Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehestä tulee uusia piirteitä esiin, en oikein tiedä mitä ajatella

Vierailija
26.10.2012 |

Eli tilanne on se, että olen ollut avoliitossa ihanan miehen kanssa muutaman vuoden. Nyt viime aikoina on tullut vähän erikoisia tapauksia miehensuunnalta, ja musta tuntuu, ettei se ole ihminen ollenkaan.



Esim. vähä aika sitten oltiin yhdessä baarissa. Sielä sitten tapahtui sellainen välikohtaus, että eräs mies lennätti pienen naisen (hälle tuntemattoman) baarin puolelta toiselle kurkusta kiinni pitäen, suoraan seinään ja kuristi niin kauan että portsari ehti väliin, nainen oli melkein tajuton tässä vaiheessa. Siinä tuli sitten hirveetä häsläystä että sotietaanko poliisia vai eikö soiteta kun portsarit ja kaikki oli sitä mieltä, ettei poliisia tollanen kiinnosta. Mä menin sit itkevää naista lohduttamaan, ja sanoin, että mä olen ainakin silminnäkijä, ja tollasta ei saa tapahtua, mentiin sitten yhdessä soittamaan poliisit. Mies totesi tämän jälkeen "Mitä säkin tollaseen puutut, se nainen oli ihan taatusti ansainnu sen". Siis mitä vittua? Nainen ansainnu sen, että tuntematon mies tulee baarissa ja yrittää tappaa sen?



Nyt eilen tuli sitten toinen. Mut on raiskattu 14-vuotiaana toistuvasti saman miehen taholta, jonka seurauksena tulin raskaaksi, se meni kesken, ja mun elämä oli pari vuotta pelkkiä huumeita ja sekoilua ton kaiken jälkeen. En ole ikinä puhunut raiskauksista ja raskaudesta kenellekään. Eilen sitten tuli puheeksi miehen kanssa vähän asiaa sivuten joku juttu, ja kerroin sitten hänelle kaiken, hän oli ensimmäinen kenelle uskalsin asiasta puhua näinkään pitkän ajan päästä. Mies kun kuuli, että raiskauksia oli usemapi, se totesi "Ei ketään voi montaa kertaa raiskata, sä ihan selvästi ite halusit sitä, sun oma moka ja nyt pistät raiskauksen piikkiin". En voinut uskoa korviani. Lapsi raiskataan aikuisen miehen toimesta toistuvasti koulumatkalla, ja se on sen lapsen syy, ja se on HALUNNUT sitä. Kävin monta vuotta terapiassa vain uskoakseni, että en tehnyt mitään väärää, ja syy oli ainoastaan miehen, ja nyt mun oma mies, ainoa jolle asiasta uskouduin terapeutin lisäksi, sanoo että se oli mun syy. En kerro enää ikinä kenellekään.



Joka tapauksessa, näiden tapausten jälkeen olen ihan tosissani alkanut miettiä, että miehestä paljastuu joku hirviö pikkuhiljaa, ihan toinen miksi olen kaikki nämä vuoden kuvitellut. En voi uskoa, että on oikeasti edes olemassa ihmistä, joka ajattelee tuolla tavalla, saati, että se on se kiltti ja ihmisistä välittävä mies, johon rakastuin...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

laittanut hynttyyt eroon. Jos aiot joskus lapsia hankkia, niin haluatko, että lapsesi saavat sellaisen mallin, jossa kuristettavaa ei auteta eikä pidä auttaa?

Vierailija
2/6 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luepa tuo tekstisi oikein ajatuksen kanssa ja mieti sitten mitä sinun on tehtävä. Itse kyllä lopettaisin tuollaisen suhteen välittömästi. Noin väkivaltaisesti käyttäytyvä ei kyllä jatkossakaan pysty hillitsemään itseään.



On vain ajan kysymys, milloin on sinun vuorosi. Ei sinun tarvitse tyytyä tuollaiseen empatiakyvyttömään mieheen, vaikka kovia olet kokenutkin. Arvosta itseäsi, vaikkei miehesi sitä teekään.



Löydät vielä kumppanin, joka ymmärtää kokemasi ja on valmis tukemaan sinua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Empatiakyvyttömyys on minunkin mielestä ikävä piirre ihmisessä. Ei nyt vielä kannata hirviöksi tuomita, moni ihminen voi sanoa pelästyneenä tai järkyttyneenä sammakoita, joita ei tarkoita.



Mutta kyllä sinun pitää keskustella miehesi kanssa näistä asioista enemmän ja selvittää mitä hän oikeasti ajattelee mistäkin asiasta. Muuten voi kulua äkkiä vuosia, ennekuin asia tulee konkreettiseksi ongelmaksi ja siinä vaiheessa voi olla jo lapsia ja muuta. Tunnetko hänen vanhempansa? Heiltä voi saada osviittaa miehesi suhtautumisista.



Entinen mieheni oli pitkälti samanlainen. Siinä missä (mielestäni) normaali ihminen tuntee myötätuntoa, hän tunsi vihaa ja inhoa. Tuo oli tyypillinen ajatus hänelläkin, että kaikki ovat itse ansainneet ongelmansa ja ikävyydet. Naisiin se ajatusmalli kohdistui hyvin voimakkaasti.



Vierailija
4/6 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja jo eronnu enkä viestitelly av:lla miehen outoutta tossa raiskausjutun kohdalla.



En yksinkertasesti kykenis sietää tollasia mielipiteitä mieheltäni.

Vierailija
5/6 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noin väkivaltaisesti käyttäytyvä ei kyllä jatkossakaan pysty hillitsemään itseään.

sanottiin, että mies on väkivaltainen?

Vierailija
6/6 |
26.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

alkaa kuoriutua joku todellinen persoona kuoren lävitse! =O Sulla ap ihan ensin, että sinä olen kaikilla mittapuilla oikeassa, älä unohda sitä äläkä anna tuon ilmeisen tunteettoman olion sitä hämätä!



Totta kai tuntemattomiakin pitää auttaa, olet ihana kun lupauduit todistajaksi, voin vain kuvitella kuinka kiitollinen tuo nainen on ollut sinulle. Sinä olet hyvä ihminen! En käsitä minäkään miehesi kommenttia, voi apua.



Mitä tuohon toiseen keissiin tulee, niin... en tiedä, olen sanaton. Sinä ET ole ansainnut tuota, ja jos mies jostain vammasyystä sellaista ajattelisikin, niin ei tuollaista saa ääneen sanoa, hyvänen aika, raiskauksen uhrille! Ja olet ollut vieläpä lapsi... Ihan varmasti olet suorastaan himoinnut tuota raiskaajaa, voi ÄÄLIÖ tuota sun ukkoasi!



Sori, ei toki ole mun asiani sitä haukkua, mutta ihan hyvä että olet heräillyt todellisuuteen. Aikansa sitä ihminen jaksaa esittää roolia, mutta näköjään kun tosipaikka tulee, niin maskit putoilee. Sinä olisit tarvinnut tukea ja arvon tunnustusta siitä, että rohkenit lopulta kertoa miehellesi (tuki ja turva, pyh!) noin valtavan taakan.



Ap kiltti, noita juttuja ei voi mitenkään hyväksi selittää, ei millään alkushokilla tai muulla. Empaattisen ihmisen alkushokki saattaa olla hiljaisuus, järkytys, itku, ehkä hetkellinen etääntyminen, kun yrittää tajuta kuulemaansa. Mutta ei tuollainen vastapuolen valitseminen ja toisen suoranainen lyttääminen!



Uskon että rakastat vielä miestä, vastahan olet näitä juttuja alkanut pureksia, mutta mieti, voitko todellisuudessa koskaan luottaa tuohon ihmiseen? Voitko kokea, että hän on sinun elämäsi peruskallio, se, johon voit luottaa, kun kaikki muu tuntuu murenevan ympäriltä? Eikö parisuhde ja avioliitto ole juuri sitä? Me vastaan muut - ei mieheni vastaan minä...



Voimia, MUISTA että olet oikeassa! =)