Mikä ryhmä on paras esimerkki suomalaisesta kristillisyydestä?

Miksi sotket nuo evluttiin? Tahallasi?

Ällähyäkbär alkaa olemaan parinkymmenen vuoden päästä oikea vastaus.

Ei ole tyypillistä, on vain monimuotoista nykyään. Sellaiseksi on osin pakotettu kun valtiokirkko asettunut toteuttamaan vasemmiston vaatimuksia kauhistuttavasta tasa-arvosta. Sen kauhistuttavuus tulee vielä valkenemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sotket nuo evluttiin? Tahallasi?

Ei ole juurikaan tietoa kun en ole kirkossa enkä uskossa ja kun hakee tietoa netistä niin noista löytyy helpoiten ja eniten kun ei käytä bias sivustoja vaan uutisartikkeleita.

Tyypillinen kristitty uskis juoksee alasti kadulla pasta lävikkö päässä ja huutaa hoosiannaa sekä olevansa Jeesus koska on unihtanut ottaa lääkkeensä ja on karannut parantolasta.

Ateistien arvot yleensä vastaavat parhaiten sitä, mitä Jeesus opetti. Ei mitään pinnallista ja teatraalista humppaa ja sanan palvontaa, vaan arkisia tekoja maailman ja ihmiskunnan eteen, siis lähimmäisen rakastamista tieteen keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sotket nuo evluttiin? Tahallasi?

Lestadiolaisuus on evankelisluterilaisen kirkon herätysliike kuitenkin.

Pakko myöntää että itsellenikin tulee mieleen että moni uskovainen pitää itseään kovin hyvänä uskovaisena ja osoittaa paheksuntaa muita kohtaan. Ei vähiten nuo edellämainitut kuppikunnat. Nämä muistuttavatkin eniten Raamatun farisealaisia ja kirjanoppineita kuin vaikkapa Jeesusta opetuslapsineen.  

Suurinta arvostusta tunnen kun joku tekee kristillisiä tekoja keulimatta oikeasta uskostaan. Usein kuitenkin sellainen vaikuttaa taustalla, enemmän tai vähemmän ohjelmallisena.  

Pyyteetön tapakristitty, joita on jonkun verran.

Tyypillinen suomalainen kristillisyys on ehdottomasti tapakristillisyyttä.

Kirkko ja uskonto ei näy millään tavalla arjessa, mutta naimsiin halutaan mennä kirkossa, ripille mennään koska siitä saa rahaa. Kerran vuodessa pahoitetaan mieli siitä, että tärkeät suomalaiset perinteet tuhotaan, kun päiväkodin joulujuhlassa ei lauleta kristillisiä joululauluja. Nämä tärkeät suomalaiset perinteet eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä, että niitä joululauluja lähdettäisiin vartavasten kuuntelemaan, vaan ne täytyy saavuttaa yhtä helposti kuin wokki woltin kautta.

Pohjolan kristillisyys on täysin saastunutta... valjastettu palvelemaan jotain - en tiedä mitä - onko edes (demokraattista=mahdoton juttu) tasavaltaa... ennen kirkko = usko ja liittyi kuningashuoneisiin, mutta nehän on kaikki maallistettu tai poistettu täältä joten joku soppa täällä vallitsee... eikä tänne mikään kirkko enää sovi... varmaan aika suositeltavaa että on myös maallistuneet arvot ja mielellä ateisti... Raamatussa ei taida olla tasa-arvoa muuta kuin ihmisen kuollessa jolloin kuningas ja kerjäläinen ovat samanarvoisia ja kaikki mammona tippuu kokonaan pois... Ristiriita demokratian kanssa? Kokoomuskaan ei enää ole koti, USKONTO ja isänmaa...  

 

Hyvä kristitty kerjää kaduilla

Tyypillinen suomalainen ev.lut. kristitty ei huutele joka paikassa uskoaan ja yritä käännyttää muitakin uskoon. Meille usko on henkilökohtainen asia ja muut saavat olla, miten haluavat. Kirkko ei siis edellytä jäseniltään jalkautumista kadulle jakamaan esitteitä.

Hyväntekeväisyyteen annetaan rahaa kukin varojensa ja omatuntonsa mukaan. Jumalanpalveluksissa käydään mahdollisuuksien mukaan. Enää ei niinkään paheksuta, jos ei käy joka sunnuntai kirkossa. Joulukirkko on tärkeä ja jouluyön messu. Sinne tulee muuten heitäkin todella paljon, jotka muuten eivät kirkossa käy. Työelämä on niin vaativaa, että mieluiten vietetään sunnuntai kaikessa rauhassa kotona ja katsotaan telkusta jumalanpalvelus, jos niin haluaa.

Iltarukous opetetaan pienestä pitäen ja pyhäkoulussa käydään. Tässäkin on paikkakuntakohtaisia eroja. Armolahjoista ei oikeastaan opeteta mitään. Niitä kyllä on papeillakin, mutta ei aiheuteta paineita niille, joilla ei ole.

Tällä yritin kertoa, että uskomiseen ei ole paineita vaan se on vapaaehtoista ja aitoa, ei siis ulkokultaista ja monotonista kaavojen toteuttamista yhteisön aiheuttaman painostuksen takia. Vapaus voisi kuvata meitä parhaiten.

Eri suuntia ei mielestäni pitäisi vertailla keskenään. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen ja Hänen ristintyöhönsä, on saman arvoinen Hänen edessään. Kaikkia Häneen uskovia suuntauksia tarvitaan ja ovat aivan yhtä tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen suomalainen kristillisyys on ehdottomasti tapakristillisyyttä.

Kirkko ja uskonto ei näy millään tavalla arjessa, mutta naimsiin halutaan mennä kirkossa, ripille mennään koska siitä saa rahaa. Kerran vuodessa pahoitetaan mieli siitä, että tärkeät suomalaiset perinteet tuhotaan, kun päiväkodin joulujuhlassa ei lauleta kristillisiä joululauluja. Nämä tärkeät suomalaiset perinteet eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä, että niitä joululauluja lähdettäisiin vartavasten kuuntelemaan, vaan ne täytyy saavuttaa yhtä helposti kuin wokki woltin kautta.

 Tämä on niin totta!!! 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen kristitty uskis juoksee alasti kadulla pasta lävikkö päässä ja huutaa hoosiannaa sekä olevansa Jeesus koska on unihtanut ottaa lääkkeensä ja on karannut parantolasta.

Oletko nyt ylpeä itsestäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Ateistien arvot yleensä vastaavat parhaiten sitä, mitä Jeesus opetti. Ei mitään pinnallista ja teatraalista humppaa ja sanan palvontaa, vaan arkisia tekoja maailman ja ihmiskunnan eteen, siis lähimmäisen rakastamista tieteen keinoin.

Ei todellakaan ole totta. 

Joh 1

 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.

3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kristitty kerjää kaduilla

Jeesus EI opeta näin.

Päinvastoin, Raamatussa sanotaan, ettei Häneen uskovilta mitään puutu. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen suomalainen ev.lut. kristitty ei huutele joka paikassa uskoaan ja yritä käännyttää muitakin uskoon. Meille usko on henkilökohtainen asia ja muut saavat olla, miten haluavat. Kirkko ei siis edellytä jäseniltään jalkautumista kadulle jakamaan esitteitä.

Hyväntekeväisyyteen annetaan rahaa kukin varojensa ja omatuntonsa mukaan. Jumalanpalveluksissa käydään mahdollisuuksien mukaan. Enää ei niinkään paheksuta, jos ei käy joka sunnuntai kirkossa. Joulukirkko on tärkeä ja jouluyön messu. Sinne tulee muuten heitäkin todella paljon, jotka muuten eivät kirkossa käy. Työelämä on niin vaativaa, että mieluiten vietetään sunnuntai kaikessa rauhassa kotona ja katsotaan telkusta jumalanpalvelus, jos niin haluaa.

Iltarukous opetetaan pienestä pitäen ja pyhäkoulussa käydään. Tässäkin on paikkakuntakohtaisia eroja. Armolahjoista ei oikeastaan opeteta mitään. Niitä kyllä on papeillakin, mutta ei aiheuteta paineita niille, 

Kyse ei ole uudestisyntymättömästä tapauskonnosta se ei pelasta ketään. 

Vaan sydämenuskosta Isään ja Jeesukseen Kristukseen. 

Matt 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Jehovan kristityt todistajat ovat ennallistaneet ensimmäisen vuosisadan alkukristillisyyden ja toteuttavat Jehova Jumalan tahtoa.

Uskovaiset on rasittavaa sakkia. Pitävät kiinni täysin mottipäisistä ja järjettömistä käsityksestään fanaattisesti hullunkiilto silmissä ja hermostuvat tai loukkaantuvat, jos joku huomauttaa, että onpas irrationaalista meininkiä.