivuodelle n. 5-7 kk / 7-5 kk, niin saat vapaan ajaksi (oletettavasti) 0-verokortin.



Jos olet vapaalla kalenterivuoden, maksat toki pienempää veroa mutta maksat kuitenkin. Myös vaikutuus vuosilomaoikeuteen kannattaa selvittää etukäteen palkkatoimistosta, siinäkin voi nimittäin olla sudenkuoppia.



Ja sitten ei muuta kuin iloista vuorotteluvapaata!

ei tuo vuorotteluvapaa taida olla vaihtoehto. Jaksaa pitäisi vaikka mitä ja venyä vaikka maailman tappiin. "sairaat ja heikot" eivät sovi porukkaan. Pomolla on hyytävät arvot ja hän vaatii alaisiltaan paljon. Jos ilmoittaisi haluavansa vuorotteluvapaalle, luulen että se olisi sysäys sivuraiteelle.



ei tätä tietenkään kukaan voi minulle ratkaista, itse tiedän mikä on ratkaisu. Muutama on tehnyt jo sen ratkaisun aiemmin, että ovat vaihtaneet työpaikkaa.

En suosittelisi vuorotteluvapaata, jos et voi olla varma, että sinun ei tarvitse enää tulla takaisin.



Itselläni on melko samanlainen tilanne kuin sinulla ja yritin ratkaista sitä työstävapautuksella, mutta jouduinkin tulemaan takaisin ja nyt olen pohjasakkaa, pomo vittuilee vieläkin enemmän ja kostaa jatkuvasti sitä, että kehtasin olla vuoden pois.



Ongelmana minulla on, että täältäpäin ei juuri hyviä työpaikkoja ole löydettävissä enkä muista syistä voi lähteä kovin kauas muualle töihin.



Etsin kuitenkin koko ajan työpaikkoja ja yritän luoda verkostoja, jospa jossakin vaiheessa voisin vaihtaa työpaikkaa. Alan vaihto ja yrityksenkin perustaminen on ollut mielessä, mutta niidenkin esteenä on monia käytännön ongelmia, joihin en ole vielä ollut valmis vastaamaan.

on sitten samantyyppistä kokemusta kuin mitä minä vähän tunnen.



Voi sentään, ei ihme että ihmiset uupuvat työelämässä.



ap

Huono johtaminen ajaa alaiset vaihtamaan työpaikkaa tai uupumaan

Jos alallasi on paikkoja.



Turha kärvistellä stressaavassa paikassa. Mikän moraalinen velvoite ei sinua siihen sido.

no, alallani on työpaikkoja juu, muttei täällä missä minä asun. Ja ei, en voi muuttaa. Niin että mitäpä sitä sitten tekisi. En halua istua junassa tai olla työmatkalla 3-4 tuntia päivästä.



ap

ap kaipailee vielä kommentteja ja näkemyksiä.



ap

Työpaikan vaihtaminen varmaan olisi yksi, tai sitten pomon vaihtaminen. Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä johonkin headhunteriin. Kerrot mitä osaat ja mitä etsit ja hän alkaa katsella sinulle paikkaa.



Onko sinulla mahdollista vaihtaa hommia työpaikan sisällä? Sillä voisit päästä pomosta eroon. Tosin nykyään huonoja esimiehiä pyörii jaloissa ihan haitaksi asti, kun "ylennys" linjaesimieheksi tuntuu olevan ainoa keskijohdon tuntema tapa palkita asiantuntijoita osaamisesta. Sitten nämä samat tyypit saattavat olla todella surkeita ihmisjohtajia.



Kuulostaa muuten ihan samalta kuin entisessä duunissani Nokialla. Onneksi jäin/jouduin pois. Ainoa mitä kaipaan on palkka, muuten elämäni on nyt paljon parempaa :)



Tsemppiä!

samassa tilanteessa ja päätin vaihtaa työpaikkaa, vaikka se rehellisesti sanottuna pelottikin ihan helvetisti.



Olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuuni; sain hyvän työpaikan, jossa kannustava, terve henki. Nyt vasta oikeasti tajuan, että miten paljon kärsin huonosta johtajuudesta edellisessä työpaikassani ja miten salakavalasti se söi minua.



Tästä kokemuksesta opin sen, että jos alat miettimään sitä, että pitäisikö vaihtaa työpaikkaa, niin vastaus on KYLLÄ. Muuten et moisia miettisi ja pelko on se, mikä saa sinut sinnittelemään.

Asiat, jotka saa miettimään työpaikan vaihtoa, ovat omaan kehittymiseen liittyviä. Olen ollut samassa työpaikassa tosi pitkään ja nyt tuntuu, että en saa enää uusia haasteita ja mahdollisuuksia uuden oppimiseen samaan tapaan kuin aikaisemmin. Pelkään, että jämähdän tähän ja 10 vuoden päästä en enää pääse mihinkään muualle.



Ongelma on se, että täällä on kuitenkin moni muu asia älyttömän hyvin - hyvä esimies, hyvä työyhteisö, perheen ja työn yhdistäminen helppoa, joustavat työajat, ei liikaa matkustusta (saan itse vaikuttaa, miten ja koska matkustelen), ei ylitöitä, lyhyt työmatka jne.



Mun alalla on lisäksi vähän töitä tarjolla, eli sopivia avoimia paikkoja on vähän. Lisäksi nämä plussat tässä nykyisessä työssä on sen verran hyvät, että mihin tahansa ei tee mieli lähteä. silti jäytää pelko siitä, että osaamiseni jää liian kapeaksi ja jämähdän tänne ikuisesti tai jossain vaiheessa käy niin, että en pääse mihinkään muualle.



Toistaiseksi olen kuitenkin ajatellut olla nykyisessä työssäni - jo ihan lasten ja perheen takia. Jotta arki sujuu vaivattomasti. Olen pohtinut, että plussat on kuitenkin suurempia kuin miinukset. VArsinkin näin laman kynnyksellä - tämä on suht varma työpaikka. Tuttujani on irtisanottu tosi paljon viime aikoina, joten sekin mietityttää, että jos nyt vaihtaisi ja kuukauden päästä uudessa paikassa alkaisi yt:t...

VArsinkin näin laman kynnyksellä - tämä on suht varma työpaikka. Tuttujani on irtisanottu tosi paljon viime aikoina, joten sekin mietityttää, että jos nyt vaihtaisi ja kuukauden päästä uudessa paikassa alkaisi yt:t...

Mikään työpaikka ei ole enää ns. "varma työpaikka", eli tuon syyn takia ei kannata taloon jäädä. Paras turva tällaisen tilanteen varalle on kerryttää laaja-alainen työkokemus; eli jos saa kenkää, niin on helpompaa löytää uusi työpaikka. Sellaiset, ketkä ovat jämähtäneet yhteen työpaikkaan pitkäksi aikaa, työllistyvät huonosti...

työpaikka, se on totta. Mutta kyllä edelleen jotkut paikat ovat varmempia kuin toiset.