Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö miehen saada nukkua aamulla pitkään? Riitaa
06.10.2012 |
Mies tulee töistä klo 20 ja mä olen koko päivän hoitanut pieniä lapsia. Tuossa vaiheessa laitetaan lapset unille. Mä katson hetken lehteä mutta sitten jo pakko käydä nukkumaan kun tenavat herättelevät yöllä ja aamulla heräävät klo 7. Mies taas alkaa keitellä kahvia ja katsoa leffaa, valvoo jonnekin 01 asti katsellen. Aamulla ei sitten jaksa nousta, tänään oli hyvin äkäinen kun yritin saada klo 7 ylös, vähän aikaa möksötti sohvalla ja sitten painui sänkyyn. Minä huolehdin lasten aamun. Mies sanoo, ettei iltavuoron jälkeen osaa nukahtaa ja tahtoo omaa aikaa ja katsoa leffaa. Mitä mieltä, vaadinko liikoja että pitäisi nousta seiskalta lasten kanssa kuten minunkin?
Kommentit (53)
Mies on perheen pää. Mies tekee päätökset. Naisten on usein vaikea ymmärtää rooliansa perheessä, mikä johtaa vääjäämättä siihen, että nainen nalkuttaa ja syyllistää miestä kaikesta eikä ymmärrä itse olevansa se suurin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asia, joka perheen sisällä täytyy sopia, ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan, miten se pitää hoitaa. Juttelette siitä, millä tavalla ja minkä verran kumpikin osallistuu vastuun jakamiseen. Aamunouseminen tuskin on ainoa tähän liittyvä asia.
Tekstistäsi tulee vähän kuva, että mies ei osallistu perhe-elämään ollenkaan, tulee töistä, katsoo leffaa, nukkuu pitkään. Mutta tämä ei varmaan ole koko totuus kuitenkaan.
sillä meillä lasten pieninä ollessa ja minun ollessa hoitovapaalla, annoin vuorotyöläismieheni nukkua pitkään vapaa-aamuinaan. Ajattelin, että koska mies tuo leivän pöytään, niin sen pitää myös saada nukkua kunnolla. Minähän saatoin sitten päiväsaikaan pötkötellä lasten kanssa ja ottaa rennommin, mutta mies töissään ei.
on TÖRKEÄÄ ap:lta, ettei suo työssäkäyvälle miehelleen hetken hengähdystä ja palautumista työstä, ja aamulla nukkua hieman pidempään.
mene ap itse töihin, jos olet noin kateellinen!
Molemmat tarvitsivat aamuja, jolloin sai nukkua pitkään.
herätä aikaisin aamulla lasten kanssa.
Mies nukkuu nyt, sinä nukut huomenna. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Me ollaan tätä yritetty mutta mies ei pääse ylös sängystä jos vauva herää klo 7.30, ei se vauva odota jos sillä on nälkä, mies ei herää vauvan itkuun eikä pääse ylös sängystä niin mun on pakko nousta.
Mies tiettä hyvin että olen todella herkkäuninen enkä pysty nukahtamaan tosta vaan enää uudestaan jos olen aamulla joutunut ylös nousemaan, olen 2 kertaa saanut 13 vuoden aikana nukkua niin että mies on noussut lasten kanssa ylös, mutta mies menee itse takaisin nukkumaan kun minä nousen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eikö hän voi huolehtia lasten yöherätyksistä sinne asti???
nukkumaan ajoissa, jos oli aamuvuoro ja itse saatoin valvoa lähes koko yön, mutta minunpa ei tarvinnut töihin mennä. Yövuoron jälkeen mies tule nukkumaan, kun me aloimme pian jo heräämään. Koitin saada lasten kanssa oltua hiljaa sinne puoleen päivää, että mies saisi nukuttua. Ja monesti mies vielä torkkui päivällä ennen iltavuoroa. Nykyään minulla päivätyö ja minä olen se joka suurimman osan aamuista hoitaa ja nukkumaanlaitoista. Mutta lapset myös uskovat minua paremmin. En todellakaan valita siitä, että olen lasteni kanssa. Olihan se helvetin rankkaa olla vauva-aikana ja taapero aikana se joka oli aina paikanpäällä ja oli korvaamaton lapsille. Mutta kyllä nautinkin siitä, että mies ei kelvannut lohduttajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lapset ovat jo 6- ja 3-vuotiaat ja yöt menevät ilman heräilyjä, minäkin olen juuri palannut töihin. Viikonloppuisin sovimme aina, että toinen nukkuu pitkään lauantaina, toinen sunnuntaina.
Minä olen kuitenkin arkenakin usein se, joka herää lasten kanssa, sillä kuopus nukkuu vielä samassa huoneessa meidän kanssa ja herää usein minun herätyskellooni. Usein jo sisäinen kello herättää kuopuksen, vaikka yrittäisinkin hipsiä hiljaa kahvinkeittoon. Mies sitten herää siinä parinkymmenen minuutin päästä ja vie lapset hoitoon (minun pitää olla jo kahdeksalta töissä).
Kun lapset olivat pienempiä, mies antoi minun usein viikonloppuna nukkua päiväunia vauvan kanssa ja meillä oli nuo vuoroaamut muutenkin. Tosin silloin minua joskus ärsytti se, että olin todella väsynyt kun kuopus nukkui niin huonosti, ja miestä väsytti aamulla kun saattoi valvoa esimerkiksi puoli kolmeen televisiota katsellen! Siitä oli jotain riitojakin, mutta toisaalta ajattelin, että hän tarvitsi omaa aikaa ja otti sen sitten yöllä, illat ja viikonloput oli kuitenkin perheensä kanssa.
Eli ehdota tuota vuoroaamusysteemiä miehellesi, kyllähän sinunkin pitää saada omaa aikaa ja aikaa levätä!
Itse kotiäitinä olen antanut miehen nukkua aamulla pidempään, tosin hän ei myöhään jaksa tv:tä tuijottaa, mutta ymmärrän senkin puolen, että, jos on vasta illalla tullut kotiin ei heti osaa rauhoittua sänkyyn maate. Mutta tämäkin "oppiminen" on tapahtunut vasta totaali-väsymisen tuloksena, jolloin psykologin ulkopuolinen sana oli se minkä molemmat ymmärsimme, että molempien pitää saada nukkua ja levätä. Laskin tasoa kodin suhteen ja lepäsin/nukuin lasten kanssa päiväunia ja viikonloppuisin minä usein heräsin aamulla lasten kanssa ja nukuin päikkärit, kun mies oli isompien kanssa hereillä. Nyt lasten ollessa jo hieman isompia, eikä kukaan nuku päikkäreitä, ollaan opeteltu pötköttelemään sängyssä pidempään ja isoveikka osaa tarvittaessa tehdä parit voileivät pienemmille aamupalaksi, jos oikein väsyttää.
Mutta tasapuolisuus toki on tärkeää, sinunkin ap täytyy saada levätä, vuoroaamut ihan hyvä juttu tai sitten ne päikkärit. Itse tajusin psykologin kanssa jutustellessani, että minulla oli turhan ruusuiset/elokuvamaiset kuvitelmat viikonlopuille ja siitäkin syystä olin jo valmiiksi harmissani, kun mies vain nukkui. Monta viikonloppua saattoi mennä vain vuorotellen nukkumiseen, mutta aika aikaansa kutakin, nyt on enemmän mahdollisuuksia tehdä lasten kanssa juttuja kun ovat isompiakin.
sillä meillä lasten pieninä ollessa ja minun ollessa hoitovapaalla, annoin vuorotyöläismieheni nukkua pitkään vapaa-aamuinaan. Ajattelin, että koska mies tuo leivän pöytään, niin sen pitää myös saada nukkua kunnolla. Minähän saatoin sitten päiväsaikaan pötkötellä lasten kanssa ja ottaa rennommin, mutta mies töissään ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysypä siltä et millos sun vuoros on ottaa sitä omaa aikaa ja kattoa vaikka leffaa. Meillä on lapset 2,5v ja 3kk. Vauva valvotteli tänä yönä ihan kunnolla, kun sai rokotukset neuvolasta pari päivää sitten ja reagoi niihin. No nyt se nukkuu ja mieskin nukkuu edelleen esikoisen kanssa. Meinasin ottaa päiväunet tänään ja tiedän että mun ei tarttee kun vaan sanoa et nyt mä menen unille. Mies käy punttia nostamassa joka toinen ilta, joten mä olen usein vielä iltaisinkin lasten kanssa. Vähän aikaa sitten raivostuin, et millos mä saan jotain harrastaa tai ihan olla vaan. Se kun olen mä joka vauvan yörettelöt hoitaa ja valvoo. Herra saa viikonloppuisinkin nukkua aamulla rauhassa. Mitään sanomatta otin auton alleni ja ajoin lähimmälle huoltsikalle. Otin kupin teetä, munkin ja sämpylän ja istuin kaikessa rauhassa lukemassa siellä päivän lehteä. Sen jälkeen kun pää oli hieman viilentynyt, ajoin takaisin kotia ja ilmoitin vaan et nyt otan päiväunet, ole lasten kanssa! Nukuin 3 tuntia katkeamatonta unta. Ihan erilaiset fiilikset oli sen jälkeen. Mulla ei ole mitään miehen harrastuksia vastaan, mutta tasan tarkkaan on välillä munkin vuoroni tehdä jotain muuta kun kannella mahavaivaista vauvaa tai kuunnella uhmaikäisen taaperon "eikä,eikä!" huutoa.
ennen kuin hankkii niitä lapsia? Mitä jos miehesi lähtisi ja sanoisi että pidä pennut? Joutuisit hoitamaan kaiken yksin aina. Lapsia ei pidä hankkia jos lasten hoitaminen ei ole elämäsi paras asia. Se pitää olla intohimo ja suuri halua hoitaa lasta 24/7. Jos tähän ei pysty ei lasta pidä hankkia. Jos ei käy töissä ja toinen käy niin ei ole mitään oikeutta vaatia toista hoitamaan lasta. Toinen hoitaa elatuksen ja toinen hoitaa kaiken muun.
herätä aikaisin aamulla lasten kanssa. Mies nukkuu nyt, sinä nukut huomenna. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Me ollaan tätä yritetty mutta mies ei pääse ylös sängystä jos vauva herää klo 7.30, ei se vauva odota jos sillä on nälkä, mies ei herää vauvan itkuun eikä pääse ylös sängystä niin mun on pakko nousta. Mies tiettä hyvin että olen todella herkkäuninen enkä pysty nukahtamaan tosta vaan enää uudestaan jos olen aamulla joutunut ylös nousemaan, olen 2 kertaa saanut 13 vuoden aikana nukkua niin että mies on noussut lasten kanssa ylös, mutta mies menee itse takaisin nukkumaan kun minä nousen...
koko ajan huomiota. Aikuiset päättää koska lapsi syö ei lapsi. Se ei siihen kuole jos se ei saa just heti ruokaa. Lapsi oppii nopeasti siihen että kun huutaa niin joku tulee. Kun se on just väärin. Aikuinen päättää koska tulee. Jos ei oikeasti ole hätää niin ei ole mitään järkeä juosta lapsen luona koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaihtoehto olisi, että esim sinä menisit nukkumaan siinä ysin kympin maissa, mies huolehtii lapset nukkumaan yms. Mies huolehtisi yöheräämiset, mutta sinä heräisit esim siinä seiskan pintaan kun lapset heräävät ja mies saisi nukkua aamun rauhassa. kompromissiahan tuo tilanne vaatii.
jos mies on joku metsuri tai aivokirurgi. Mutta esim. minun mieheni on ihan normaali toimistotyöläinen, ei ole työnsä mitään rankkaa tai ehdotonta tarkaavaisuutta vaativaa. Vähemmän häntä väsyttää iltaisin kuin minua. On saanut tehdä päivän mielekästä työtä kivassa työporukassa, käyvät joka päivä keskustassa eri ravintoloissa lounaalla, on aikuista seuraa ja huumori kukkii toimistolla. Minä taas täällä kahden pienen kanssa saan kirjaimellisesti harmaita hiuksia kun aamu 7 alkaa vaatimuksia sadella ja klo 21 vasta molemmat lapset on taintuneet uneen. Mies lisäksi harrastaa kolmasti viikossa joukkuepeliä, minulla ei ole harrastuksia.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei ole äidin velvollisuus olla 24/7 vastuussa lapsista vaikka kuinka hoitovapaalla onkin ja mies "tuo leivän pöytään". Minä toin meillä opiskeluaikana ja sen jälkeen monena vuonna leivän pöytään, nyt on miehen vuoro.
sillä meillä lasten pieninä ollessa ja minun ollessa hoitovapaalla, annoin vuorotyöläismieheni nukkua pitkään vapaa-aamuinaan. Ajattelin, että koska mies tuo leivän pöytään, niin sen pitää myös saada nukkua kunnolla. Minähän saatoin sitten päiväsaikaan pötkötellä lasten kanssa ja ottaa rennommin, mutta mies töissään ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herätä aikaisin aamulla lasten kanssa. Mies nukkuu nyt, sinä nukut huomenna. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Me ollaan tätä yritetty mutta mies ei pääse ylös sängystä jos vauva herää klo 7.30, ei se vauva odota jos sillä on nälkä, mies ei herää vauvan itkuun eikä pääse ylös sängystä niin mun on pakko nousta. Mies tiettä hyvin että olen todella herkkäuninen enkä pysty nukahtamaan tosta vaan enää uudestaan jos olen aamulla joutunut ylös nousemaan, olen 2 kertaa saanut 13 vuoden aikana nukkua niin että mies on noussut lasten kanssa ylös, mutta mies menee itse takaisin nukkumaan kun minä nousen...
koko ajan huomiota. Aikuiset päättää koska lapsi syö ei lapsi. Se ei siihen kuole jos se ei saa just heti ruokaa. Lapsi oppii nopeasti siihen että kun huutaa niin joku tulee. Kun se on just väärin. Aikuinen päättää koska tulee. Jos ei oikeasti ole hätää niin ei ole mitään järkeä juosta lapsen luona koko ajan.
Olet hullu! Jos sulla on lapsia niin ihme jos ei ole jo otettu huostaan! Tiesitkö että vauvan itkuun PITÄÄ vastata! Muutenkin vauvaa hoidetaan lapsentahtisesti. Jos ei vastaa vauvan tarpeisiin, hän kokee olonsa hylätyksi ja tällaisesta vauvasta ei kasva normaalia aikuista!
Se tekee sentään töitä ja tuo tilipussin kotiin, josta voit sitten tilata pienille pilteillesi ticketin ja me&i vaatteita.
Kiittämätön vittupää olet.
Terveisin: Yksinhuoltaja joka tekee kaiken yksin.
Ettekö jo sen ensimmäisen jälkeen näe, mikä on homman nimi lastenhoidossa? Ei varmaan tule yllätyksenä vasta toisen lapsen kanssa se miehen tai oma aamu-unisuus.
Toisekseen valitus siitä, että joudutte olemaan kotona ja tekemään kaiken: ettekö todellakaan keskustelleet asiasta ennen lasten tekoa? Ja toisenkin lapsen vielä pykäsitte ennen kuin mukamas vasta tilanne valkeni?
Olen itse tuollaisen valivalivalittavan marttyyriäidin kasvatti. Oli katkera kotonaolostaan, vaikka oli sen itse valinnut, ja kaatoi sen kaiken muun perheen niskaan. MENKÄÄ TÖIHIN, MARTTYYRIT!
herätä aikaisin aamulla lasten kanssa. Mies nukkuu nyt, sinä nukut huomenna. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Me ollaan tätä yritetty mutta mies ei pääse ylös sängystä jos vauva herää klo 7.30, ei se vauva odota jos sillä on nälkä, mies ei herää vauvan itkuun eikä pääse ylös sängystä niin mun on pakko nousta. Mies tiettä hyvin että olen todella herkkäuninen enkä pysty nukahtamaan tosta vaan enää uudestaan jos olen aamulla joutunut ylös nousemaan, olen 2 kertaa saanut 13 vuoden aikana nukkua niin että mies on noussut lasten kanssa ylös, mutta mies menee itse takaisin nukkumaan kun minä nousen...
koko ajan huomiota. Aikuiset päättää koska lapsi syö ei lapsi. Se ei siihen kuole jos se ei saa just heti ruokaa. Lapsi oppii nopeasti siihen että kun huutaa niin joku tulee. Kun se on just väärin. Aikuinen päättää koska tulee. Jos ei oikeasti ole hätää niin ei ole mitään järkeä juosta lapsen luona koko ajan.
Ei ainakaan meidän lasta, vauva ei huuda turhaan eikä tuon ikäisen syömisiä vielä säännöstellä!
Toisekseen millä sitä sitten nukkuu jos toinen karjuu nälkäänsä vieressä?
Se tekee sentään töitä ja tuo tilipussin kotiin, josta voit sitten tilata pienille pilteillesi ticketin ja me&i vaatteita.
Kiittämätön vittupää olet.Terveisin: Yksinhuoltaja joka tekee kaiken yksin.
Sulta unohtui kirjoittaa: KATKERA Yksinhuoltaja
juu, ei kestä kiittää :)
herätä aikaisin aamulla lasten kanssa. Mies nukkuu nyt, sinä nukut huomenna. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Me ollaan tätä yritetty mutta mies ei pääse ylös sängystä jos vauva herää klo 7.30, ei se vauva odota jos sillä on nälkä, mies ei herää vauvan itkuun eikä pääse ylös sängystä niin mun on pakko nousta. Mies tiettä hyvin että olen todella herkkäuninen enkä pysty nukahtamaan tosta vaan enää uudestaan jos olen aamulla joutunut ylös nousemaan, olen 2 kertaa saanut 13 vuoden aikana nukkua niin että mies on noussut lasten kanssa ylös, mutta mies menee itse takaisin nukkumaan kun minä nousen...
koko ajan huomiota. Aikuiset päättää koska lapsi syö ei lapsi. Se ei siihen kuole jos se ei saa just heti ruokaa. Lapsi oppii nopeasti siihen että kun huutaa niin joku tulee. Kun se on just väärin. Aikuinen päättää koska tulee. Jos ei oikeasti ole hätää niin ei ole mitään järkeä juosta lapsen luona koko ajan.
että sen lisäksi että tuollainen on Sairasta, se on myös Rikos! Lapsen hoidon laiminlyöminen! Se on kuule nimenomaan niin että vauvan itkuun PITÄÄ reagoida, ja vauvan PITÄÄ voida luottaa siihen että joku tulee kun itken! Vauvat EIVÄT huuda vittuuttaan tai juoksuttaakseen aikuisia! Toivottavasti sinulla ei ole lapsia etkä saa koskaan!
Alue: Aihe vapaa
En syyllistä miestä. Tämä on siis vain näkökulma tuohon, että se että mies tuo leivän pöytään on jotenkin autuaaksi tekevä saavutus, minkä nojalla hän saa nukkkua silloin kuin nukuttaa ja äidin täytyy venyä.
Olen todella iloinen siitä, että miehelläni on kevyt työ jossa viihtyy ja josta saa hyvin rahaa. Ehkä juuri siksi hän kykeneekin siihen, että antaa minullekin välillä omaa aikaa, ja vuorottelemme aamu-unien ja päikkäreiden ottamisessa.