Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni kertoi, että te kaikki muut annatte miestenne
13.10.2012 |
juhlia koko raskausajan aivan vapaasti, lähteä suoraan synnytyssalista varpajaisten viettoon, jättää teidät hoitamaan kuukauden ikäistä vauvaa isin mennessä poikaporukalla pitkäksi viikonlopuksi Viroon, jatkaa kaikkia harrastuksia työn ohella ja aloittaa vielä pari uuttakin.
Mies ei kuulemma oikein voi pikkuvauvan kanssa tehdä mitään ja minä voin hoitaa esikoisenkin, "kun kuitenkin olen vauvan kanssa kotona". KAIKKIEN muiden vaimot kuulemma elävät omaa elämäänsä lasten kanssa puuttumatta miestensä menoihin.
Naiset, miten teette sen? Mistä revitte sen energian ja sisällön arkeenne katkeroitumatta siitä, että miehenne jatkaa elämäänsä entisellään teidän toimiessanne pelkkinä statisteina?
Kommentit (73)
Muuten mun vastasyntyneen kustannuksella ei tarvi kenenkään lähteä ördäämään.
Eikö se vauva ole myös sen miehen lapsi? Kun kuitenkin puhut että MUN vastasyntyneen kustannuksella.
Eli lapsi on vain SUN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehes tekee noin, koska sä sallit sen. Hän haluaa vain juhlia ja Hiirulainen odottelee vain kiltisti kotona. Pakka on jotenkin epätasapainossa. Mitä aiot tehdä tilanteelle? Suurta muutosta ei varmaan heti tapahdu, mutta ole kärsivällinen, mutta älä kuitenkaan kärsi. Arvosta itseäsi, älä alistu. Minkä mallin annat lapsillesi? Ei tänä päivänä enää soisi olevansa tuollaista perhekuviota. Perhe-elämässä ei ole vain vapautta. Vastuunkanto on vastuullista toimintaa yhteiseksi hyväksi eikä siihen kuulu hilluminen kylillä. En tiedä muuttuuko mies, muututko sinä, mutta sen tiedän, että muutos on mahdollisuus.
On vähän eri juttu joutua hoitamaan kaikki itse sen takia, että mies on toisella puolen maailmaa töissä, kuin sen takia, että häntä ei vain huvita osallistua.
Mies seilaa Karibian vesillä 4 kk putkeen, ei päässyt synnytyksiin saati viettämään varpajaisia. Miksi olisin siitä katkera? Kaksi lasta olen hänen kanssa tehnyt enkä kadu pätkääkään.
Toki kotona ollessaan haluaa osallistua, mutta ensin passitan miehen levolle ja omien juttujen pariin.
Haulikollako sitä pikkuvauvaa teillä' hoidetaan?
Minä ainakin isäksi tultuani rakastin hoitaa vastasyntynyttä: vaihtaa vaippa, nukuttaa, syttää pullosta ja muutenkin hoivata.
Miehesi taitaa vaan olla niin tumpelo ja avuton, ettei osaa edes omaa vauvaansa hoitaa.
Kunhan poika ja tyttö kasvavat, opetan kyllä sittne heidät ampumaan joka aseella, joka kaapista löytyy, vien kalaan ja hillaan Tuntsalle ja muutenkin opetan erätaitoja. MUTTA se ei tarkoita, ettenkö vpoisi hoitaa heitä jo heti syntymästä alkaen.
Voipi tulla muuten miehelles yllätys, kun lapsellanne ei kiinnosta pätkääkään se haulikolla ampuminen isän kanssa, kun ei oikeastaan koko ukkoa ole nähnykkään kuin vilaukselta, kun tää on jätkien ryyppyreissujen välissä pyörähtäny kotona yhen yön rapulaa potemassa ja syömässä.
Suhteen luominen lapseen pitää isälläkin aloittaa heti syntymästä ja se tapahtuu vain hoitamalla ja viettämällä lapsen kanssa aikaa. Turha haaveilla, että se suhde voidaan aloittaa sitten, kun lapsi on jo 5-vuotias(tai jopa vanhempi), eikä oikeastaan isäänsä tunnekaan.
Voi että harmittaa miehesi puolesta. Paljonko onkana menettäny sellaista aikaa, jota takaisin ei saa toivoimalla, rahalla, eikä pahalla.
Haulikollako sitä pikkuvauvaa teillä' hoidetaan?
Minä ainakin isäksi tultuani rakastin hoitaa vastasyntynyttä: vaihtaa vaippa, nukuttaa, syttää pullosta ja muutenkin hoivata.
Miehesi taitaa vaan olla niin tumpelo ja avuton, ettei osaa edes omaa vauvaansa hoitaa.
Kunhan poika ja tyttö kasvavat, opetan kyllä sittne heidät ampumaan joka aseella, joka kaapista löytyy, vien kalaan ja hillaan Tuntsalle ja muutenkin opetan erätaitoja. MUTTA se ei tarkoita, ettenkö vpoisi hoitaa heitä jo heti syntymästä alkaen.
Voipi tulla muuten miehelles yllätys, kun lapsellanne ei kiinnosta pätkääkään se haulikolla ampuminen isän kanssa, kun ei oikeastaan koko ukkoa ole nähnykkään kuin vilaukselta, kun tää on jätkien ryyppyreissujen välissä pyörähtäny kotona yhen yön rapulaa potemassa ja syömässä.
Suhteen luominen lapseen pitää isälläkin aloittaa heti syntymästä ja se tapahtuu vain hoitamalla ja viettämällä lapsen kanssa aikaa. Turha haaveilla, että se suhde voidaan aloittaa sitten, kun lapsi on jo 5-vuotias(tai jopa vanhempi), eikä oikeastaan isäänsä tunnekaan.
Voi että harmittaa miehesi puolesta. Paljonko onkana menettäny sellaista aikaa, jota takaisin ei saa toivoimalla, rahalla, eikä pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruus unohtuu kun lapset kasvavat ja pääsee toteuttamaan itseään.
Olen alusta asti ottanut sen linjan, että kun itse jonnekin menen, heitän oven takana kiinni ja nautin olostani ilman omantunnon häivää.
En täytä jääkaappia miestä ja lasta varten, en tee ruokaa valmiiksi. Suljen vain oven ja mies on omillaan lasten kanssa.
Ihan sama jos menevät nukkumaan naama likaisena, tai syövät kolmatta päivää einespitsaa. Lapset ovat miehen vastuulla ja hän pitää ne hengissä parhaan kykynsä mukaan.
Tällä tekniikalla on menty ja ihan hyvin mielin.
Tällä periaatteella elettiin jo vauva-aikana.
Äiti avaa oven-äiti sulkee oven ja ei kuulu minulle(ei kiinnosta) mitä oven takana silllä aikaa tapahtuu, sielä on aikuinen läsnä.
Kiitos
Olipa kauniisti kirjoitettu!
Vierailija - 14.10.12 08:37 (ID 15727032)Samaa ihmettelee täällä toinenkin...
t.37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin jos hän olisi tehnyt yhtäkään noista asioista mitä mainitsit, parisuhde ei olisi sen jälkeen enää jatkunut.
työssäkäyvä mies tee kotitöitä, kun vaimo on äitiyslomalla. Miehen ei kuulemma tarvitse siivota, kun ei ole sotkemassakaan. Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin niin kuin kauniisti ilmaistuna.
En tunne yhtäkään miestä, joka olisi jatkanut täysin entisenlaistaan elämää lasten synnyttyä perheeseen. Suurin osa miehistä on osallistunut mahdollisimman paljon lastenhoitoon jo ihan vastasyntyneestä alkaen. On pidetty perhevapaita jne. Lisäksi miehet tekevät lasten kanssa asioita yksinäänkin esim. lähtevät harrastuksiin tai reissuun. Sellaista vuoron vaihtelua niin kuin viestijoukkueessa.
Noista otsikon jutuista ainakin minä saan energiani.
Kaikki perheessä voivat hyvin, kun jokaisen toiveita kuunnellaan.
Miehesi on ihan oikeassa siinä, että pikkuvauvan kanssa miehellä ei valtavasti ole "tekemistä" - niin pieni ei vielä oikein leiki junaradalla tai opettele metsästyshaulikon käyttöä. Ja kyllä mä sen esikoisenkin sitten tietysti samalla katson, kun olen vauvan kanssa kotona.
Mun raskaudet ei ole olleet miehelle kuritushuonetuomioita: hän on saanut käydä omissa menoissaan eli juhlimassa mielensä mukaan. Minäkin olen vuorollani käynyt konserteissa ja elokuvissa. Ja kuule, kyllä ne varpajaiset yleensä juhlitaan ihan äkkiä synnytyksen jälkeen. Mitä se mies olisi siellä sairaalassa tehnyt, ainakaan meidän synnärillä isät ei saaneet yöpyä.
Sisältö arkeen? Kuule, kyllä se tulee miehestä, lapsista ja itsestä. Koko ihanasta elämästä. Mistä pitäisi olla katkera? Vaikka olen lasten kanssa kotona, en todellakaan ole mnikään statisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies tahtoi ihan omasta halustaa olla kotona perheensä kanssa. Ihan niinkuin edelleenkin kun lapset ovat jo 5 ja 8v. koskaan en ole kieltänyt menemästä minnekkään, eikä tosin mieskään kiellä minua.
Toki joskus käydään jossain (yhdessä tai erikseen)juhlimassa, mutta yö reissuja ei kumpikaan ole halunnut tehdä.
Tai no oli mies polttareissaan mökillä yhden yön :).
Joskus ollaan puhuttu ,että lähdettäisiin kahdestaan reissuun,mutta ei me sitten raaskitakkaan ilman lapsia, kun halutaan lastenkin pääsevän mukaan.
Olen jäämässä äitiyslomalle ja tuosta sanoin miehelle, että helpottaahan se häntäkin sitten, kun minä voin tehdä kaikki kotityöt. Hän oli sitä mieltä että ei kai niitä nyt kuitenkaan voi kaikkia minun niskoilleni sälyttää.
Miehen viimeinen työreissu oli n. raskausviikolla 35, sen jälkeen ei ole suostunut lähtemään. Ryyppäämässä on käynyt viimeksi joskus pari kuukautta ennen laskettua aikaa.
Nukuttaa esikoisen joka ilta, hoitaa hammaspesut ja kylvetykset. Pitää vissiin olla ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehes huijaa. Mutta en minä yleensä rajoita mieheni menemisiä, eikä hän minun. Toki pari tissitakiaista rajoittaa, mutta silloin kun esikoinen ei ollut enää rintaruokinnassa sain tulla ja mennä miten halusin.
Perhe ja lapset on yhteinen yritys,jossa puhalletaan yhteen hiileen ja autetaan, mutta pallo nilkassa ei kannata pitää ketään.
Nyt kun mä olen kotona mä teen suurimman osan kotitöistä, mutta en todellakaan kaikkea.
Varpajaisiin tottakai mieheni saa mennä, mutta ei todellakaan minnekään viikonlopun kestävälle reissulle heti lapsen synnyttyä. Mies saa jatkaa harrastuksiaan, mutta olen tehnyt miehelle selväksi, ja tottakai mies sen tietää ja tajuaa, että niin minäkin aijon jatkaa harrastuksiani, toki en niin usein varmasti kuin aikaisemmin. Tasapuolisuus!
raskauden aikana. Ei juhlinut varpajaisia, kun sanoin, että se homma on vain yksi tekosyy ryypätä ja pettää, kun miehillä on siihen oikeus...stn....miehen ei tarvi kuin laueta, ja nainen on raskaana ja synnyttää ja on vauvaa varten 24/7
lopulta olin hänelle jonkinlainen äitihahmo/sihteeri joka pyöritti arkea yksin miehen ollessa aina kiireinen työn/harrastusten/mökkirempan/kalastusreissujen jne. kanssa.
Meille tuli ero, toiveet ja tarpeet eivät enää kohdanneet.
kun olin äityislomalla.
Ehkä iltapalan jälkeen pöydän raivaaminen ja joku roskis.
viikonloppuisin ja lomalla tietty ollaan tasavertaisia, mutten kehtais olla kotona arkena (ellen kipeenä), enkä tekis kotitöitä. Ei ne mitään rakettitiedettä ole, jos on lapsia.
Myönnän, ettei meidän lapset ole kovin yörikkonaisia olleet. Että vain pari kertaa yöstä ovat vaatineet huomiota ja mä myös lepäsin päikkäreiden aikaan itsekin. :)
Ei meillä mies ravannut ravintoloissa ryyppäämässä, pari kertaa raskausaikana. Mä tosin en rajottanut hänen menojaan sen takia, kun itse olin raskaana. Meninhän mäkin, tanssiminen on ihanaa.
varpajaisia hän ei halunnut viettää, eikä se kyllä hillu kavereiden kanssa laivallakaan. Manchesterin reissun teki, kun kuopus oli 1 kk.
Mies itse on sitä mieltä, että kun olen äityislomalla, niin mun "hommiin kuuluu" lastenhoito - ei niinkään kodin. Ne voi tehdä illallakin yhdessä tai hän. TAI hän voi jopa välillä pitää etäpäiviä ihan vaan jäädäkseen avuksi.
Tasan ei käy onnenlahjat. :)
niin kyllä hänkin tarvitsee lomaa ja vapaa-aikaa kavereidensa kanssa.
En ikinä koskaan vaatisi miestä kylvettämään lapsia työpäivän jälkeen, jos ei itse välttämättä haluaisi sitä.
Olen perinteinen nainen ja meillä on pitkä liitto takana, yli 25 vuotta ja hyvin on sujunut näin.
Alue: Aihe vapaa
no kakkaa jauhaa miehesi, tollasta ei voi edes mieheksi, saatikka isäksi kutsua.