Lue keskustelun säännöt.
ukko syötti kastikkeet iltapalaksi
24.10.2012 |
Jumankekka sentään! Jätin hellalle jäähtymään kanakastikkeen ja lähdin omaan menooni. Sanoin miehelle, että ollaan syöty kunnon ruoka neljältä, joten iltapalalla ei ole kiire. Oli niin kiva mieli: huomisen ruoka lähes valmiina ja iltapalasuunnitelmat selkeinä. Ja ihana pikkuhetki omaa aikaa...
Ja kun tulin kotiin, niin kattilan pohjalla oli enää hajut. Se syötti kanakastikkeen iltapalalla!!! Ei ollut kuulemma kuulutkaan että olin sanonut, vaan syötti iltapalan puoli seiska kuten aina. ja kun se keitto oli siinä kerta valmiiina, niin sitä sitten.
Ei keitto, vaan kastike!!! Se ei erota niitä :O
Syödään sitten pikapitsaa huomenna (lapset tykkää kyllä) kun päästään aamupäivän asiointikierrokselta kotiin kiukkunälkäisinä. Kilahdin kyllä ihan täysin.
Kommentit (48)
Vain sinä olet tyytymätön. Anna olla, äläkä nalkuta moisesta.
Mua vaan niin sieppasi OMA tyhmyyteni. Mulle pettymys oli suuri, sillä ajattelin jo kastiketta tehdessäni huomista nautintoa. Enkä sit muistanut että mies on sekä kuuro, että äärimmäisen yksinkertainen (näissä asioissa).
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ymmärrän kyllä kilahduksesikin. Sympatiat täältä.
Kastike keittona - mies (ja lapset) ei taida olla kovin valikoiva ruuan suhteen, tai sitten teet aika litkua kastiketta. :)
jos et kykene lapsiasi ruokkimaan torstaina muulla kuin pizzalla=D
Mitä jos tekisit ruokaa huomennakin?
Tosin ovat jo 9 v ja 12 v.
Pikapitsa on aina kiva juttu. :) Ymmärrän kilahduksesi, kun oli sellainen täydellinen päivä ja hetki ja PAM! päin naamaa.
No, teillä on nyt tarina kerrottavana jälkipolville. :D
jos et kykene lapsiasi ruokkimaan torstaina muulla kuin pizzalla=D
Mitä jos tekisit ruokaa huomennakin?
Aamupalan jälkeen hoidetaan asioita ruokailuun asti. Siis ihan koko aika.
Voin toki ostaa jotain muutakin kuin pikapitsaa. Mutta pointii oli siinä että MINULLA itselläni oli haave siitä kanakastikkeesta.
Iltapäivän ruuan ehdin hyvinkin tehdä. Mitäs siinä.
Ja siis kastike oli ihan reilusti kastiketta. Mut mun mies on käsittämättömän avuton erottamaan ruokalajeja toisistaan. Se oli niin selkeää kastiketta kuin vaan voi olla :D
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ovat jo 9 v ja 12 v.
Pikapitsa on aina kiva juttu. :) Ymmärrän kilahduksesi, kun oli sellainen täydellinen päivä ja hetki ja PAM! päin naamaa.
No, teillä on nyt tarina kerrottavana jälkipolville. :D
Nää lapset taitaa tulla isäänsä tossa kurmeeruokien erottelussa mättöhötöstä. Ei ne taida erottaa nekään aikuisina kastiketta keitosta... yyh...
Ja tuon kanssa minä silti tahdon elää!
ap.
Sanomisen lisäksi jätä kirjalliset ohjeet. Miehelläsi on selkeästi valikoiva kuulo. Ja pistä se ukko joskus itsekin kokkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanomisen lisäksi jätä kirjalliset ohjeet. Miehelläsi on selkeästi valikoiva kuulo. Ja pistä se ukko joskus itsekin kokkaamaan.
kyllä se osaa tehdä makaroni-jauhelihamössöä ja ihan hyviä keittoja (siis makkara/jauheliha/nakki)
ap.
Teinit saattaa ostaa jotain onaa herkkuaan omilla rahoillaan, parasta metkata tuotteen omistaja selkeästi. Samoin jos tehty etukäteen tietylle päivälle ruoka, parasta liimata lappu päälle, niin kukaan ei vahingossa ahmi suihinsa liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ovat jo 9 v ja 12 v.
Pikapitsa on aina kiva juttu. :) Ymmärrän kilahduksesi, kun oli sellainen täydellinen päivä ja hetki ja PAM! päin naamaa.
No, teillä on nyt tarina kerrottavana jälkipolville. :D
Nää lapset taitaa tulla isäänsä tossa kurmeeruokien erottelussa mättöhötöstä. Ei ne taida erottaa nekään aikuisina kastiketta keitosta... yyh...
Ja tuon kanssa minä silti tahdon elää!
ap.
Kun meidän perheessä se isä on jonkinsortin kokki ja lapset hänen oppissaan. Mä teen vaan makaronilaatikoita ja soppia. ;) Mä kyllä leivon ja lapset touhuaa siinäkin.
Ihanaa, että tosirakkautta maailmassa löytyy, kuten sun tapauksessa. :)Samalla kestämistä sulle. Laita toki jotain tarinoita ylös, että jää jälkipolvillekin. :) Lapset sitten saa 20 vuoden päästä hihitellä. ;)
kastiketta keitoksi?
Ei riitä miehen insinööriys, pakko olla jotain vikaa ruoassa. Keitto on litkua, kastike ei... Tässä tapauksessa taisi olla kastike kyllä litkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mä oisin kiitollinen jos mun ongemat ois tota koko luokkaa!!
kyllä se osaa tehdä makaroni-jauhelihamössöä ja ihan hyviä keittoja (siis makkara/jauheliha/nakki)
ap.
kuinka tehdään kanakastiketta ja kanakeittoa. Käsket sen ostaa huomis tai ylihuomis illaksi kanaa tuplamäärä. Annat sille ohjeet käteen ja sanot, että seitsemältä on oltava keitto valmiina ja seuraavaa päivää varten kastike jäähtymässä.
Kyllä pakko opettaa. Ja kun on kerran itse tehnyt, ei voi esittää, että sekoitti kastikkeen keitoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mua naurattaa ihan hirveästi se ajatus miehestä ja lapsista tyytyväisenä syömässä pelkkää kastiketta lusikalla soppakulhoista. :D
Monet insinöörit on vain käytännön asioissa aivan urpoja.
Muistan kerran kun säästin itselleni graavilohta jotta voisin illan ohjelmaa katsoessani syäda kaksi lohivoileipää. Tunsin jo maun suussa kun menin tekemään niitä ja kas, mies oli vetanyt ne naamaansa ihan paljaaltaan, ne lohet.
Oli siis napisnut se paketista noin vain. Ja olin todella aiemmin sanonut että ne on minulle. Mies ei muistanut...muisti vaan että olin sanonut että siellä on lohta jääkaapissa.
Suutuin niin paljon!! Jälkeenpäin nauratti mutta silloin ei.
nää on just näitä... Suututtaa ja vituttaa ihan ÄÄRETTÖMÄSTI, vaikka samalla tajuaa, että ei ole maailmanloppu lähellä tästäkään tapauksesta - mikä vituttaa vielä enemmän, kun sitä on niin pikkumainen, että ärsyyntyy mokomista pikkujutuista... Negatiivinen kierre! =D
Samoin kuin ärsyttää nuo tässäkin ketjussa nillittävät, "lapset oli tyytyväisiä ja mies oli tyytyväinen, vain sinä et", "teet ilmeisen surkeaa kastiketta", "olispa omatkin ongelmat tätä luokkaa"... Huoh, saa kai sitä nyt vitutustaan purkaa, vaikka kuinka ois pieni syy! Silloin se ei tunnu välttämättä pieneltä, vaikka oikeasti onkin. Sitäpaitsi, kun sen pääsee purkamaan tänne, niin jo se auttaa asettamaan asiat mittasuhteisiin ja rauhoittumaan sitten IRL! =)
Mutta niin hyvin ymmärrän kilahtamisesi. Meilläkin käynyt usein niin, että olen vaikkapa varannut kaappiin jotain hyvää itselleni tai lapselle, jotenkin oletuksena että kun mies on siitä jo kuningasosan syönyt, niin ehkä tajuaa jättää meillekin. Ja mitä vielä, sinne ne on menneet loputkin parempiin suihin, kun seuraavan kerran kurkkaan! Että ei välillä niinku MITÄÄN muuta mielessä kuin oma napa (kirjaimellisesti), että ehkä joku muukin haluaisi juuri sitä nimenomaista herkkua!
Aika pian tähän kyllä puutuin ja sanoin ihan ääneen, että jätä loput mulle/meille.
Tai jääkaapissa on vaikka tuoremehua, jota mies litkii ja pyydän, että jättää lapselle aamupalallekin, toteaa että joo. Sitten kun laitan aamupalaa, niin siellä on about puoli desiä! No jättihän se, juu...
Ääh, kun rupeaa nytkin ärsyttämään se omahyväisyys, kun MINÄ itte haluan nyt herkutella, välittämättä (oikeasti edes ajatusta suomatta, eihän tuo ilkeyttään tee) että joku muukin on sen ko. herkun nähnyt ja saattaisi haluta.
Ei sillä että mies ei saisi kotonaan syödä mitä haluaa, yhdessähän me ruoat maksetaan, mutta sitten sitä herkkua pitäisi ostaa joskus myös tilalle, eikä vain syödä kaiken mitä kotiin kannetaan, tai sitten ostaa niin paljon, että kaikki ei mahdu sen napaan!!
Ja kyllä, kaikesta tästäkin huolimatta, minä rakastan sitä enkä harkitse eroa... =))
että kuka mamma jättää kanakastikkeet tuntikausiksi "jäähtymään"? Erityisesti kana on elintarvike, joka pitäisi jäädyttää nopeasti (esim. pihalla) ja sitten äkkiä jääkaappiin/pakkaseen. Ei todellakaan tuntikausia liedellä, hyi hitto.
numero 1) Älä koskaan odota keneltäkään minkäänlaista aivotoimintaa tai huomiointikykyä. Et pety!
Vain sinä olet tyytymätön. Anna olla, äläkä nalkuta moisesta.