Hirvittävä syyllisyys laiskottelusta, onko muita joita tämä vaivaa?
Olen lapsesta saakka ollut ankara itselleni. Kaikkein pahinta on se jos on laiska. Mielestäni olenkin laiska. Mutta olin miten ahkera ja aikaansaava tahansa, koen kuitenkin että olisin voinut olla sitä vielä enemmän.
Miten te muut suhtaudutte omaan satunnaiseen tai jatkuvampaan laiskuuteenne?
Oikeasti tämä on iso ongelma joka piinaa minua. Tänään olen ihan aikuisten oikeasti ollut tosi laiska eli en ole tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN. En kuitenkaan ole pystynyt nauttimaan tästä toimettomasta ajasta vaan olen vaellellut levottomana huoneesta toiseen ja kokenut koko ajan niskassani sen että minun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä.
N37
Kommentit (6)
tunnontuskia. Olen luonteeltani peruslaiska ja en touhua kaikean aikaa. Töissä joutuu olemaan aikaansaapa, ja kotona en halua sitä enää olla. Olen kyllä hyvä organisoimaan ja priorisoimaan ja joku voi luulla että olen aikaansaapa. Mutta organisoimalla hyvin vähentää huomattavasti omaa työtään.
Jos taas mies siivoaa ja mä surffaan netissä niin tunnen ihan hirveää syyllisyyttä siitä, että laiskottelen.
Mielestäni ei oikein voi olla laiska, jos lapsensa hoitaa. Minulla on neljä lasta, enkä kyllä laiskana joudu ongelmaksi asti olemaan. Mutta lapsuudenkokemusten syytähän tuollainen syyllisyydentunne varmaan on. painostettiinko sinua suorittamaan lapsuudenkodissasi? Onko kokemuksesi mukaan ihmisarvo ansaittava ainakin näyttämällä ahkeralta?
Ei painostettu suorittamaan. Mutta äitini elämänasenne kyllä on se että koko ajan on tehtävä jotain. Kyllä se sieltä tulee. Ja vanhat vanhemmat muutenkin - elämä on ankaraa työtä ja taistelua, nautinto on syntiä.
ap
Kannattaa opetella.
Arki on kiireistä, joten viikonloppuisin laiskottelen luvan kanssa ihan niin paljon kuin haluan. Heräillään miehen kanssa myöhään, tänäänkin aloimme miettiä aamiaista klo 12.25. Iltapäivällä ei tehty mitään, nyt istutaan keittiössä, kuunnellaan musaa ja nautitaan hyvää punkkua. Kohta kokkaillaan ja siihen meneekin muutama tunti. Eikä paina omatunto yhtään, laiskottelu on siis niin jees.
Olen luonteeltani aika suurpiirteinen ja peruslaiska, mutta tiedän, että hoidan vaativan työni, kolme lasta, koiran, vanhan talon ja ison puutarhan ihan hyvällä menestyksellä. Arkisin tehdään töitä, viikonloppuisin laiskotellaan sitten senkin edestä.
Toisaalta teen kyllä ohimennessäni jotakin, pyykit koneeseen jne, koti on aina kunnossa.
Eräs sukulaiseni on kamala niuho. Aina kun hänellä on tarmonpuuska menossa, on ihan kamala muita kohtaan. Kukaan ei saa istua vaan kaikkien muidenkin on touhuttava kun tämä kaaleppi niin päättää.