joudutko teeskentelemään paljon?

Ei ole mitään yhteistä ympäristön kanssa joten pitää teeskennellä että kiinnostaa tyhmät jutut.

Töissä joudun teeskentelemään iloista asiakkaille, työtovereille jne. Vapaa-ajalla taas lapsille. Haluaisin vaan olla yksinään.

Töissä en ikinä osaamistani, se olisi kohtalokasta (sairaanhoitaja), mutta sosiaalisissa tilanteissa kyllä.



Ei viralliseen puheluun voi vastata: ei kuule kiinnosta pätkääkään! Tai ihmisille ei voi näyttää kieltä, jos ärsyttää. Mummoja ei saa töniä takaisin.

Toki töissä joskus joutuu esittämään tietävänsä homman, vaikka on ihan pihalla, mutta nuo ovat yksittäisiä tilanteita. En mä jaksaisi koko aikaa teeskennellä.



Vapaa-ajalla en joudu teeskentelemään yhtään, en tajua miksi pitäisi.

Mistä moinen kysymys? Oletko itse kokenut että joudut teeskentelemään, vai että tuttavapiirissäsi on ärsyttävä teesketelevä ihminen???

niinä viikonloppuina, kun miehen lapset ovat täällä. Näytän iloista naamaa ja jaksan vastailla niihin ikuisiin kysymyksiin vaikka mistä tikusta, vaikka oikeasti olen yleensä pipo niin kireällä kuin olla voi.

Töissä en ikinä osaamistani, se olisi kohtalokasta (sairaanhoitaja), mutta sosiaalisissa tilanteissa kyllä.

Ei viralliseen puheluun voi vastata: ei kuule kiinnosta pätkääkään! Tai ihmisille ei voi näyttää kieltä, jos ärsyttää. Mummoja ei saa töniä takaisin.

"Mummoja ei saa töniä takaisin"

Miksei saa? Jos mummo tönii niin tönin minäkin

Joskus tekisi mieli töniä takaisin, sanoa rumasti, sanoa suoraan, mutta olen liian lälly. "Yliminäni" kontrolloi ihan hirveästi kaikkea, ihan liikaakin. Joudun pusertamaan todella, että voisin edes suuttua näkyvästi.

Töissä joudun esittämään kiinnostunutta asiakkaiden juttuja kohtaan ja vapaa-ajalla ystävien juttuja kohtaan.



Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi noin yleensä, mutta kun ei vaan jaksa! Liiallinen sosiaalinen kanssakäyminen vie joskus mehut ihan totaalisesti. Joutuu keskittymään ja skarppaamaan, että pysyisi edes yhtään kärryillä.

Onko teeskentelyä tsempata ja käyttäytyä fiksusti???



Onko se sitten rehellistä, oikeaa käytöstä, että vaikka esim. työpaikalla inhoaisi jotakin henkilöä alkaisi häntä kiusaamaan tai käyttäytymään inhottavasti häntä kohtaan (->käyttäytyminen tunteen mukaan)??



Fiksu ja sivistynyt ihminen kontroloi käytöstään.

Vaikka esimerkiksi välillä olen turhautunut ja vihainen lapselleni, en anna tunteelle valtaa siten, että käyttäytyisin tunteen mukaisesti.



Aika Neanderthalin ihmistasolla pitää olla jos käyttäytyy suoraviivaisesti tunteiden mukaan.



Ja vaikka töissä väsyttäisi, harmittaisi ja tekisi mieli vain heittää pyyhe kehään ja jäädä lomalle, niin silti "teeskentelen" motivoitunutta, eli työskentelen ahkerasti (koska kiire pukkaa aina) ja pyrin olemaan iloinen ja avulias työntekijä, ja tehdä tunnollisesti työni, vaikka oikeasti joskus ei ollenkaan nappaisi.



Ja mielestäni esim työpaikalla jokaisen kuuluu olla avulias, auttavainen, ja huomaavainen työntekijä toisilleen, kukaan ei kaipaa naama norsunveellä olevaa, negatiivista marmattajaa työkaveriksi!!

olenkin joskus sosiaalisesti vähän "kömpelö". Suorasukaisuus ei ole aina ilmeisesti toivottua...ja en tarkoita nyt suorasukaisuudella mitään töykeyttä, vaan ihan suoraa tapaa puhua niin hyvistä kuin vaikeistakin asioista. Monet tuntuvat haluavan peesaamista ja mielistelyä, musta ei ole sellaiseen. Yritän olla kuitenkin kohtelias, mutta jos multa kysytään mielipidettä, sanon sen kaunistelematta. Myönnän myös oman tietämättömyyteni, en edes yritä esittää kaikkitietävää. Pidän itsestäni kun osaan olla aito, ja pidän muistakin suorista ja konstailemattomista tyypeistä.

niinä viikonloppuina, kun miehen lapset ovat täällä. Näytän iloista naamaa ja jaksan vastailla niihin ikuisiin kysymyksiin vaikka mistä tikusta, vaikka oikeasti olen yleensä pipo niin kireällä kuin olla voi.

Teeskentelen kans et mua ei vituta, vaikka oikeesti haluan helvettiin kotoani ja tekis mieli huutaa koko ajan, että turpa kiinni.

jos joku vaikka kysyy mitä pidät hänen uudesta kampauksestaan tai vaatteesta? "En tykkää, tuo vanhentaa sinua kauheasti. Hame on ruman värinen, en ikinä ostaisi itse"



Tai ilmoitatko:kuule, en nyt jaksa kuunnella sun parisuhdeasiosta yhtään enempää. Puhutaan minusta!



Tai: teillä on aika tylsää, en viitsi jatkaa enää illanviettoa. Kiitti ruuasta, se oli hyvää! Jälkiruuan kanssa kyllä epäonnistuit, ihmeen klimppistä.



Tai: sulla on komea mies! Ajattelin pokailla sitä, jos vaikka suostuisi pikku syrjähyppyyn!Ja vitsit mä olen kateellinen kun teillä on noin hieno auto.

ennen koin yksinäisyyden ongelmana. Nykyään olen aika onnellinen, ettei tarvitse esittää kenellekään ja sosiaalista pokkurointia on vain pari kertaa vuodessa.

Mutta nro 15 mainitsemiin tilanteisiin en ole joutunut. Multa on esim voitu kysyä lähdenkö suoraan töistä kylään, johon olen vastannut että en tule, koska olen töiden jälkeen niin väsynyt ettei minusta ole hyvää seuraa. Multa on voitu myös kysyä voisinko toimia tämän tiimin vetäjänä tässä projektissa, johon olen sanonut en, ja tietenkin myös perustellut asian. Tai multa on voitu kysyä lähdenkö mukaan shoppailureissulle, niin olen sanonut etten lähde, koska en juuri nyt tarvitse mitään enkä halua muuten vaan kierrellä ostareissa. Siis aika tavallisia juttuja nämä, mutta ei kylläkään mitään tuonkaltaista, joita nro 15 kuvaili, ne olivat jotenkin aika kaukana tilanteista, joissa olen. Mulla on sellainen asenne, että mua ei ollenkaan haittaa muiden eriävät mielipiteet tai mieltymykset, en koskaan yritä käännyttää muita omiin mielipiteisiini. Ainoastaan töissä pitää olla yhteistyökykyinen, jotta hommat sujuu, muuten vedän asioissani omaa linjaani välittämättä muiden sanomisista, ja annan muidenkin tehdä niin. Joo, ja mulla on mulle riittävästi ystäviä. Olen aika omaehtoinen, mutta annan muiden olla miten haluavat. Ap

Osaan poistua paikalta jos kohtaan rasisteja tai tyhmiä ihmisiä. Suutun myös tarvittaessa,

ja sitoutumistakin. Osaamista ei oikein voi teeskennellä, jos ei ihan OSAA niin varmaan sitä jossain vaiheessa oppii.



Ei huvita teeskennellä vapaa-ajalla. En oikein jaksa olla ihmisten kanssa ja seurallinen.

Voisikin miettiä, missä tilanteissa on pakko teeskennellä ja mikä on vain tavaksi tullutta miellyttämistä. Ei ole pakko aina hymyillä, jos ei hymyillytä tai esittää kiinnostunutta jos ei kiinnosta. Itse kun sorrun turhaan miellyttämiseen muiden takia ja se vie energiaa ihan turhaan.