Jos saavuttaa menestystä ja suosiota vasta kuolemansa jälkeen, kuten Vincent van Gogh, niin onko se todellista menestystä?

Tämä ei toki ole se sama, mutta paljon kukaan ei olisi ikinä kuullut siitä yhdestä jos sitä ei olisi ammuttu.

Moni uskova saa suuren palkan taivaassa. 

Taidevälittäjän menestys se on. Kuolleet ei rojalteja pyytele.

Ai kukaan ei yhtään mitään tee ja ei mitään hyötyä? Eiköhän aika moni taidegalleria, joihin ihmiset jonottaa, taidekirjailijat, krääsänmyyjät yms. tienaa tuollakin leipänsä. Eihän se tietenkään edesmennyttä taiteilijaa enää hyödytä, mutta tämän nyt luulisi olevan sanomattakin selvää.

Miten tälle palstalle syljetään tällaisia random-ajatuksia yhtään miettimättä?

Kyllä sitä monet taiteilijat makustelee ajatusta, että kuoleman jälkeen taide löydetään ja arvostetaan. Se on sitä ammatillista kunnianhimoa eikä pelkkää rahan perässä juoksemista. 

Muusikot ym. jotka lopettaa, kun rahaa on tienattu tarpeeksi, ei mitään taiteilijoita olleet alunperinkään.

Ap tarkoitti varmaan, että ei kukaan itse tee kuolemanjälkeisellä omalla menestyksellään mitään. 

Jos menestyksellä tarkoitetaan sitä, että itse pitäisi päästä siitä nauttimaan, eikä esimerkiksi ihmisen muistoa tai merkitystä jälkipolville, niin sitten kai ap on oikeassa. Tuonpuoleiskeskustelu on sitten asia erikseen.

Vincent muistetaan, sua ei.

On se. Maineensa voi myös menettää kuolemansa jälkeen kun esim. rikollinen toiminta selviää. Mitään mitä on joskus tehnyt netin välityksellä ei voi pyyhkiä pois.