Anu Sagim: Lapsesikin on onnellisempi, kun olet kaunis

Itse olen ollut ihan nätti ja hoikka äiti, mutta luulen, että ihan muut asiat ovat vaikuttaneet lasteni onnellisuuteen kuin kiloni tai kasvonpiirteeni ja asuvalintani tai käsilaukkuni.



Mutta Anu Saagim on kyllä jotenkin niin pihalla, että alan epäillä hänellä olevan jotain pahasti pielessä.

Vaikea sanoa. Varmaan hoikalla äidillä on paremmin elämän langat käsissä, mutta ei voi yleistää.

Mitä tuo virolainen kanttura höpisee.

ihan saletisti äidin kauneus vaikuttaa.



Olen itse akateemisesti koulutettu, järkevä ja syvällinen ihminen (mikä ei millään tavalla näy tässä kommentissani, ja tiedän sen hyvin), ja oma äitini, joka oli nuorena kaunis, alkoi laiminlyödä ulkonäköään ja muutenkin itseään jo ennen minun syntymääni. Muistan jo pienenä, kuinka surin sitä. Muistan, kuinka minua hävetti ja kuinka tunsin syyllisyyttä siitä, että häpesin rakasta äitiäni.



Ulkonäkö ei merkkaa TIETENKÄÄN kaikkea, mutta kyllä tuossa kuitenkin on jotakin perää. Mieluummin toki valitsisin ruman mutta lämminsydämisen äidin, joka pitää kuitenkin itsestäänkin huolta, kuin kauniin ja kylmän itsekeskeisen. Mutta lössähtänyt, marttyyrityyppinen tai henkisesti laiska äiti-ihminen on erittäin huono malli lapselleen.

Mitähän jos joskus esim. kolarissa menettäisi "upean ulkonäkönsä".

Vähän niinkin Mikkoset saivat kokea karvaamman kautta oman tyhmyyytensä ja ilkeytensä.



Mun mielestä Anu ei edes ole hyvän näköinen .Melko tavallinen naamastaan vartalo on ok,mutta en kyllä tuolla ulkonäöllä huutelisi vieraisiin pöytiin. ;)

ihan saletisti äidin kauneus vaikuttaa.

Olen itse akateemisesti koulutettu, järkevä ja syvällinen ihminen (mikä ei millään tavalla näy tässä kommentissani, ja tiedän sen hyvin), ja oma äitini, joka oli nuorena kaunis, alkoi laiminlyödä ulkonäköään ja muutenkin itseään jo ennen minun syntymääni. Muistan jo pienenä, kuinka surin sitä. Muistan, kuinka minua hävetti ja kuinka tunsin syyllisyyttä siitä, että häpesin rakasta äitiäni.

Ulkonäkö ei merkkaa TIETENKÄÄN kaikkea, mutta kyllä tuossa kuitenkin on jotakin perää. Mieluummin toki valitsisin ruman mutta lämminsydämisen äidin, joka pitää kuitenkin itsestäänkin huolta, kuin kauniin ja kylmän itsekeskeisen. Mutta lössähtänyt, marttyyrityyppinen tai henkisesti laiska äiti-ihminen on erittäin huono malli lapselleen.

paljon onnellisempi jos äiti lopettaisi typerien lausuntojen antamisen medialle.

että sellainen lapsi on onnellinen, jolle on aikaa. Ja yleensä sellaisella äidillä on elämänlangat käsissään, jolla on aidosti lapselle aikaa. Itseensä käpertynyt äiti on yleensä joko masentunut ja hukassa, tai sitten vain itsekeskeinen ja itseään ajatteleva.



Virolaiseen ja venäläiseen tapaan lapsi on vanhemman jatke, vaikka vanhempien pitäisi olla lapsen tuki ja turva.



Ja vielä tuosta Anus Aagimista sen verran, että kropaltaan on ihan kelpo nainen, mutta ei tuo naama häävi ole. Vino suu, vähän oudot hampaat ja huuletkaan ei kovin sievät. Ei ehkä kannattaisi aina jauhaa omasta erinomaisuudestaan. Vaikka toisaalta - kukapa häntä kehuisi, jos ei hän itse.

Minun teini sanoi tässä pari viikkoa sitten, että hyvä äiti, että olet noin kaunis ja hoikka. Kysyin, että mistäs nyt tuulee. Poika siihen vain, että häpeäisin sairaasti, jos olisit niinkuin xxxx äiti. Eli kyllä lapset arvostavat huoliteltua ulkonäköä.

Teini voikin olla eri asia.



Lapseni tuntuvat olevan erityisen onnellisia, kun minä olen hyväntuulinen. Jos kaunistautuminen tekee äidin hyväntuuliseksi, silloin voi olla, että lapsi on ikään kuin onnellisempi, kun äiti on kaunis. Kirkas huulipuna voi olla vauvan mielestä kiinnostavaa äidillä. Pikkutytöstä tai pojastakin äidin kauniit korut tai asut voivat olla kiehtovia. Äidin hiuksia voi olla kiva harjata hellästi ja leikkiä kampaajaa. Mutta jos äiti murehtii ulkonäköään ja stressaantuneesti yrittää täyttää jotakin ulkoa annettua kauneusihanneetta, lapsi ei ole erityisen onnellinen.



Itse muistan ihailleeni äitini työssä ruskettuneita ja ryppyisiä käsiä.



Eli en ole Anun kanssa samaa mieltä.

mutta hänellä on mahtava itsetunto, jonka hän on siirtänyt minulle, tyyliin jos sen on ihminen tehnyt, miksen minäkin osaisi, ainakin yritän, toisaalta hän on opettanut realismia, ei kannata pyrkiä idolsiin 5 laulunlahjoilla vaikka muuten on lähes täydellinen. Väitän että en voisi olla onnellisempi vaikka äitini olisi kauniimpi.