Onnellisesti (?) naimisissa oleva, oletko koskaan

Ei pystyttykkään vastustamaan kiusausta. Kyllä meillä meni pidemmällekin kuin pelkkää suutelua ;)

Aiotaan kuitenkin jatkaa tätä "suhdetta"

Ei olla tavattu työajan ulkopuolella. Kaikki on tapahtunut töissä.

Kyllä kieltämättä mietin välillä että valuukohan mun elämä ihan hukkaan.

Lapsilla on ihan hyvä isä joka huolehtii perheestä. Tekee paljon kotitöitä. On ihan ok mies. Järki kuitenkin sanoo että perhettä ei voi hajottaa. Ihan kaamea sotku siitä tulisi.

oletteko aikoinanne rakastuneet myös omiin miehiinne samalla intensiteetillä? Voisitteko koittaa palauttaa sen tunteen, joka teillä on ollut omaa miestänne kohtaan? Olette kuitenkin menneet naimisiin ja/tai hankkineet lapsia hänen kanssaan.



olen itse siis se joka tuolla ylhäällä puhui, että ihastumisia on ollut kurjan suhteen aikana, mutta ei nykyisen kihlatun aikana. Kurjan suhteen poikaystäväni ei ollut missään vaiheessa mulle se oikea. Olin ihastunut mutten rakastunut. Nykyiseen mieheeni sen sijaan hullaannuin niin, että jalat meni alta. Sen takia uskallsn naimisiinkin mennä. Jos joskus ihastun johonkuhun toiseen, niin muistutan itseäni niistä huumaavista tunteista omaa miestäni kohtaan.

ovat minusta hyvin vastenmielisiä; ne ovat kyvyttömiä viettämään normaalia elämää.

ovat minusta hyvin vastenmielisiä; ne ovat kyvyttömiä viettämään normaalia elämää.

tuskinpa sua kuitenkaan kukaan tulee pakottamaan elämään elämääsi kaamean kiimaisen ämmän kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2012 klo 10:13"]

kokenut tällaista tunnetta?

Kohtaat sinulle ennestään tuntemattoman miehen, joka saa sinussa aikaa ihan käsittämättömän voimakkaita tunteita? Itselle on nyt käynyt näin, ja olen ihan hukassa. MIetin tuota miestä koko ajan, tunnen ihan fyysistä kipua tämän miehen ajattelemisesta. Uskoisin, että mies tuntee samalla tavalla. Huomaan miehen katseet, hän hakeutuu sinne missä olen. Ei kuitenkaan ole tehnyt mitään kummempaa aloitetta suuntaani. Sehän voi tietenkin johtua siitä että ei ole oikeasti kiinnostunut, tai sitten tietää että olen naimisissa ja lapsiakin on.

Miten pääsen eroon näistä tunteista?

[/quote]

Ap - Oletko minun kanssani naimisissa?

Oma vaimoni on tällaisessa tilanteessa, enkä tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua.

Menee ajan kanssa ohi, tai ainakin tasoittuu. Nyt kannattaisi oikein keskittyä miettimään sitä omaa avioliittoa, ja käyttää heräävä intohimo omaa miestä kohtaan.



Mulla kesti vuoden että alkoi helpottaa... Raastavaa oli odous, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, etten alkanut sekoilla mitään. Ja varmuutta tulevaankin olen saanut. Arvostan todella avioliittoamme, vaikka se ei aina niin intohimoinen tai lämmin olekaan.

Minkä sille voi, että joillekin meistä on jopa ylitarjontaa. ;)

Haluaisin tietää tuon miehen todelliset tunteet. Jos vain kuulisin että hän ei ole oikeasti kiinnostunut, uskoisin että omat tunteenikin loppuisivat. Tällä hetkellä vaan uskon että meillä on välillämme tosi voimakas vetovoima, ja se pitää yllä näitä omia tunteita. Miten saisin selville tuon miehen tunteet?

nyt on ihana kihlattu, joten ei ole tarvinut kurkkia muiden mahdollisuuksien perään. ei siinä sun ihastuksessa ole mitään ihmeellistä, mutta sun avioliitossa on jotain pielessä, mikä tarvisi korjata pian, ennen kuin teet jotain typerää.

Minä en todellakaan huomioi yhtäkään vastaantulijaa. Joskus jopa noloa, kun tututkin saattavat jäädä tervehtimättä, kun en huomaa.

Mieheni täyttää kaikki tarpeeni, olen oikeasti (!) onnellisesti naimisissa.



Olen ulkonäöltäni kivannäköinen ja herätän miehissä kiinnostusta. Toki siis tulee joskus tilanteita joissa on mukana flirttiä, mutta menen lukkoon tai useimmiten kuitenkin yritän laittaa leikiksi. Mieheni on ainoa minulle. Olin aiemmin epäonnistuneessa liitossa josta erosin, petin miestäni ja olen nyt naimisissa tuon suhteen kanssa. Tiedän siis yhtä ja toista.



Ei kannata haikailla miehen perään, ellet sitten ole onnettomassa liitossa... huolimatta mitä itse väität onnellisuudesta niin jotain sinulta puuttuu kun noin kipeästi toiseen ihastut.

Menee niin vaikeaksi, etteihän tuohon kyllä mitään osaa sanoa. Mitenkö voisit saada kiinnostuksen selville, hmmmm. Ja puhuminen on kyllä yliarvostettua. Tee ehkä jotain tieteellisiä kokeita? Sun pitäisi saada hänen pupillien normaalimitta selville (kun se vaikka lukee veroehdotustaan) ja sitten mitta niistä kun hän mulkoilee sua. Jos on jotain heittoa ylöspäin mitoissa tässä jälkimmäisessä, niin voisi kuvitella että hän tykkää susta, mutta voi se johtua hämärästä valaistuksestakin, joten luo testiympäristö sellaiseksi että valaistus on sama veroehdotuksen ja sun kohdalla. Auttaiskohan?

Olen ollut yli 10v naimisissa tänä aikana "normaaleita" muutaman kuukauden pikkuihastuksia ollut 4kpl. Ja nyt sitten tuollainn järjetön "rakkaus" kuten ap kuvaili, mieletön vetovoima, eikä vain seksuaalinen vaan henkinenkin. En saa öisin nukuttua, kaihoan ja haaveilen miehestä, ruoka ei maistu, olen sairas ikävästä. Tunnelmat samat kuin ap:lla, olen ihan satavarma että tuo mies on tåydellinen vastaparini.



Pahemmaksi asian tekee että tunne on molemminpuolinen. Mies aivan selvästi ihastunut myös, hymyilee, flirttaa, koskettaa "vahingossa".



Mulla kolme lasta enkä halua perhettä rikkoa. Jos ei olisi lapsia niin oikeasti "hyppäisin" uuteen tilanteeseen, mutta lapset ovat tärkeämpiä, joten en voi edetä asiassa vaikka aivoni huutavat että etene, etene.



Tämä on raskasta, raastavaa, olen ihan uupunut. Pahinta on se että toinenkin on ihastunut, enkä voi vastata tunteiiin vaikka haluan. On kai pakko kärsiä, mutta nyt kyllä on niin että joudun luopumaan elämäni miehestä, ja pitämään puolisoni (joka ei ehkä sellainen suuri rakkaus ollutkaan).



Eniten mulla on paha mieli ihastukseni takia. Jos hän tuntee samoin kuin minä, niin en haluaii hänelle tätä kärsimystä.

fyysisen vetovoiman tunteita on silti ollut. Ne ovat menneet ohi, kun on vain antanut asian olla. Ihastumisia tulee ja menee, mutta itse sitä päättää, toimiiko niiden mukaan vai ei.

Elämä kulkee ohi aika nopeasti ja jos joku oikeasti todella tuntuu vastaparilta, niin kuinka usein sellaisen ihmisen kohtaa? Tietenkin elämä kannattaa viettää parisuhteessa, missä ei itse ole onnellinen. Lapsetkin sitten kiittävät siitä aikuisina. Todellako oikeasti kiittävät? Vai voisiko se joskus olla niinkin, että aikuisella tavalla hoidettu ero ja myöhemmin tahoillaan paljon onnellisemmat ja sovussa yhteisistä lapsistaan huolehtivat eronneet vanhemmat ovat kuitenkin aivan riittävän hyvän lapsuuden takaavia vanhempia lapsilleen.

Menee niin vaikeaksi, etteihän tuohon kyllä mitään osaa sanoa. Mitenkö voisit saada kiinnostuksen selville, hmmmm. Ja puhuminen on kyllä yliarvostettua. Tee ehkä jotain tieteellisiä kokeita? Sun pitäisi saada hänen pupillien normaalimitta selville (kun se vaikka lukee veroehdotustaan) ja sitten mitta niistä kun hän mulkoilee sua. Jos on jotain heittoa ylöspäin mitoissa tässä jälkimmäisessä, niin voisi kuvitella että hän tykkää susta, mutta voi se johtua hämärästä valaistuksestakin, joten luo testiympäristö sellaiseksi että valaistus on sama veroehdotuksen ja sun kohdalla. Auttaiskohan?

Jos tulisi näin naseva nainen kadulla vastaan niin laittaisin eropaperit samalla viikolla sisään;-)

Olen ollut yli 10v naimisissa tänä aikana "normaaleita" muutaman kuukauden pikkuihastuksia ollut 4kpl. Ja nyt sitten tuollainn järjetön "rakkaus" kuten ap kuvaili, mieletön vetovoima, eikä vain seksuaalinen vaan henkinenkin. En saa öisin nukuttua, kaihoan ja haaveilen miehestä, ruoka ei maistu, olen sairas ikävästä. Tunnelmat samat kuin ap:lla, olen ihan satavarma että tuo mies on tåydellinen vastaparini. Pahemmaksi asian tekee että tunne on molemminpuolinen. Mies aivan selvästi ihastunut myös, hymyilee, flirttaa, koskettaa "vahingossa". Mulla kolme lasta enkä halua perhettä rikkoa. Jos ei olisi lapsia niin oikeasti "hyppäisin" uuteen tilanteeseen, mutta lapset ovat tärkeämpiä, joten en voi edetä asiassa vaikka aivoni huutavat että etene, etene. Tämä on raskasta, raastavaa, olen ihan uupunut. Pahinta on se että toinenkin on ihastunut, enkä voi vastata tunteiiin vaikka haluan. On kai pakko kärsiä, mutta nyt kyllä on niin että joudun luopumaan elämäni miehestä, ja pitämään puolisoni (joka ei ehkä sellainen suuri rakkaus ollutkaan). Eniten mulla on paha mieli ihastukseni takia. Jos hän tuntee samoin kuin minä, niin en haluaii hänelle tätä kärsimystä.

jos mies hymyilee, flirttaa ja koskettaa "vahingossa", hänellä kuitenkaan tuskin on samat tunteet kuin sinulla. miehillä nyt vaan on tapana toimia noin, kun nainen on selvästi tyrkyllä. Tietenkin mies ruokkii tilannetta, koska nauttii naiselta saamastaan ihailusta.

Ja kyllä, olen itse rikkonut avioliittoni tuollaisessa tapauksessa. Jätin jopa kolme lastani isänsä luokse saadakseni kokea tuon ihanan uuden miehen kanssa se tunne, jonka oikean ihmisen kanssa tuntee.

Niin, se suhde kesti viisi vuotta, ja loppui siihen, että mies herätti jälleen uuden naisen mielenkiinnon ja minä sain mennä.

Noita muita naisia oli lähes 10 tuon viiden vuoden aikana, mutta tämä viimeinen katkaisi kamelin selän. Mies kulkee yhä vapaana, minä olen onnellisesti naimisissa, ja säälin vuosien takaista itseäni ja niitä miljoonia muita, jotka ovat tuossa tilanteessa ja tunteidensa vietävinä. Se tuntuu juuri silloin siltä, että kukaan ei koskaan ole tuntenut näin.

Eräs naispuolinen tuttu/ystävä kertoi täsmälleen samoin sanoin tapaamastaan miehestä. Kyllähän siinä hajotettiin miehen perheidylli taloineen, koirineen, neljällä lapsella ja uravaimolla.



Ystäväni ja mies ovat kahden vuoden jälkeen vielä onnensa kukkulalla. Menivät juuri naimisiin ja nainen on raskaana. Paska juttu entiselle vaimolle, kun yhtäkkiä vietiin matto alta. Oma mielipiteeni on, että jos omassa perheessä ovat asiat hyvin, on lämpöä, seksiä ja rakkautta, niin eihän sitä kannata heittää pois.



Muussa tapauksessa voi ihan hyvin pistää perheen pirstaleiksi. Jokainen ansaitsee, mutta on myös vastuussa onnestaan. Ei ole mikään häpeä vaihtaa huono liitto hyvään. Muutokset tietysti aiheuttavat kipua ja ovat aina riski, mutta välillä pitää vain olla rohkea ja jopa itsekäs. En sitäpaitsi usko että onnea teeskentelevät, mutta salaa toisiaan vihaavat vanhemmat olisi millään tasolla hyvä kasvuympäristö lapsille. Joskus kannattaa erota juuri lasten takia. Se voi myös olla palvelus sille toiselle osapuolelle, joka ei ole uskaltanut ottaa ensimmäistä askelta.

Menee niin vaikeaksi, etteihän tuohon kyllä mitään osaa sanoa. Mitenkö voisit saada kiinnostuksen selville, hmmmm. Ja puhuminen on kyllä yliarvostettua. Tee ehkä jotain tieteellisiä kokeita? Sun pitäisi saada hänen pupillien normaalimitta selville (kun se vaikka lukee veroehdotustaan) ja sitten mitta niistä kun hän mulkoilee sua. Jos on jotain heittoa ylöspäin mitoissa tässä jälkimmäisessä, niin voisi kuvitella että hän tykkää susta, mutta voi se johtua hämärästä valaistuksestakin, joten luo testiympäristö sellaiseksi että valaistus on sama veroehdotuksen ja sun kohdalla. Auttaiskohan?

Jos tulisi näin naseva nainen kadulla vastaan niin laittaisin eropaperit samalla viikolla sisään;-)

En mä nyt kenenkään satunnaisen vastaantulijan kelkkaan hyppäisi. ;)

Jos jokatapauksessa haluat jatkaa avioliittoasi. Toki ymmärrän että ihastuksesta voisi olla helpompi päästä eroon jos tietäisi että se on yksipuolinen, mutta mitä tekisit jos saisit tietää että toinen mieskin on ihastunut? Voisitko oikeasti vaihtaa miehesi tähän uuteen?



Oletko yrittänyt järkeillä tunnettasi? Kuinka hyvin tunnet tämän toisen miehen? Onko hän mitenkään "parempi" kuin nykyinen miehesi vai onko vetovoima täysin fyysistä?



Muutama väitti että avioliittosi ei voi olla onnellinen jos ihastut muihin. He ovat kyllä täysin väärässä. Ihmiset ovat erilaisia ja toisille ihastuminen on helpompaa. Toki vakava ihastuminen on avioliitolle kriisi, mutta se ei välttämättä johdu avioliitosta.