Mies liian ankara lapsille - jatkuva perheriita

Erimielisyys kasvatusasioista kasvaa lasten myötä. Itse en pidä miehen tavasta toimia ja lykätä kaikki vastuu minulle. Miehen mielestä hän ei voi ottaa enempää vastuuta koska kaikki mitä tekee on väärin.

Perhe-elämästä on tullut raskasta ja riitaisaa.

Menisin vaikka ystävälle käymään tai jotain.



Ja VAATISIN että mies menee terapiaan tai perheneuvolaan puimaan päänsä kuntoon.



Lapsi saa trauman tuosta! Ja tulee pelokas. Josta kouluiässä seuraa se, että muut alkavat kiusata häntä. Ei opi pitämään itseään arvokkaana. Ei opi pitämään puoliaan. Helppo uhri koulukiusaajille.



Ja kaikki on vain hullun miehes syytä.



Lapsesi ansaitsee parempaa! Näytä vastaukset hänelle, saat varmaan pian muitakin näitä...





Osaakokoskaanedes pyytää anteeksi?



Lisäksi alkaisin sättiä miestä itse kaikesta SUKULAISTEN ja Työkaverien ym hänelle tärkeiden ihmisten kuullen , vastaavaan tyyliin, pikkuvirheistään.



Mutta koska en tahtoisia kodistani sellaista jossa koko ajan huudaan, mies hoitoon tai vaihtoon.



Lapsi tarvitsee suojelua!

Mä huomaan jo nyt, että jätän tietoisesti kertomatta joitain sattuneita asioita miehelle kun en vaan jaksa. Viimeksi suuri kriisi tuli siitä, että poika oli leikkinyt metsässä ilman ulkovaatteita (collegeasu) ja kastellut kengät kun kaatui ojaan/puroon. Mies veti ihän älykilarit siitä kuinka metsässä ei saa leikkiä kun se on niin vaarallista.



Haloo?!? Onko mitään siistimpää pienelle pojalle kuin leikkiä metsässä. Mä en todellakaan kiellä lastani leikkimästä siellä -varsinkin kun kyseessä on pieni jalkakäytävien reunustama metsäpläntti päättyvän tien päässä. ei edes autoteitä. Mutta kastuneesta kengästä tapeltiin 3 päivää kunnes mies pyysi anteeksi omaan typerää käytöstään.



Hän yleensä aina pyytää anteeksi ainakin minulta. En ole varma pyytääkö joka kerta pojalta.



Eihän täällä toki joka päivä riidellä mutta kyllä kaksi-kolme raivaria kuukauteen mahtuu.



Mä haluaisin ymmärtää, että miksi mies ottaa jokaisen lapsen tekemän jutun noin suurena? Mitä helkutin väliä on kastuneella kengällä, jos on ollut hyvät salapoliisileikit tms? Miten hänet saisi ymmärtämään?

todella vaikea tilanne. Hyvin ikävää. Minusta miehesi käytös kuulostaa lapsille sen verran vahingolliselta, että jotain on tehtävä. Ja olet jo itsekin joutunut salailemaan jotain lapsille sattunutta, eli joudut olemaan varuillaan omassa perheessä, ei lainkaan hyvä ja käy raskaaksi pitemmän päälle.



En osaa kuitenkaan muuta ehdottaa, kuin että kun lapset ovat poissa jaloista ja tilanne on muuten rauhallinen ja positiivinen, niin puhu miehelle asiasta rauhallisesti ja siitä lähtökohdasta, että noin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Ja että mitä apua mies tarvitsisi muuttaakseen käytöstään.



(Musta on aina hiukan huvittavaa, kun aikuinen vetoaa "temperamenttiin" jos raivoaa muille (jopa lapsille!). Tulee mieleen lähinnä persoonallisuushäiriö.)

Millainen on miehen oma isäsuhde? Miten häntä on kohdeltu lapsena? Ollaan nimittäin aika vaarallisilla vesillä. Pienelle pojalle voi olla hyvinkin traumaattista, jos isä lannostaa ja haukkuu. Ketään ihmistä ei saisi nimitellä rumasti! Eikö miehesi tajua, että hän käytöksellään muovaa pienen pojan herkkää psyykettä ja hänellä on valta vaikuttaa pojan koko loppuelämään ja henkiseen hyvinvointiin? Mies tarvitsee apua. Miksi hän pettyy niin kovasti pojan tehdessä pieniä tuhmuuksia?

Mieshän on täysi idiootti itse, kun lapselle raivoaa ja tätä nimittelee! Ei varmasti ihan helposti unohdu lapsen mielestä noi nimitykset.



Perheterapiaan!

Miehellä on käsitykseni mukaan ollut ankara kotikasvatus ja hän ollut lapsena kiltti poika, mutta sitten teininä kapinoinut ja muuttanut jo 17-vuotiaana omilleen.



Mutta mikä olisi oikea terapiasuunta? Olen nyt lukenut kaikenmaailman parisuhdeterapioista, että ne ainakin on miesten mielestä ihan humpuukkia. Mikä voisi olla sellainen, joka tehoaa mieheen?



Mä kanssa ihmettelen ja olen ääneenkin sanonut, että hänen reaktionsa pojan tekemisiin on aivan järjetön. Kun mitään todella pahaa ei ole edes sattunut -pahin pojan teko on kaverin kanssa naapuruston ovikellojen pimputtelu, josta sitten määriteltiin pelikieltoa ja viikon kaverikielto- mutta kun ei nää nyt ihan oikeesti ole niin isoja asioita. Miksi hän pettyy lapseensa näin valtavasti naurettavan pienissä asioissa?



Kun tämän ankaruuden vastakohtana on sitten upea, mahtava mies. Ja jaksaa lasten kanssa peuhata ja puuhata, mutta sitten aina jos joku epäonnistuminen tulee niin hirveä raivari.

vaikea tilanne. Jnka ratkaisu alkaa siitä että mies myöntää käyttäytyvänsä väärin. Se ei riitä, että joka kerta pyytää anteeksi, jos tilanne aina toistuu. Hän voisi ehkä hakea apua neuvolapsykologin kautta? Liittyvätkö tilanteet miehen väsymykseen?



Meillä tilanne oli vaikea kun lapset (3 kpl) olivat pieniä ja sairastivat koko ajan. Olin niin väsyntyt että sain kilarit ihan pikkuasioistakin, ja todellakin vedit ihan överiksi. Aina anteeksipyytelin ja olin kauhuissani omasta raivostani, mutta oikeasti tilanne helpotti vasta kun elämäntilanne helpotti. Se auttoi myös että ihan oikeasti myönsin että käytän väkivaltaa lasta kohtaan (siis en koskaan fyysistä, vaan puhuin alentuvasti, haukuin just idiootiksi tms)ja pyrin aina lähtemään tilanteesta pois ja laskemaan sataan. Jos jäin siihen, niin takuuvarmasti menetin järjettömästi hermoni.



En osaa enempää auttaa kuin että sanomalla että tilanne on saatava katkeamaan ja mies ymmärtämään asia. Ulkopuolisen avulla ehkä helpoiten. Mitenkä se nlapsykologi tai josko etsisit vaikka artikkeleita henkisestä väkivallasta ja luetuttaisit miehellä?



Tsemppiä!

käy myös käsiksi lapsiin jos suuttuu. Ja suuttuu usein ja helposti. Nyt lapset eivät halua enää tavata isäänsä. Että näin voi käydä. Ovat jo koululaisia.

ja pyydän jo valmiiksi anteeksi jos olen väärässä tai ajattelet, että miten se tähän liittyy..



Onko miehesi ulkomaalainen? Mun mies on, ja tuo kuulostaa tosi tutulta. Ihan kuin aiemman äitipainotteisen pikkulapsivaiheen jälkeen olis nyt alkanut jonkinlainen "tehokasvatus" ja miehistäminen, johon kuuluu tosi tiukkoja sääntöjä, ja kun lapsi (tietenkin) epäonnistuu niiden noudattamisessa, seurauksena on kovat kilarit ja sitten vielä syytökset mua kohtaa, kun en ole yhtä tiukka kuin hän.

Tuntuu, että koko ukko on muuttunut kovin mustavalkoiseksi ja ehdottomaksi. Ja nyt en puhu uskonnosta tai sellaisesta, niissä meillä on hyvä yhteisymmärrys, vaan vaikka unohtuneista keittiöhommista tai lattialle jäneistä vaatteista.

Ihan kuin hän odottaisi, että lapsen kasvatuksen tässä vaiheessa vain annetaan ultimaatumeja ja viimeisiä varoituksia kovien rangaistusten kera, ja näistä lapsi sitten kerralla oppisi eikä koskaan enää tekisi samoja virheitä..