Pitääkö miehen saada nukkua aamulla pitkään? Riitaa

mitenkään kantaa sun miehesi isyyteen tai teidän parisuhteeseen, sun miehesi on idiootti.



Entä jos tekisi vuorotyötä, niinkuin moni ihminen? Iltavuorosta kotiin klo 22 ja aamulla klo 5 soi taas kello.

Mitä miehesi tekisi? :) Hauska. Ei jaksa... soittaisiko pomolle ja sanoisi, ettei jaksa töihin kun piti katsoa leffaa?

Sopikaa _etukäteen_, kumpi nousee minäkin aamuna. Jos miehesi haluaa valvoa iltavuoron jälkeen ja nukkua myöhään, niin mikäs siinä. Tänä iltana sinä saat puolestasi valvoa (jos haluat) ja nukkua huomenna pidempään. Kai se mieskin osaa herätä yksin lasten kanssa? Jos ei osaa, niin on aika opetella.

Jos iltavuoron jälkeen keittelee kahvia ja jämähtää telkkarin ääreen, niin ei varmasti tule uni. Ymmärrän, että jotenkin pitää saada ajatukset relattua, mutta eikö vähempi riittäisi. Minä antaisin miehen nukkua aamulla pitempään. Mutta toisaalta hän voisi sitten huolehtia lapsien iltatoimet ja/tai aamupäivän, jos kerran illalla on töissä. Jos saisin nukahdettua aikaisin, en riitelisi siitä, että joudun heräämään ekana.

Meillä mies saisi sitten hoitaa sen nukkumaanlaiton, itse voisin silloin olla vaikka suihkussa tekemässä jalkahoitoa, värjätä tukkaa tms. Minusta on kohtuutonta rasittaa molempia vanhempia varsinkin jos unirytmit on erilaiset.



Meillä tekee molemmat arkisin töissä virka-aikaa. Mutta vertauksena vkonloppu: minä tykkään nousta vkonloppuisin aamulla aikasiin (tänään klo 6.30 ennen muuta perhettä) mies maata puolillepäivin, ja tykkään mennä aikaisin nukkumaan ja mies valvoo pidempään pelaillen tai katsoen leffaa tms. Se kumpi aamulla virkeämpi (=minä) hoitaa aamun, se kumpi illalla virkeämpi (mies) hoitaa illan. Minä hoidan aamun, mies illan.



Lomilla (kesä, joulu) tämä ei jokapäivä tule toistumaan, silloin minä pyrin kääntämään rytmiäni myöhemmäksi ja mies aiemmaksi jotta saadaan yhdessä perheenä tehtyä asioita, mutta noin niinkun perusarkena, suurimman osan vuodesta toimii noin.



Selkeää ja tasa-arvoista.

meillä se oli mielenterveyteni pelastus kun lapset oli pieniä. OLen aamu-uninen ja silloin tiesin että yhtenä aamuna viikosta saan levätä vaikka kymmeneen. Toinen otti lapset ja pysyi niiden kanssa poissa makuuhuoneesta. Lapsetkin oppi kunnioittamaan aikjisen aamulepoa, isompana menivät ihan hiljaa itsdksden katsomaan lastenohjelmia.

Itse teen kolmivuorotyötä. Tulen iltavuorosta kotiin 22 aikaan, ja aamulla pitää olla töissä takas klo 7. Kyllä vuorotyössä on ehdottomasti hyötyä siitä, että osaa käydä nukkumaan järkevään aikaan.



Eri asia onkin sitten se, haluaako niin tehdä. Kyllä itsekin ennen lapsia tein usein niin, että tulin illasta kotiin ja sitten miehen kanssa vielä syötiin rauhassa hyvää iltapalaa ja katseltiin puoleen yöhön telkkaria. Sitten nukuin lyhyet yöunet ja aamuvuorosta kotiin päästyäni saatoin usein ottaa päiväunet.



Mutta eihän perheellinen niin voi tehdä. Ainakaan ilman, että toisella palaa käämi. Ymmärrän että ihminen kaipaa omaa aikaa, rauhaa istua pari tuntia illassa ja nollata lukemalla/telkkaria katsellen/netissä surffaten. Mutta miehesi pitäisi ymmärtää, että myös SINÄ kaipaat tätä. Samoin kuin jokainen haluaisi varmasti välillä nukkua aamulla niin kauan kuin haluaa, ilman että kesken unien tarvitsee herätä lasten vaatimuksiin. Sinullakin on tähän oikeus.



Sopikaa, että heräätte vuoroaamuin lasten kanssa. Meillä esim. mies nukkuu tänään aamusta niin pitkään kuin tahtoo ja minä heräsin lasten kanssa klo 7. Huomenna on sitten minun vuoroni. Tänään minä otan kuopuksen kanssa päiväunet (tieto unista helpottaa kun herää klo 7 uupuneena) ja huomenna klo 7 heräävä mieheni nukkuu lapsen kanssa päikkärit. Päiväunien aikaan toinen vanhempi touhuaa isomman lapsen kanssa jotain kivaa.

Meillä tämmöinen järjestely toimii, viikonloppuna saa tosi hyvin tankattua voimia alkavaan viikkoon.



Sun pitää ap vain vaatia omaa aikaa. Tiedän että on tosi rankkaa olla lasten kanssa koko pitkä päivä, ja sitten illallakaan ei osaa nauttia omasta rauhasta, kun tietää että jokainen hetki jonka valvoo esim. tietokoneella, on poissa yöunista ja sitten taas aamulla ketuttaa nousta.



Yrittäkää löytää joku kultainen keskitie miehesi kanssa, mutta älä alistu moiseen, että mies saa omassa rauhassaan nautiskella illat hiljaisessa talossa, ja sen jälkeen vetää aamusta hirsiä niin kauan kuin huvittaa.

Kysypä siltä et millos sun vuoros on ottaa sitä omaa aikaa ja kattoa vaikka leffaa. Meillä on lapset 2,5v ja 3kk. Vauva valvotteli tänä yönä ihan kunnolla, kun sai rokotukset neuvolasta pari päivää sitten ja reagoi niihin. No nyt se nukkuu ja mieskin nukkuu edelleen esikoisen kanssa. Meinasin ottaa päiväunet tänään ja tiedän että mun ei tarttee kun vaan sanoa et nyt mä menen unille.



Mies käy punttia nostamassa joka toinen ilta, joten mä olen usein vielä iltaisinkin lasten kanssa. Vähän aikaa sitten raivostuin, et millos mä saan jotain harrastaa tai ihan olla vaan. Se kun olen mä joka vauvan yörettelöt hoitaa ja valvoo. Herra saa viikonloppuisinkin nukkua aamulla rauhassa. Mitään sanomatta otin auton alleni ja ajoin lähimmälle huoltsikalle. Otin kupin teetä, munkin ja sämpylän ja istuin kaikessa rauhassa lukemassa siellä päivän lehteä. Sen jälkeen kun pää oli hieman viilentynyt, ajoin takaisin kotia ja ilmoitin vaan et nyt otan päiväunet, ole lasten kanssa! Nukuin 3 tuntia katkeamatonta unta. Ihan erilaiset fiilikset oli sen jälkeen.



Mulla ei ole mitään miehen harrastuksia vastaan, mutta tasan tarkkaan on välillä munkin vuoroni tehdä jotain muuta kun kannella mahavaivaista vauvaa tai kuunnella uhmaikäisen taaperon "eikä,eikä!" huutoa.

Järkevintä olisi varmaan herätä vuorotellen hoitamaan lapsia viikonloppuaamuisin. Neuvottele rauhallisesti uusi sopimus. ;)

Niin..kun raivostuin miehelle, sanoin hänelle ihan suoraan et joku viikonloppu mä otan itselleni hotellihuoneen ja menen koko viikonlopuksi sinne. Saa herra rauhassa pyörittää arkea sillä aikaa niin tietää mitä se on! Ehkäpä sitten ymmärtää et miksi mä haluan silloin tällöin vähän nukkua tai tehdä rauhassa jotain muuta.

sillä meillä lasten pieninä ollessa ja minun ollessa hoitovapaalla, annoin vuorotyöläismieheni nukkua pitkään vapaa-aamuinaan. Ajattelin, että koska mies tuo leivän pöytään, niin sen pitää myös saada nukkua kunnolla. Minähän saatoin sitten päiväsaikaan pötkötellä lasten kanssa ja ottaa rennommin, mutta mies töissään ei.

herätä aikaisin aamulla lasten kanssa.

Mies nukkuu nyt, sinä nukut huomenna. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Minäkin suosittelisin vuoroaamuja. Meillä mies saa yleensä nukkua viikonloppuaamuisin, vaikka tekee ihan normiaikoihin töitä. Tää lastenhoito kun on tällä hetkellä mun duuni. Saan kyllä halutessani nukkua aamulla, mutta siitä sovitaan erikseen. Mä oon paljon aamuvirkumpi kuin mies, eikä tää ole mulle ongelma. Mun mielestä molempien on vähän turha nousta.... Mutta jos kaipaat unta, niin kerro se miehellesi ja sopikaa aamu kun saat nukkua.

jos mies on joku metsuri tai aivokirurgi. Mutta esim. minun mieheni on ihan normaali toimistotyöläinen, ei ole työnsä mitään rankkaa tai ehdotonta tarkaavaisuutta vaativaa. Vähemmän häntä väsyttää iltaisin kuin minua. On saanut tehdä päivän mielekästä työtä kivassa työporukassa, käyvät joka päivä keskustassa eri ravintoloissa lounaalla, on aikuista seuraa ja huumori kukkii toimistolla. Minä taas täällä kahden pienen kanssa saan kirjaimellisesti harmaita hiuksia kun aamu 7 alkaa vaatimuksia sadella ja klo 21 vasta molemmat lapset on taintuneet uneen. Mies lisäksi harrastaa kolmasti viikossa joukkuepeliä, minulla ei ole harrastuksia.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei ole äidin velvollisuus olla 24/7 vastuussa lapsista vaikka kuinka hoitovapaalla onkin ja mies "tuo leivän pöytään". Minä toin meillä opiskeluaikana ja sen jälkeen monena vuonna leivän pöytään, nyt on miehen vuoro.

sillä meillä lasten pieninä ollessa ja minun ollessa hoitovapaalla, annoin vuorotyöläismieheni nukkua pitkään vapaa-aamuinaan. Ajattelin, että koska mies tuo leivän pöytään, niin sen pitää myös saada nukkua kunnolla. Minähän saatoin sitten päiväsaikaan pötkötellä lasten kanssa ja ottaa rennommin, mutta mies töissään ei.

miestäsi, koska oikeasti iltavuoron jälkeen on todella vaikea rauhoittua, jotta pääsee ajoissa nukkumaan. Toisaalta kyllä tuo 01 valvominen on vähän liioiteltua ja siten oma valinta, jos ei jaksa ajoissa nousta ylös.



Itse teen vuorotyötä, illalla kotiin klo 22 ja aamulla kello soi viim. 05. Viehän se aikaa, että rauhoittuu, mutta kyllä silti sillä 5h unta riittä, kun ei joka päivä näitä yhdistelmiä kuitenkaan ole.



Koitapa neuvotella jokin kompromissi miehen kanssa. Joko vuoro aamut tai sitten mies vaikka jättää sen iltakahvin juomatta (sehän virkistää entisestään) ja koittaa aiemmin nukkumaan.

Ymmärrän kyllä ap:n ketutuksen; väsyneenä sitä on pienestä katkera. Sitä en ymmärrä miksi molempien pitäisi nousta? Itse olen tehnyt meillä ison työn sen eteen, että vuorosystemi toimii. Ja tosiaan ottanut irtiottoja paljon.



Jaksuja.

tavallaan miestäsi. Olen itsekin tehnyt vuorotyötä ja iltavuoron jälkeen ei vaan tullut uni moneen tuntiin vaikka seuraavana päivänä oliskin ollut aamuvuoro. Tuollaisissa tilanteissa menin aamuvuoroon parin kolmen tunnin yöunilla.



Teidän pitää sopia noista heräämisistä etukäteen. Todennäköisesti miehellä on kaksi vapaapäivää viikossa. Mies herää toisena niistä aikaisemmin lasten kanssa, ja sinä toisena. Jos tuntuu ettei tuo onnistu, sinä voit lähteä omana nukkumisvuoronasi vanhemmillesi tai vaikka hotelliin. Saat nukkua ja miehen on pakko katsoa lapsia. Mutta siis sopikaa etukäteen ja pitäkää sopimuksesta kiinni.

Se on totta, että ei suoraan töistä tultua pysty nukkumaan.

Jos saat miehesi 9 aikoihin ylös niin hyvä.



Minäkin olen hoitanut yksin yöheräilyt yms. ja kyllähän se raskasta oli. Käytännössä 4 vuotta ilman kunnon unta.Lievä kestokooma.

Hyvä uutinen on, että se pikkulapsiaika menee ohi:)

Meillä minä huolehdin lapsista ja kodista täysin (lapset nyt 4 ja 2v), ymmärsin sen vielä silloin, kun olin lasten kanssa päivät kotona hoitovapaalla, mutta nyt kun olen taas töissä itsekin, niin sama homma jatkuu yhä.. aamut mulla alkaa 5.45 kun kello soi, itseni kuntoon, sitten lapset 7:ksi hoitoon ja itse töihin, työpäivän jälkeen lapset hoidosta, kotiin tekeen normihommat, ruoat, pyykit, siivoukset, ja lapset nukkuun viimeistään klo 21, sitten siinä jaksaa tai ei jaksa itse olla enää hereillä, kunnes nukkuun. Viikonloppuisinkin lapset herättää ennen seitsemää.. olo on kuin yh:lla, vaikka parisuhteessa pitäisi olla.. jossain nyt mättää ja pahasti. :(

jos mies on joku metsuri tai aivokirurgi. Mutta esim. minun mieheni on ihan normaali toimistotyöläinen, ei ole työnsä mitään rankkaa tai ehdotonta tarkaavaisuutta vaativaa. Vähemmän häntä väsyttää iltaisin kuin minua. On saanut tehdä päivän mielekästä työtä kivassa työporukassa, käyvät joka päivä keskustassa eri ravintoloissa lounaalla, on aikuista seuraa ja huumori kukkii toimistolla. Minä taas täällä kahden pienen kanssa saan kirjaimellisesti harmaita hiuksia kun aamu 7 alkaa vaatimuksia sadella ja klo 21 vasta molemmat lapset on taintuneet uneen. Mies lisäksi harrastaa kolmasti viikossa joukkuepeliä, minulla ei ole harrastuksia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei ole äidin velvollisuus olla 24/7 vastuussa lapsista vaikka kuinka hoitovapaalla onkin ja mies "tuo leivän pöytään". Minä toin meillä opiskeluaikana ja sen jälkeen monena vuonna leivän pöytään, nyt on miehen vuoro.

sillä meillä lasten pieninä ollessa ja minun ollessa hoitovapaalla, annoin vuorotyöläismieheni nukkua pitkään vapaa-aamuinaan. Ajattelin, että koska mies tuo leivän pöytään, niin sen pitää myös saada nukkua kunnolla. Minähän saatoin sitten päiväsaikaan pötkötellä lasten kanssa ja ottaa rennommin, mutta mies töissään ei.

Ajatustyökin on raskasta, eri tavalla kylläkin.

Onko pakko olla kotiäiti?

Onko se miehen vika, että töissä on seuraa?

Tulisiko parempi mieli jos mies söisi ahtaassa keittonurkkauksessa nuudelia?

Miksi et itse harrasta mitään?

Ehkä näistä asoista olisi pitänyt keskustella ENNEN lastentekoa jos ne osoittautuvat sinulle kynnyskysymyksiksi.

meillä molemmat nousee sängystä ylös kun lapset heräävät.

Mies tekee 2-vuorotyötä joten ymmärtää mennä ajoissa nukkumaan ja herää "normaaliin" aikaan.



Tänään mies meni jo töihin klo.05, joten minä heräsi klo.7.

Huomenna on yhteinen vapaapäivä joten herätään sitten kun lapset heräävät, saatetaan valvoa hieman pidempään miehen kanssa eli 23-24 saakka. Lapset menevät nukkumaan viikonloppuisin klo.21.

arkisin klo.20.30.



Kun mies on iltavuorossa 13-21 niin lapset ovat nukkumassa kun tulee kotiin, mutta hyvin on ehtinyt puuhailal lasten kanssa aamulla 7->.