8kk poika nousee vain seisomaan sängyssä

Kun saat pötkölleen, niin laitat käden painavasti ristiselälle. Silittelet ja rauhoittelet. Sanot, että nyt nukutaan, et mitään muuta. Jäät siihen viereen käsi ristiselän päällä kunnes nukahtaa. Jos nousee vain, niin laitat aina uudelleen. Vaikka pari tuntia. Tai idempään. Ja joka nukutuskerta sama juttu.



Ei mene montaa päivää. Tuollainen ongelma tulee siitä jos lapsi ei halua nukkua ja hän saa tahtonsa läpi eli äiti nostaa pois sängystä.

Jos yrittää pitää paikallaan, niin yrittää väkisin pyristellä irti ja karjuu niin paljon kuin keuhkoista lähtee.



Äsken roikkui toisella kädellä sängyn reunassa, toisen käden peukku suussa ja silmät kiinni önisi.



Olen nyt puolen tunnin ajan varmaan 50 kertaa käynyt laskemassa pojan makuulle ja tullut tähän huoneen ulkopuolelle istumaan. Jos olen huoneessa niin on vielä pahempi huuto.

Ja myönnän, että muutaman kerran olen kantanut pois sängystä (päiväunilta), jos ei ole nukahtanut vaan vain karjunut. Se on ehkä vähän lisännyt ongelmaa. En tee sitä enää.

Ole rauhallinen, vakuuttava ja turvallinen. Kyllä se siitä. =)

menee ohi, älä tee numeroa. Nukuta syliin, jos ei puolessa tunnissa itse uuvu seisoskeluun.

Ei pääse niin helposti kampeamaan ylös ja saattaa jopa rauhoittua lämpimässä pesässään.

Jep. Meillä kesti tuo vaihe vajaa pari kuukautta. Sänkyynsä nukahti joka ilta tunnin-puolentoista taiston jälkeen.



Istuin samassa huoneessa selkä lapseen päin (huuto jos meni pois), ei puhetta eikä katsekontaktia ja hämärää. Aika-ajoin kävin aina kippaamassa lapsen selälleen. Lopulta, kun poika oli niin väsynyt, että seisomaan noustuaan saattoi kaatuilla pitkin sängyn päätyjä ja laitoja, pidin lapsesta kiinni, ettei hän päässyt enää nousemaan ylös. Sitten yleensä rauhottui niin, että simahti.

Nyt jo onneksi nukkuu. Kerran vielä nousi tuon edellisen viestin jälkeen, enää polvilleen taas peukku suussa ja kun siitä laskin alas niin ei noussut enää.



Tämä vaihe tuli jotenkin niin yllättäen, kun tähän asti on vain tarvinnut kantaa lapsi sänkyyn ja on alkanut kiltisti nukkumaan. ;)

Sama koettiin meilläkin. Meillä loppui siihen kun ostin lapselle unipussin, ilmeisesti jotenkin rauhoitti (vaikeutti) ylösnousemista, niin ei jaksanut enää montaa kertaa könytä takaisin ylös.

Minusta tuntuu että useimmat vauvat elää läheisyyden puutteessa.

Hyvin moni itku tarkoittaa vain halua kunnon halaukseen, kaulalle, pussailtavaksi.

Olisiko juuri sinulla lukija varaa lisätä läheisyyttä jota annat??