Amputaatiosta tietävät, voisitteko auttaa?

nyt olen pahemmassa kuin pulassa jos av:kaan ei auta ):

taannoin oli tv:ssä eräs nainen jolta oli reuman takia amputoitu mol jalat reiden puolestavälistä. Reuma oli ollut niin paha ettei päässyt oikein kävelemään ja jalat oli olleet virheasennossa. Oli itse esittänyt lääkäreille toiveen amputoinnista ja lääkärit olivat olleet sammaa mieltä että amputaatio parantaa elämänlaatua. Ja tyytyväinen kertoi olleensa leikkaustulokseen ja elämään proteesien kanssa.

Kysy asiaa uudelleen lääkäriltä, ei kai näihin yksiselitteisiä vastauksia ole.

Siksi kysyin täältä, että olisi hieman taustatietoa. Jos menisin lääkärille ja kysyisin suoraan mahdollisuuksista, niin mitähän siinä alkaisi tapahtua? Onko ehdotukseni varteenotettava, motiivina juuri elämänlaadun parannus? Minkälainen käytäntö Suomessa on amputaatiotapauksissa, pitääkö proteesit kustantaa itse? Onko tietoa muista samankaltaisista tapauksista, etenkin nuorista ihmisistä?

mutta löytyisiköhän joku potilasjärjestö mistä saisi vertaistukea ja kokemuksien vaihtoa. Esim reumapotilaiden tai muiden järjestöä.

muiden sairauksien vuoksi kyllä. Reumassa ennemmin jäykistetään nivel tms jos ylipäätään jotain kirurgiaa tarvitaan.



Mikä sairaus sillä sarjakuvapiirtäjällä (Leka?) mahtoi olla, häneltä on amputoitu?





terv. reumaatikko.

"yleiseltä tilalta".



Jos tilanteeseen on odotettavissa parantumista, niin kukaan lääkäri tuskin lähtee amputoimaan, vaikka kuinka pyydät. Olisihan se nyt hoitovirhe amputoida jalat, jotka kuitenkin todennäköisesti paranevat, vaikka juuri nyt olisivatkin kipeät ja hankalat.



Periaatteessa parantumattomassa tilanteessa amputaatiokin on yksi mahdollisuus. Silloin pitää tarkasti selvittää tilanne ja kaikki hoitomahdollisuudet. Jos sitten päädytään siihen, että parantavaa hoitoa ei ole ja potilas TOISTUVASTI JA JATKUVASTI pyytää amputaatiota ratkaisuksi, vaikkei se olekaan ns. "lääketieteellisesti välttämätöntä", niin näkisin, että se voitaisiin tehdäkin. Tämä kuitenkin edellyttää pitkäaikaista potilaskontaktia ja sitä, että potilaan nähdään pitkään (ainakin yli vuoden) asiaa miettineen ja olevan pysyvästi tällä kannalla (=useita merkintöjä sairaskertomuksissa). Varsin suurella todennäköisyydellä asiaan haluttaisiin myös psykiatrin kannanotto ja lopullinen päätös tehtäisiin useamman lääkärin päätöksellä.



Ota siis ihmeessä asia puheeksi lääkärin kanssa. Ensimmäisellä kerralla sinua ei - tietenkään - oteta vakavasti eikä pidäkään. Mutta johtaa se ainakin siihen, että lääkärit hahmottavat, KUINKA EPÄTOIVOINEN olet asian kanssa ja ehkä lähettävät sinut eteenpäin. Tuon pyyntösi pitää joka tapauksessa toistua sairaskertomusmerkinnöissä moneen kertaan ja sinun pitää olla mieleltäsi tasapainoinen, että siihen jossain vaiheessa suostuttaisiin - siis jos tilanteesi on pysyvästi huono.

Jos sä annat tehdä sulle tuon toimenpiteen, nii ymmärrä sit kanssa se et sit on turha itkeä ja vaikertaa kun et saa omia jalkojas takas.



Itelleni toi ois niin VIHON VIIMENEN vaihtoehto, et mä sinnittelisin kipulääkkeillä ja ties vaikka millä, kuin et antaisin mun jalat pois oli ne sit millaset tahansa..



Pyörätuolissakin elämä ois ehkä kivempaa kuin olla ilman jalkoja. Tää on vaan mun mielipide.

jos vika on alaselässä, niin silloin kyseessä lienee hermopuristusoire, vai?



Kun vika on siellä selässä, niin silloinhan kipuaistimuskin tulee sieltä selästä. Joku painaa ja puristaa hermoa, joka hermottaa jalkasi tuntoa ja toimintaa. Vaikka jalkasi amputoitaisiin, niin kipu jaloissa ei välttämättä helpota, vaan sen jälkeen sinulla olisi ns. haamusärkyä niissä samoissa jaloissa.



Amputaatio ei siis ratkaisisi mitään, vaan johtaisi entistä suurempaan katastrofiin. Mutta jos hermosärky on jatkunut jo useita kuukausia, niin onko sen aiheuttajaa selvitetty? Yleensä viimeistään 6-8 viikon säryn jälkeen katsotaan esim. hermoratatutkimus ja selän magneetti asian selvittämiseksi. Selässä voi olla esim. välilevynpullistuma tai ahtautta. Ja jos jalka ei toimi ollenkaan, niin näiden asioiden tutkiminen on kiireellistä muutaman päivän sisään toimimattomuuden alkamisesta.



Minkä alan lääkäri sinua on tutkinut ja hoitanut ja mitä tutkimuksia on tehty? Mikä on diagnoosi?

en usko, että Suomessa on lääkäri joka tuohon suostuisi. Amputaatio on viimeisiä vaihtoehtoja.

jos vika on alaselässä, niin silloin kyseessä lienee hermopuristusoire, vai?

Kun vika on siellä selässä, niin silloinhan kipuaistimuskin tulee sieltä selästä. Joku painaa ja puristaa hermoa, joka hermottaa jalkasi tuntoa ja toimintaa. Vaikka jalkasi amputoitaisiin, niin kipu jaloissa ei välttämättä helpota, vaan sen jälkeen sinulla olisi ns. haamusärkyä niissä samoissa jaloissa.

Amputaatio ei siis ratkaisisi mitään, vaan johtaisi entistä suurempaan katastrofiin. Mutta jos hermosärky on jatkunut jo useita kuukausia, niin onko sen aiheuttajaa selvitetty? Yleensä viimeistään 6-8 viikon säryn jälkeen katsotaan esim. hermoratatutkimus ja selän magneetti asian selvittämiseksi. Selässä voi olla esim. välilevynpullistuma tai ahtautta. Ja jos jalka ei toimi ollenkaan, niin näiden asioiden tutkiminen on kiireellistä muutaman päivän sisään toimimattomuuden alkamisesta.

Minkä alan lääkäri sinua on tutkinut ja hoitanut ja mitä tutkimuksia on tehty? Mikä on diagnoosi?

Kipu ei ole suurin ongelma, en minä siihen ole apua amputaatiosta hakemassa. Ongelma on se, että nilkkani eivät toimi, ja niillä on vaikeaa/mahdotonta ja itselleni vahingollista kävellä. Lisäksi ne estävät monesti käyntini fysioterapiassa, ja näin polvieni paraneminen kondromalasiasta hidastuu. Olen käyttänyt sääreni hermorata- ja lihastutkimuksissa, ja kun niissä ei näkynyt mitään, niin tämä hermostollisiin ongelmiin erikoistunut lääkäri sanoi, että vika on sitten alaselässä, kun kaikki muut vaihtoehdot on nyt poissuljettu.

Ja entä tuo tekstisi viimeinen osa asian kiireellisyydestä? Kävin yleislääkärin luona, kun toinen jalkani alkoi puutuilla/halvaantua (eli mennä toimintakelvottomaksi) ensimmäisiä kertoja, hän löi käteen tämän nilkkatuen. Myöhemmin menin toiselle lääkärille, kun tilanne paheni entisestään ja alkoi oireilla myös toisessa jalassa, hän pisti lähetteen yksityiselle kiireellisyysluokalla 1-7 päivää. Kun soitin sinne, niin he antoivat ajan puolentoista kuukauden päähän "kun ei näitä aikoja missään puissa kasva." Olen hieman sekaisin koko jutusta.

ei tuo ihan normaalilta kuulosta, että oireitasi ei oteta lainkaan vakavasti. Selkä pitää tutkia jos se aiheuttaa puutumisen. Olisi aika hullua amputoida jos vika ei ole jaloissa.



Tiedän yhden ihmisen, jolle on tehty reisiamputaatio siksi, että polven hermot olivat paskana eikä jalkaa voinut käyttää lainkaan. Mutta silloin kyseessä oli kolarin jälkitila, ja polvi todella oli fyysisesti tohjona vaikka kuoliota yms. ei ollutkaan.

itse amputaatiossa on isot riskit terveydelle. Se ei ole mikään pikkujuttu. Tynkien kanssa voi tulla ongelmia jne.

Kyllä voi amputaation saada. Olen itse keskustellut tällaiseen henkilön kanssa, jolle yhden raajan amputaatio tehtiin jo useampi vuosi sitten - Suomessa. Kyseessä on pitkä prosessi, eikä amputaatiota tietenkään suoriteta hetken ajatuksesta. Tämä henkilö, jolle amputaatio tehtiin, ei ole päivääkään katunut päätöstään, kivut jäivät leikkauspöydälle täysin.



Ymmärrän tilanteen ja kyllä, amputaatio on vaihtoehto.

Tynkien kanssa voi käydä vaikka niin, että eivät sovikkaan kunnolla proteeseihin ja proteesit aiheuttavat hiertymiä (vaikka kuinka on mallin mukaan teetetty) tai hauduttaa tynkiä rikki jne.

Myöskin tyngän haavat voivat parantua hitaasti ja infektoitua tms ja olla avoimina kuukausiakin ennen paranemista (pahimmassa tapauksessa). Voi tulla haamusärkyjä ja tyngät voivat särkeä.



Pääsääntöisestihän kuitenkin tyngät paranevat hyvin.



(selkärankareumassa ainakin olen törmännyt amputaatioihin)

Kyllä hermoratatutkimuksessa näkyy sekin, jos vika on selässä. Siinä nimenomaan kartroitetaan sitä, millä tasolla ongelma on. Magneetissa taas katsotaan sitä, mikä se ongelma on ja mietitään mitä sille voisi tehdä.



Tuella tarkoitat ilmeisesti peroneustukea? Siis et pysty seisomaan kantapäilläsi ja jalkateräsi läpsyy kävellessäsi? Jos näin, niin kyllä se on äkillisenä ja uutena oireena ihan päivystysluontoisen tutkimuksen paikka. Keskellä yötä ei tutkita, mutta seuraavana päivänä kyllä ja yleensä myös viikonloppuisin. Mitä kauemmin peroneuspareesi jatkuu, sitä epätodennäköisempää on, että se paranee vaikka aiheuttaja hoidettaisiinkin. Nuoren ihmisen äkillinen peroneuspareesi on ehdottomasti kiireellisen tutkimuksen aihe. Joko sinä ilmaiset tässä itsesi epäselvästi tai lääkäri on tehnyt huonon lähetteen, josta vastaanottavassa päässä ei ole ymmärretty, mikä vaiva on kyseessä.



Mitä tulee polvien kondromalasiaan, niin sen hoitohan on reisilihasvoiman vahvistaminen ja mahdollisimman normaali liikunta. Vaiva pahenee käyttämättömyydestä. Mitä paremmassa kunnossa lihakset, sitä paremmin polvikin toimii ja voi. Fysioterapia silloin tällöin ei vaivaa paranna, tarvitaan sinun itsesi omatoimista, päivittäistä, ahkeraa liikuntaa ja lihastreeniä. Amputaatio ei sitä ainakaan millään tavalla edistä.



Olet nyt menossa perse edellä puuhun. Sinun taktiikkasi ei ongelmaasi ratkaise. Vähän myös ihmettelen sinua hoitavien tahojen ratkaisuja, mutta viesteistäsi on vaikea saada tolkkua koko vyyhdistä.



Jos sinulla nyt suinkin on rahaa, niin varaa itsellesi aika pikimmiten fysiatrian erikoislääkärin vastaanotolle. Fysiatri on erikoistunut tällaisiin erilaisiin tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin.



t. 8&10

tällä sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekallahan oli joku synnynnäinen epämuodostuma jalkaterissä, mikä aiheutti kipua ja vaikeutti kävelyä. Pyysi itse molempien jalkojen amputaatiota ja nykyään pärjää oikein hyvin, tehnyt maratooneja ja vaikka mitä proteesien kanssa. On erittäin tyytyväinen amputaatioon, nykyään proteesit on niin kehittyneitä, että niiden kans voi tehdä ihan kaikkea samaa mitä oikeidenkin jalkojen kans.

selkäsi pitäisi leikata kuntoon ensin ja katsoa auttaako se jalkoja parantumaan.



Amputaatio on sen verran rankka juttu ettei sitä pidä tehdä kuin viimeisessä pakkorakosessa.



Amputaation jälkeen voi tulla haamukipuja. Hermoradat muistaa kivun ja voi tuntua myös siltä että jalat on olemassa. Mitäs sitten tehtäisiin..

mikään ihannetila, varsinkaan jos se tehdään hermovaivojen takia. Ne samat hermot voivat aiheuttaa säännöllistä ja todella voimakasta haamusärkyä, joka todella rasittaa ihmistä kovasti. Olen läheltä seurannut asiaa, ja hermosäryn lisäksi amputaatio aiheuttaa tietenkin tyngän, jossa iho on herkkä. Eli ei niillä tyngillä yleensä maratonia juosta ihan siksi, että iho ei kestä.

Pitäisikö selkävian näkyä hermoratatutkimuksissa, vaikka minusta tutkittiin pelkät sääret polven alapuolelta jalkaterään? Peroneuspareesilla tarkoitat varmaan samaa hermohalvausta, mistä se toinenkin lääkäri puhui. Hän sanoi, että sitä ei ole syytä epäillä, sillä välillä nilkkani kuitenkin toimivat, ja välillä (nykyään useimmiten) eivät. Tiedän kondromalasian hoitoni, olen käynyt sen homman fysioterapeutin kanssa läpi. Kävisin normaalisti 2 kertaa viikossa kuntosalilla suorittamassa fysioterapeuttini esimiehen tjs. suosittelemia reisilihasten liikkeitä, tätä kutsun fysioterapiaksi ja siitä on ollut suurta apua. Nilkkojeni vuoksi en ole kuitenkaan päästyt sinne viimeisen 3 viikon aikana kuin kerran. Mielestäni toimivien nilkkojen (kuten vaikka proteesien..) saaminen auttaisi, sillä silloin voisin ylipäänsä käydä salilla.

Ongelmana ovatkin nilkat, joita en enää nykyään kykene liikuttamaan melkein ikinä enkä ollenkaan. Kävin tutkimuksissa yksityisellä, ja siellä sanottiin vian olevan alaselässäni.

alaselässä?