työperäinen harmitus

Mietin sitä yli vuoden. Esimiehen asenne oli todella ennalta-arvaamaton. Välillä ihan ok ja innostava ja välillä todella lyttäävä. Lisäksi, koska olen myyntityössä, olisi esimiehen tuki todella tärkeää. Vuosi sitten aloin miettimään työpaikan vaihtoa kun alkoi tulemaan stressistä mt ongelmia ja olin saikella kaksi viikkoa. Mua ei niinkään stressannut tulospaineet tai kiire vaan esimiehen suhtautuminen minuun. Jos käyn kysymässä jotain vastaus voi olla kannustava keskustelu tai vaan piilovittuileva lause tyyliin: "miten sun myynnin tulos nyt sua kiinnostaa kun ei ole ennenkään kiinnostanut" (siis tähän tyyliin). Todella masentavaa :(



Nyt viime kesänä aloitin hakemaan töitä ja pari paikkaa olisinkin saanut, mutta peräännyin. Jatkoin töiden hakua siitä huolimatta ja sitten sain työpaikan, jonka esimies antoi minulle rauhassa aikaa miettiä päätöstäni. No mietin kolme päivää ja päätin "hypätä tuntemattomaan". Huomenna uusi työsoppari ja irtisanoudun nykyisestä.



Pelottaa ja kaduttaa, mutta olen samalla innostunut. Mulla kestää varmasti sopeutua uudenlaiseen työskentelytapaan ja ympäristöön, mutta uskon kyllä, että päätös on oikea. Vaikka öisin valvonkin ja mietin, että oliko sittenkään. Toisaalta koitan ajatella asiaa siten, että olen vielä nuori (alle 30 vuotias) ja mulla on nyt pari pitkää työsuhdetta alla ja hyvä työkokemus pohja muutenkin. Jos sopeutuminen ei vaan onnistu niin uuden työpaikan hakuun.



Mulla vauhdutti työpaikanhakua myös tiimissä tapahtuneet muutokset, eli pari lähintä työkaveria siirrettiin toiseen tiimiin niin ei ole enää samanlaista sidettä tähän firmaan kuin aiemmin.

Vaativa asiantuntijatyö isossa yrityksessä ja olen ihan hajalla. Olen nyt kolme vuotta ollut tässä ja koko sen ajan olen ollut esimiehelleni ilmaa. Kehityskeskusteluja ei ole pidetty eikä minkäänlaisia muitakaan keskusteluja - esimies ei koskaan puhu minulle mitään. Esim. kyselee minulle kuuluvista työtehtävistä ja tarvitsemistaan tiedoista ihan muilta ihmisiltä, ei minulta. En tiedä mikä ongelma tässä on, liekö esimieheni sovinisti vai mikä (miesvaltainen työyhteisö). Enkä ole asiaa ottanut puheeksi, koska en usko siitä olevan mitään hyötyä.



Uusia työpaikkoja olen katsellut, mutta osaamisalueeni on valitettavasti kapea ja "täydellisiä" paikkoja on harvoin tarjolla.

MUTTA onneksi tunnelin päässä näkyy valoa, esimieheni on lähdössä pois ja uskon ja toivon että tilanne muuttuu uuden esimiehen myötä!

nro 30, kovin mukavan tuntuinen tilanne! Eikö isossa yrityksessä kuitenkin kehityskeskusteluprosessit ja muut pitäisi olla kohdillaan? Oletko yrittänyt ottaa asiaa puheeksi esimiehen kanssa?



Onpa hienoa että tuo moukkaesimies on lähdössä pois! Sinnitele! Voimia sinulle!



ap

Vaihdoin itse aikoinaan tuosta syystä, että esimiehen kanssa kemiat ei kohdanneet. Olen katunut, koska palasin edunvalvontajärjestöstä liike- elämän puolelle, ja jatkuvat YT:t ja säästöohjelmat ovat nekin hiton rankkoja.



Nyt valitsisin toisin.

siksi tilanne onkin uuvuttava. Kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä.

teitä kohtalotovereita sentään!



Kiva kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia, vaikka ei tietenkään kiva että tällainen tuntuu olevan tosi yleistä.



ap



P.s. ei nämä ole helppoja ratkaisuja.

taas olisi yksi ihan nappipaikka auki 200 km päässä. Ei voi hakea edes, mitä siitä tulisi jos perheellinen ihminen käyttäisi työpäiviinsä 12 tuntia päivässä?



ap